Klikkaa kuvaa!
Professori Castrén esitelmöimässä.
Kirkkonummen Komeetan esitelmäsarjassa oli tällä kertaa vuorossa klassillisen filologian professori Paavo Castrén, jonka aiheena oli Planeetat ja antiikin mytologia. Esitelmän rahoitti Helsingin yliopiston Vapaan sivistystyön toimikunta. Kuulijoita oli lähes 50.
Klikkaa kuvaa!
Professori Castrén esitelmöimässä.
Planeettojen nimillä on takanaan vuosituhantinen historia, joka ulottuu aina Kaksoisvirran maiden kulttuureihin saakka. Sieltä tieto ja nimet ovat kulkeutuneet Kreikan ja Rooman välityksellä osaksi eurooppalaista kulttuuria. Koska viikonpäivät ovat saaneet alun perin nimensä planeettojen ja niihin yhdistettyjen jumalolentojen mukaan, joudumme joka päivä tekemisiin tämän vuosituhantisen tradition kanssa. Myös astrologia saa selityksensä siitä, että taivaankappaleet kuviteltiin alkuaan jumalolennoiksi. Useimmat antiikin oppineista suhtautuivat siihen kuitenkin yhtä torjuvasti kuin nykyinenkin tiede. Siitä huolimatta suuri yleisö on aina halunnut horoskooppinsa ja ollut valmis niistä maksamaankin.
Babylonia
Esitelmöitsijä aloitti babylonialaisesta kulttuurista. Heidän tunnetuin kuninkaansa Hammurabi eli joko 1792-1750 tai 1728-1686 ennen ajanlaskumme alkua. Babylonian ns. uusi valtakunta oli 626-539 eKr, jonka tunnetuin kuningas oli Nebukadnessar, joka mm. kuljetti israelilaiset pakkosiirtolaisuuteen.
Babylonialaisten planeetat olivat Kuu, Aurinko, Marduk (Jupiter), Ishtar (Venus), Winib (Satúrnus), Nebo (Merkurius) ja Nergal (Mars). Kuu ja Aurinko laskettiin antiikin aikoina planeetoiksi, koska ne liikkuivat, kun taas (kiinto)tähdet näyttivät olevan paikoillaan.
Klikkaa kuvaa!
Esitelmää kuulemassa oli lähes 50 henkeä.
Kreikka
Varhaisten kreikkalaisten planeettojen nimet olivat: Eosforos ja Hesperos (Venus ammu- ja iltatähtenä), Stilbon (Merkurius), Pyroeis (Mars), Faethon (Jupiter) ja Fainon (Saturnus).
Joonialaiset luonnonfilosofit
Miletolainen Thales (n. 624-546 eKr) tunsi egyptiläisen ja babylonialaisen astronomian saavutukset. Hänen perusaineensa oli vesi, josta kaikki koostui. Hän oli myös panteisti. Hän ennusti ensimmäisenä auringonpimennyksen, joka tapahtui 28.5.585 eKr.
Anaksimandros (610-546 eKr) määritteli ensimmäisenä kevät- ja syyspäiväntasaukset. Sensijaan kesäpäivänseisaus ja talvipäivänseisaus (eli pisin ja lyhin päivä) tunnettiin jo paljon varhaisempina aikoina, luultavasti jo kivikautena. Hän piirsi ensimmäisenä maailmankarttoja. Hän myös määritteli sfäärejä.
Anaksimeneksen (585-525 eKr) mielestä Maa oli ilmassa leijuva laatta, jonka suhteet olivat yhden suhde kolmeen. Aurinko, Kuu ja tähdet olivat sen luomia tulikieliä.
Anaksagoras (500-428 eKr) kielsi Auringon ja Kuun jumalisuuden. Hänen mielestään Aurinko oli tulista massaa. Hänet tuomittiin tästä vuonna 433. Hän myös tulkitsi auringonpimennyksen oikein, eli Kuu peittää Auringon.
Seitsemän viisasta
Thales oli seitsemästä viisaasta ainoa tiedemies, muut olivat valtiomiehiä. He olivat Bias, Khilon, Kleobulos, Periandros, Pittakos ja Solon.
300 luvulta eKr lähtien planeetat olivat järjestyksessä Hermes (Merkurius), Afrodite (Venus), Ares (Mars), Zeus (Jupiter) ja Kronos (Saturnus).
Platonin (427-347 eKr) planeettojen järjestys oli Maasta katsoen: Kuu, Aurinko, Venus, Merkurius, Mars, Jupiter ja Saturnus. Hän myös sanoi, että planeettojen liikkeitten täytyy olla lainalaisia, vaikka ne meistä näyttävät säännöttömiltä.
Kuuluisan matemaatikon ja tähtitieteilijän Eudoksoksen (390-335 eKr) onnistui laskea planeettojen radat ja kiertoaika.
Roomalaisten jumalien nimet olivat samat kuin planeettojen. Ne olivat Saturnus, Jupiter, Mars, Aurinko, Venus, Merkurius ja Kuu.
Maan pallonmuotoisuus
Elealaisen filosofikoulukunnan varhainen edustaja Parmenides (n. 520-440) päätyi jo Maan pallonmuotoisuuteen teoreettisen ajattelun kautta. Knidoslainen matemaatikko Eudoksos (n. 390-335) oli jo varma pallon muodosta ja määritteli maan ympärysmitankin varsin tarkasti. Myös Demokritoksen oppilas Bion (n. 300) piti pallon muotoa itsestäänselvyytenä. Aleksandrian kirjaston esimies Eratosthenes (n. 276-194 eKr) sitten todella mittasi Maan ympärysmitan.
Viikonpäivät
Viikonpäivät ovat saaneet nimensä planeettojen ja niihin liittyvien jumalolentojen mukaan.
Sunnuntai on Auringon päivä. Latinaksi se on Dies Solis tai Dies dominica, italiaksi domenica, ranskaksi dimanche, englanniksi Sunday ja saksaksi Sonntag.
Maanantai on Kuun päivä. Latinaksi se on Dies Lunae, italiaksi lunedi, ranskaksi lundi, englanniksi Monday ja saksaksi Montag.
Tiistai on Marsin päivä. Latinaksi se on Dies Martis, italiaksi martedi, ranskaksi mardi, englanniksi Tuesday ja saksaksi Dienstag. Saksankielinen nimitys tulee germaanien pääjumalasta.
Keskiviikko on Merkuriuksen päivä. Latinaksi se on Dies Merkurii, italiaksi mercoledi, ranskaksi mercredi, englanniksi Wednesday (Wodanin päivä), ruotsiksi onsdag (Wodan eli Odin oli germaanien myrskyn jumala, myöhemmin pääjumala) ja saksaksi Mittwoch.
Torstai on Jupiterin päivä. Latinaksi se on Dies Jovis, italiaksi giovedi, ranskaksi jeudi, englanniksi Thursday, saksaksi Donnerstag ja ruotsiksi torsdag. Useilla kielillä (myös suomeksi) se on pohjoismaisen Tor-jumalan päivä.
Klikkaa kuvaa!
Zeus eli Jupiter oli kreikkalaisten ja roomalaisten pääjumala.
Perjantai on Venuksen päivä. Latinaksi se on Dies Veneris, italiaksi venerdi, ranskaksi vendredi, englanniksi Friday, saksaksi Freitag ja ruotsiksi fredag. Useilla kielillä se on rakkauden jumalattaren Frian, Freian tai Frouwan päivä.
Lauantai on Saturnuksen päivä. Latinaksi se on Dies Saturni, italiaksi sabato, ranskaksi samedi, englanniksi Saturday, saksaksi Sonnabend ja ruotsiksi lördag. Ruotsin ja suomen kielen nimitys on alkujaan merkinnyt mahdollisesti kylpypäivää.
Seuraavana on vuorossa Komeetan esitelmäsarjassa vuorossa syksyltä siirtynyt dosentti Tapio Markkanen, jonka aiheena on "Tähtitiedettä Itämeren piirissä - liikkuvuutta ja yhteistyötä halki vuosisatojen". Esitelmä on Kirkkonummen koulukeskuksen auditoriossa 18.2. klo 18.30.
Seppo Linnaluoto
Klikkaa kuvaa!
Klikkaa kuvaa!