Esitelmä Observatorio 175 vuotta

Kirkkonummen Komeetan esitelmäsarjassa oli 19.1. vuorossa professori Tapio Markkanen, jonka aiheena oli Helsingin yliopiston Observatorio 175 vuotta. Esitelmä pidettiin Kirkkonummen koulukeskuksen auditoriossa. Helsingin yliopiston Vapaan sivistystyön toimikunta rahoitti esitelmän, jolla oli 24 kuulijaa.

Professori Tapio Markkanen on tutkinut Linnunratajärjestelmän rakennetta, tähtien syntyä ja tähtitieteen historiaa.

Klikkaa kuvaa!
Professori Tapio Markkanen esitelmöi Kirkkonummella. Kuva Seppo Linnaluoto

Kansainvälisten yhteyksien synty 1700-luvulla

1700-luvun alkupuolella kiisteltiin sellaisesta seikasta, oliko Maa navoiltaan litistynyt. Descartes esitti, että Maa oli navoiltaan pullistunut, kun taas Newtonin painovoimateorioiden mukaa Maa oli navoiltaan litistynyt. Asia päätettiin ratkaista mittaamalla maapallon muoto. Pohjoisen retkikunnan johtoon tuli ranskalainen de Maupertuis. Anders Celsius houkutteli hänen retkikuntansa pohjoiseen Ruotsiin, jossa mittaukset tehtiin Tornionjoen laaksossa. Ja tultiin siihen tulokseen, että Maa oli navoiltaan litistynyt.

Toinen kansainvälinen projekti oli Auringon etäisyyden mittaus Venuksen ylikulkujen avulla 1761 ja 1769. Ylikulkuja mitattiin hyvin monessa maapallon paikassa. Yksi näistä oli Kajaani, jossa mittaukset suoritti Anders Planman. Hän myös todella sai Auringon etäisyyden.

Turkulaissyntyinen Anders Lexell oli matemaatikko ja tähtitieteilijä. Hän toimi Turussa, Uppsalassa ja Pietarissa Tiedeakatemiassa. Hän laski 1770 Charles Messierin löytämän komeetan radan, joka muuttui kaksi kertaa ohitettuaan Jupiterin. Se myös ohitti hyvin läheltä maapallon. Lexell oli myös ensimmäinen, joka laski Uranuksen kiertoradan pian sen löytämisen jälkeen ja havaitsi kiertoradasta sen olevan planeetta eikä komeetta.

Turun akatemian observatorio

Ruotsin vallan aikana otettiin usein puheeksi tähtitornin saaminen Turkuun, mutta siitä ei tullut mitään. Asia kuitenkin muuttui Suomen tultua liitetyksi Venäjään. Keisari Aleksanteri I paransi suuresti Turun Akatemian resursseja. Hän mm. kaksinkertaisti henkilökunnan määrän ja kaksinkertaisti myös palkat.

Niinpä Turkuun saatiin observatorio vuonna 1819. Sen esikuvana oli Tukholman observatorio.

Tässä vaiheessa kaukoputkitekniikka oli muuttumassa. Käyttöön tulivat kaukoputket, joilla tehtiin havaintoja kaikkiin suuntiin. Aikaisemmin tällaisilla kaukoputkilla oli havaittu ulkona.

Turun observatoriossa ei voinut tehdä tällaisia havaintoja, ainoastaan pohjois-eteläsuuntaisia positioastronomisia havaintoja.

Turussa observaattorina oli alkujaan lupaava H.J. Walbeck, mutta hän kuoli jo nuorena itsemurhaan. Hänen seuraajakseen nimitettiin 1824 suomalaista sukujuurta oleva Friedrich Argelander. Hän otti tutkittavakseen Turussa sen, mihin aurinkokunta on menossa. Hän havaitsi 560 tähden paikkoja ja niistä hän valitsi 390 tähteä, joilla oli riittävän suuri ominaisliike. Niitä hän vertasi Bradleyn 1700-luvulla havaitsemiin tähtien paikkoihin ja sai määritetyksi aurinkokunnan liikkeen suunnan.

Observatorio Helsinkiin

1827 Turku paloi (Observatorio säästyi) ja keisari Nikolai I määräsi yliopiston siirrettäväksi Helsinkiin. Vuonna 1828 tähtitieteen professoriksi nimitetty Argelander ja Carl Ludvig Engel suunnittelivat uuden observatorion yhdessä. Observatorio oli ensimmäinen, jossa oli kääntyviä tähtitorneja elimellisenä osana. Observatorio valmistui 1834.

Observatorion meridiaanisaliin sijoitettiin meridiaani- ja ohikulkukoneet,joilla tehtiin pohjois-eteläsuuntaisia tähtien paikkahavaintoja. Keskimmäiseen kääntyvään torniin sijoitettiin 1834 saapunut ns. Argelanderin refraktori, jossa on 18 cm objektiivi. Läntisessä tornissa oli Joseph von Fraunhoferin valmistama pienten kulmien mittamiseen tarkoitettu heliometri.

Klikkaa kuvaa!
Dos. Jorma Harju esittelee meridiaanikonetta yleisöryhmälle avoimien ovien päivänä 4.11.2009. Yleisöä kävi Observatoriossa päivän aikana yli 1000 henkeä. Kuva Seppo Linnaluoto.

Helsingin observatoriosta tuli esikuva tähtitornirakennuksille. Pulkovaan Pietarin lähelle valmistui 1839 observatorio, jossa käytettiin mallina Helsingin observatoriota.

Osanotto tähtiluettelotöihin

Argelanderin muutettua Bonniin 1837, tuli tähtitieteen professoriksi Gustaf Lundahl 1842 ja sitten Fredrik Wolstedt 1846. Hänen jälkeensä professoriksi tuli 1862 Adalbert Krueger, joka oli toiminut Argelanderin apulaisena Bonnin observatoriossa. Krueger otti osaa Astronomische Gesellschaftin suureen tähtiluettelotyöhön. Hän havaitsi ohikulkukoneella 14.680 tähteä.

Klikkaa kuvaa!
Observatorion uudessa tornissa, joka valmistui 1890, on kaksoirefraktori. Siinä on 330 mm valokuvausputki ja 254 mm visuaaliputki (alla). Kuva Seppo Linnaluoto

Anders Donnerista tuli tähtitieteen professori vuonna 1883. Hänen aikanaan tuli käyttöön tähtivalokuvaus. 1890 Observatoriolle valmistui ns. uusi tähtitorni, jossa on 330 mm linssiobjektiivi valokuvaukseen ja 254 mm visuaaliobjektiivi. Observatorio osallistui sillä suureen kansainvälisenä yhteistyönä tehtävään Carte du Ciel -ohjelmaan. Kaikki tähtiluettelolevyt ohjelmaa varten otettiin 1896 mennessä ja tähtikarttalevyt vuoteen 1911 mennessä. Levyjen mittaaminen oli hidasta, viimeinen osa tähtiluettelosta julkaistiin 1937. Helsingin observatorio oli ainoa, joka sai työn valmiiksi.

Donnerin jälkeen professoriksi tuli 1918 K.F. Sundman, joka oli tullut tunnetuksi täydellisestä kolmen kappaleen ongelman ratkaisustaan. Hänen jälkeensä professoriksi tuli 1945 Gustaf Järnefelt. Henkilökohtaiseksi ylimääräiseksi professoriksi tuli 1951 astrofysiikan Suomeen tuonut Jaakko Tuominen. Hänen aloitteestaan perustettiin Radioastronominen asema, joka myöhemmin muuttui Astrofysiikan laboratorioksi.

Klikkaa kuvaa!
Observatorio syksyllä 2009, kun se oli vielä Tähtitieteen laitos. Kuva Seppo Linnaluoto.

Observatorion valtaus

Observatorio oli ollut esimiehen asuntona perustamisestaan lähtien. 1969 professori Gustaf Järnefelt oli muuttanut sieltä pois päästyään eläkkeelle. Uudeksi professoriksi oli nimitetty Paul Kustaanheimo. Hän aikoi muuttaa Observatoriolle asumaan. Estääkseen tämän, Astrofysiikan laboratorion väki ilman yliopiston lupaa 3.12.1969 muutti Observatoriolle. Toimenpidettä tuki mm. joukko opiskelijoita. Yliopisto suhtautui hyvin ymmärtäväisesti valtaajiin. Jo seuraavana päivänä Yliopisto alkoi muuttaa entistä esimiehen asuntoa työtiloiksi.

Kalevi Mattila nimitettiin tähtitieteen professoriksi vuonna 1980. Tähtitieteen resursseja on lisännyt mm. se, että Suomi on mukana yhteispohjoismaisessa 2,5 m NOT-teleskoopissa Kanarian saarilla. Teleskoopin peili tehtiin Turun yliopiston Tuorlan observatoriossa. Suomi liittyi Euroopan avaruusjärjestö ESAan 1995 ja Euroopan eteläiseen observatorioon ESOon 2004.

Klikkaa kuvaa!
Professori Markkasen luentoa kuunteli 24 henkeä. Kuva Seppo Linnaluoto.

Laitos lopetettiin 31.12.2009

Tähtitieteen tutkimus sai korkeimmat mahdolliset arvosanat tutkimuksen arvioinnissa vuonna 2005. Todettiin mm. että tähtitornin miljöö inspiroi opiskelijoita.

1.1.2010 Tähtitieteen laitos lopetettiin ja yhdistettiin Fysiikan laitokseen. Yliopiston johto määräsi, että tähtitieteen tutkijoiden on muutettava Kumpulan kampukselle. Mitä tyhjennetylle observatoriolle tapahtuu, on arvoitus. Tässä yhteydessä esitelmöitsijä kiitti siitä, että Kirkkonummella kerättiin nimiä sen puolesta, että tähtitieteen tutkijat saisivat jäädä observatoriolle.

Seuraavana Kirkkonummen Komeetan esitelmäsarjassa on vuorossa dosentti Jorma Harju, jonka aiheena on avaruuden molekyylipilvet. Esitelmä alkaa Kirkkonummen koulukeskuksen auditoriossa 16.2. klo 18.30. Vapaa pääsy, tervetuloa!

Seppo Linnaluoto