Komeetan esitelmäsarjassa oli 19.4. vuorossa tutkija Thomas Hackman
Helsingin yliopiston Tähtitieteen laitokselta. Hänen esitelmänsä aiheena
oli Auringon ja tähtien aktiivisuus ja magnetismi. Esitelmää kuulemassa
oli 25 henkeä. Esitelmän rahoitti Helsingin yliopiston Vapaan sivistystyön
toimikunta.
Auringossa ja auringon kaltaisissa tähdissä magneettinen aktiivisuus
ilmenee mm. pilkkuina, eli kylmempinä alueina tähtien pinnalla. Mistä johtuvat
Auringon ja tähtien aktiivisuus? Miten tähtien pilkut havaitaan? Millä
muilla tavoilla aktiivisuus ilmenee? Onko tähtien aktiivisuuden tutkimisesta
mitään käytännön hyötyä? Esitelmöitsijä kertoi menetelmistä ja tuloksista
tähtien
pilkkuaktiivisuuden tutkimisessa.
Aurinko on tyypillinen keskisuuri noin viisi miljardia vuotta vanha tähti. Auringossa on 71 % vetyä, 27 % heliumia ja 2 % heliumia raskaampia aineita. Aurinko tuottaa energiaa ytimessään. Auringon ytimestä energia siirtyy kohti pintaa säteilemällä. Ulospäin siirtyessä lämpötila laskee ja tietyssä pisteessä aine rupeaa absorboimaan säteilyä niin tehokkaasti, ettei energia säteilemällä pääse etenemään. Tällöin lämpöenergia siirtyy konvektion avulla. Kuuma kaasu virtaa kohti pintaa, jossa se jäähtyy ja vajoaa taas alas.
Auringon plasman konvektioliike yhdessä Auringon pyörimisen kanssa aiheuttaa magneettista aktiivisuutta. Magneettikenttä estää konvektioliikettä. Aine jäähtyy, mikä näkyy tummina auringonpilkuina.
Auringonpilkuilla on keskimäärin 11 vuoden jakso. Revontulet liittyvät Auringon aktiivisuuteen, koska aktiivisina aikoina auringosta purkautuu myös paljon hiukkasia, jotka aurinkotuulen kautta osuvat maapallon magneettikenttään.
Auringonpilkun tumma väri johtuu siitä, että pinnan lämpötila pilkun kohdalla on noin 1500 astetta alempi kuin muuallla. Kun Auringon pinnan (fotosfäärin) lämpötila on tavallisesti vajaat 6000 astetta, se on pilkun kohdalla vain 4500 astetta.
Aurinko ei pyöri kiinteänä kappaleena vaan "differentiaalisesti". Lähellä napoja Auringon pyörähdysaika on yli 30 päivää, kun se ekvaattorilla on vain 25 päivää. Koska Auringon pinta pyörii ekvaattorilla nopeammin kuin navoilla, Auringon magneettikentän alunperin "etelä-pohjoinen"-suuntaiset voimaviivat kiertyvät vähitellen Auringon ympärille keräksi. Kun auringon pinnan alla oleva kenttä kasvaa riittävän suureksi, se purkautuu pinnan yläpuolelle, jolloin syntyy auringonpilkkuja.
Auringon keskimääräinen säteilytaso on 0,05-0,1 % korkeampi pilkkumaksimin aikana. Toisaalta kun suuri pilkkuryhmä tulee näkyviin, Aurinko himmenee n. 0,2 %.
Auringon aktiviteetti katoaa joskus pitkiksi ajoiksi. Tästä on historiallisia esimerkkejä. Ns. Maunderin minimi oli vuosina 1654-1714, Spörerin minimi oli 1416-1532, Wolfin minimi oli 1282-1342 ja Oortin minimi vuosina 1010-1050. Minimin aikana Maan keskilämpötila on ollut alempi. Aikoinaan Ruotsin sotajoukot vuonna 1658 ylittivät jäätyneet Tanskan salmet ja hollantilaiset luistelivat jäätyneillä kanavillaan.
Samat magneettisen aktiivisuuden ilmiöt kuin Auringossa näkyvät myös auringonkaltaisissa tähdissä. Erityisesti on tutkittu tähtiä, joiden aktiivisuus on huomattavasti suurempi kuin Auringossa. Tähtien pilkut ovat pitkäikäisempiä kuin auringonpilkut.
Esitelmöitsijän tutkimuksessaan tarvitsemat havainnot on tehty pohjoismaisella 2,5 metrin Kanarian saarilla sijaitsevalla kaukoputkella.
Toukokuun 14. päivänä klo 18 Komeetan esitelmäsarjassa on vuorossa professori Christoffer Cronström Helsingin yliopiston Fysiikan laitokselta. Hän kertoo Universumin kehityksestä. Esitelmä on Kirkkonummen kirkonkylän koulukeskuksen yläasteen auditoriossa.
Seppo Linnaluoto