Almanakka 300 vuotta

Kirkkonummen Komeetta järjesti esitelmätilaisuuden, jossa fil. maist. Asko Palviainen kertoi aiheesta Suomenkielinen almanakka 300 vuotta. Asko Palviainen toimii Helsingin yliopiston almanakkatoimistossa suunnittelijana. Esitelmän rahoittaa Helsingin yliopiston Vapaan sivistystyön toimikunta. Esitelmässä kerrottiin almanakan historiasta ja nykypäivästä.

Asko Palviainen työskentelee Helsingin yliopiston Tähtitieteen laitoksella.

Ensimmäisen suomenkielisen almanakan julkaisi Helsingin yliopiston edeltäjä Turun Akatemia ja tekijänä oli Laurentius Tammelin vuonna 1705, josta lähtien almanakkoja on julkaistu lähes katkeamattomana sarjana nykypäivään saakka. Vuonna 2005 almanakka täyttää 300 vuotta. Almanakan kunniaksi ilmestyi Pekka Parviaisen valokuvaan pohjautuva taiteilija Kaisu Klemetin suunnittelma postimerkki 14.1.2005.

Kansanalmanakan sisältö on pysynyt pääosin perusrakenteeltaan samana, vaikka pieniä muutoksia onkin matkan varrella tapahtunut. Almanakasta on tullut pitkäikäisin suomalainen julkaisu. Tällä hetkellä allakka on nimeltään Yliopiston almanakka. Kansien väri on edelleen perinteinen keltainen.

Klikkaa kuvaa!
Ensimmäinen suomenkielinen almanakan aukeama vuodelta 1705. Huomaa että viikonpäiviä on merkitty kirjaimilla, sunnuntai on a, maanantai b jne. Sivun oikeassa laidassa on uusi luku, päivät gregoriaanisen kalenterin mukaan. 2. tammikuuta on Abelin ja Sethin nimipäivä. Ensimmäisellä viikolla pitäisi olla "suojailma", toisella "kova pakkainen", kolmannella "kylmä ilma" ja neljännellä "suoja ja luminen ilma". Keskellä sivua on ilmoitettu Kuun paikka taivaalla eläinradan merkkejä käyttäen. Kuva Helsingin yliopiston Almanakkatoimisto.

Ajanlasku

Muinoin ajanlasku perustui kuuvuoteen, sillä Kuun vaiheilla on helppo jakso. Aika esim. täydestäkuusta täyteenkuuhun on 29,5 vuorokautta.

Kuuvuodesta siirryttiin kuu-aurinkokalenteriin, jossa oli pohjana kuuvuosi, johon lisättiin tarvittaessakarkauskuukausia. Esim. muinaisessa Roomassa vuosi alkoi maaliskuun alusta ja karkauskuukausi lisättiin helmikuun loppuun. Kuukausien pituus oli 29 tai 31 päivää. Karkauskuukausien lisääminen oli paikallisten johtajien varassa.

Klikkaa kuvaa!
Asko Palviainen esitelmöi Kirkkonummella. Kuva Seppo Linnaluoto.

Ajanlasku ei kuitenkaan oikein pysynyt kunnossa vuodenaikojen suhteen. Niinpä Julius Caesar määräsi vuonna 46 eKr, että vuoden pituus on 365 päivää, ja joka neljäs vuosi vuodessa oli 366 päivää. Vuoden alku siirrettiin tammikuun alkuun.

Tässäkin kalenterissa meni vähitellen vuodenajat pois paikoiltaan. 1500-luvulla kevätpäiväntasaus oli 11.3. vaikka sen piti olla 21.3. Paavi Gregorius XIII määräsi, että 1582 siirrytään gregoriaaniseen ajanlaskuun, missä täsmennetään karkauspäiväsääntöä siten, että tasavuosisadat ovat karkausvuosia vain, jos ne ovat jaollisia luvulla 400. Näin kolme kertaa 400:ssa vuodessa ei pidetty karkauspäivää. Katoliset maat siirtyivät heti uuteen ajanlaskuun, mutta muut maat vasta myöhemmin. Ruotsin valtakunnassa siirryttiin ns. parannettuun kalenteriin vuonna 1753. Siinä oli erilainen pääsiäissääntö. Ruotsissa siirryttiin täydelliseen gregoriaaniseen kalenteriin vuonna 1823, jolloin Suomi kuului jo Venäjän valtakuntaan. Venäjällä siirryttiin gregoriaaniseen kalenteriin vasta 1918 ja Kreikassa 1923.

Vuosien numeroinnissa oli yleensä joku nollakohta. Rooman valtakunnassa vuosia laskettiin kaupungin perustamisesta. Tai sitten vuosia laskettiin hallitsijan valtakauden alusta. Myös voitiin laskea vuosia esim. maailman luomisesta.

Apotti Dionysos Exiguus laski v. 525 tienoilla paavin toimeksiannosta Jeesuksen syntymän ajankohdan. Kristillinen ajanlasku tuli yleiseen käyttöön Kaarle Suuren toimesta ja se tuli vallitsevaksi 900-luvulla.

Aika

Vuoteen 1832 asti noudatettiin Suomessa todellista aurinkoaikaa eli klo 12 Aurinko oli etelässä kullakin paikkakunnalla. Seurakuntien papit saivat koulutuksen siihen, että he pitivät kellot ajassa. Vuodesta 1833 alkaen Suomessa noudatettiin Helsingin keskiaurinkoaikaa. Ja 1.5.1921 Suomessa siirryttiin noudattamaan Itä-Euroopan vyöhykeaikaa.

Klikkaa kuvaa!
Asko Palviaisen esitelmää kuunteli 40 henkeä. Kuva Seppo Linnaluoto.

Almanakka ja sää

1600-luvulla almanakassa oli paljon sääennusteita. Tammelinin julkaisemassa ensimmäisessä suomenkielisessä almanakassa vuodelta 1705 oli sääennuste kerran viikossa.

Puhtaasti ennustamalla tehtyjä säämerkintöjä oli 1700-luvun puoliväliin. N. Hasselbom jätti ennusteet pois vuosien 1726-27 almanakoista. Tästä seurasi se, että almanakkojen myynti romahti. Niinpä ennusteet palautettiin.

Uskomuksena oli, että sää noudattaa Kuun liikettä. Kuun radassa on 19 vuoden jakso, joten sääkin noudattaa 19 vuoden jaksoa. Tätä alettiin noudattaa 1700-luvun puolivälissä. 1800-luvulla sääennusteet vähenivät. 1867 oli ankara nälkävuosi. 19 vuotta myöhemmin, vuonna 1886 oli viimeinen sääennuste almanakassa.

Nykyään almanakassa on säätilastoja.

Almanakka ja tähtitiede

Auringosta almanakassa on nousu- ja laskuajat viidelle paikkakunnalle sekä etelässäoloaika. Almanakassa on myös mm. Auringon siirtyminen eläinradan merkistä toiseen.

Kuun nousu- ja laskuajat ovat kolmelle paikkakunnalle. Joka kuukausi on myös Kuun kauimpana ja lähimpänä olo sekä eteläisimpänä ja pohjoisimpana olo sekä tietysti Kuun vaiheet minuutin tarkkuudella.

Almanakan alussa luetellaan vuoden auringon- ja kuunpimennykset. Samalla mainitaan, missä päin maapalloa pimennysnäkyy. Jos pimennys näkyy Suomessa, siitä annetaan myös tarkemmat tiedot, esim. pimennyksen alku- ja loppuhetket sekä pimennyksen suuruus.

Planeetoista on nykyään sanallinen selostus niiden näkymisestä. Kalenteriosassa on mainittu planeettojen kohtaamisettoistensa, Kuun ja Auringon kanssa sekä niiden oppositiohetket. Merkuriuksesta ja Venuksesta on mainittu niiden ala-ja yläkonjuntiot sekä suurimmat elongaatiot.

Almanakka ja nimipäivät

Alunperin almanakoissa oli pyhimysten muistopäiviä. Myöhemmin sinne lisättiin raamatullisia nimiä. 1800-luvulla nimistö kehittyi ja Suomen itsenäistymisen jälkeen siihen tuli suuria muutoksia. Vuodesta 1929 lähtien almanakoissa on ollut omat nimipäivälistat suomalaisilla ja suomenruotsalaisilla nimillä.

Nimipäiväluetteloita aika ajoin ajantasaistetaan. Viime aikoina niitä on muutettu kerran viidessä vuodessa.

1995 Helsingin yliopiston vuosisatainen kalenterierioikeus päättyi. Mutta yliopistolla säilyi tekijänoikeus ylläpitämäänsä nimipäiväluetteloon. Yliopistolla näitä asioita hoitaa kaksi professoria.

Milloin sitten nimi pääsee almanakkaan? Karkeana sääntönä on, että on oltava tuhat elossaolevaa ihmistä, joilla on tämä nimi. Kuka tahansa voi lähettää esityksiä mm. nimistöprofessoreille tai almanakkatoimistoon.

Almanakka tänään

Mitä on sitten nykyisissä Yliopiston almanakoissa vakituisesti? Siellä kerrotaan pimennyksistä, Auringon ja Kuun nousu- ja laskuajoista sekä siellä on planeettatietoutta. Siellä on liputuspäivät, nimipäivät ja nimipäiväluettelo. Markkina- ja toripäivät luetellaan sekä siellä on tilastotietoja säästä.

Vanhoja almanakkoja on skannattuna Almanakkatoimiston almanakka-arkistossa. Osoite on http://almanakka.helsinki.fi/

Seuraava Kirkkonummen Komeetan esitelmätilaisuus on keskiviikkona 7.12. klo 18.30 alkaen Kirkkonummen koulukeskuksenauditoriossa. Dosentti Hannu Kurki-Suonio kertoo aiheesta Maailmankaikkeus eilen, tänään ja huomenna.

Seppo Linnaluoto