Ursa   Viestintä   Listat   ~   Etusivu   Haku   Uudet sivut  

 

myrskybongarit-l [ät] ursa.fi

viestiarkisto

Tämä myrskybongarit-l [ät] ursa.fi-listan viestiarkisto. Huomaa, että voit vastata viesteihin tältä sivulta ainoastaan, jos olet jo liittynyt listalle.

» Listan/viestin loppuun

 

Kirjoittajan mukaan: Tom Eklund (tom.eklund_at_hidden_email_address.net)
Päiväyksen mukaan: 30.07.2012



Moikka,

Olipas tapahtumarikas viikonloppu ukkosten suhteen. Ensin lauantaiyönä Akaassa sekalaisia heikkoja ukkoskuuroja ja yksi tiheästi pilvissä salamoinut otus. Sunnuntai/maanantaiyönä taas ilman minkäänlaista kilpailua mahtavin ukkonen sitten 2001 vuoden.

28/29.7

Alkuillasta näytti jotain mahdollista kuuroa olevan tulossa kohti ja kellon ollessa aika vähän, kävin pikaisesti forssan lähellä toteamassa, että mössöksi meni ja suunnistin mökille saunaa lämmittämään. Mieli oli kuitenkin koko illan levoton ja kun illan proseduurit oli suoritettu, lähdin pikavauhtia ajelemaan kohti kotipitäjää. Matkalla pysähdyin Konhon korkealle penkereelle katselemaan, josko välkkymistä näkyisi ja melkein heti näkyikin. Suoralta kädeltä kuitenkin totesin, että onhan tuo aivan säälittävää, mutta sitten välähti toisen kerran ja otin suunnan kohti Jalannin rantaa 5-10 km päässä. Oikaisin sopivasti "telkänpönttötien" kautta ja kerran hieman pulssi nousi, kun laskettelin kohti pönttöä ja juuri kun olin kohdalla FLASH, salama välähti suoraan pöntön takana. :D Noh, postikortti todennäköisesti jää saamatta ja muutamassa minuutissa olinkin jo järven rannalla. Pikavauhtia kamat ulos autosta ja jalusta pystyyn. en kuitenkaan ehtinyt saada edes jalustaa pystytettyä, kun alkoi tulla vettä kuin jostain paikasta, mistä sitä tulee paljon. Hain autosta hieman kameran suojaa ja yritin saada edes yhden kuvan. Onnistun kuitenkin vain saamaan yhden lähimaastoon iskeneen salaman kolmanneksen sopivasti tärähtäneeseen kuvaan. Parissa minuutissa totesin kuvaamisen toivottomaksi ja salamointikin hyytyi heti kohta. Hieman aiemmin kuin olisin ollut paikalla, niin olisi ollut mahkut pariin ihan hyvään kuvaan, kun pilven pohja meni nätisti ihan vierestä ohi. Katselin aikani heikkenevää salamointia pohjoisella puolella ja päätin ajella Viialan Luttusten uimapaikan laiturille kokeilemaan onneani, josko saisin jonkun kaukaisen salaman järvimaisemassa.

Päästyäni paikalle ja pystytettyäni jalustan, ok otos, salamilla ja solulla sen päällä, taisi napsahtaa heti ensi laukaisulla. Muutamassa minuutissa tuo kerran 3-4 minsaan salamoinut solu kuitenkin peittyi mössöpilvien taakse ja oli aika katsella muihin ilman suuntiin. Tuolloin harvakseltaan salamoi oikeastaan melkein joka suunnanssa pohjoisella taivaan puoliskolla. Siinä hetken pyörittyäni alkoi vaikuttaa siltä kuin etelässä välkkyisi hieman enemmänkin. Keräsin kamat kasaan ja yhden pitstopin kautta suunnistin vanhalle paikalle Jalannin rantaan. Yllätys aika suuri sinne päästyäni. Matkalla oli näkynyt aktiivista välkkymistä ja näytti siltä kuin pilvet olisivat aika kaukana, mutta tuolla eteen aukesikin näkyä, jossa repaleisten pilvien ja sadeverhon seassa välkkyikin melkein koko ajan. Muutaman sekunnin välein kirkkaat välähdykset valaisivat tuota mitä erikoisimman väristä estradia. Ehdin jo ajatella, noniiih, nyt tämä poika saakin viimein salamiakuvia, mutta se ei sitten aivan mennyt niin. Välkkyminen oli todella kaunista ja kesti jopa melko pitkään. Toisin paikoin salamia näytti viuhuvan ilmassa melkein jatkuvasti, mutta sade tuli ja maasalamit pysyttelivät jossain piiloissaan. Niitä en nähnyt varmuudella yhtään. Pilvisalamitkin oilvat hyvin nopeita ja eikä oikeastaan minkäänlaista kerrannaisuutta tuntunut olevan. Joka tapauksessa tämä oli hieno ilta.

kuvat:

http://tomeklund.kuvat.fi/kuvat/storms/29+jul+2012/

29/30.7

Päivällä oli hieman odotusta ilmassa ja yksi hyvin komea kuuro pamahtikin taivaalle pohjoisen puolella, mutta sitten kävin kuin Kaurismäen leffassa ikään, eli pilvet karkasivat kauas. En ajatellut sen enempää iltaa vaan päätin kahden 4 asti valvotun yön ja liian aikaisin herätyn aamun jäljiltä ottaa vain ihan rauhallisesti. Illalla katseltuani hieman kuvia päätin kilauttaa kaverille ja sovimme Ruonalan Markun kanssa ajella kaiken varalta kohti Turkua. Pysähdyimme ensin Humppilaan, jossa tilanne näytti jo lupaavalta. Jossain Forssan tai Someron suunnalla yksi solu välkkyi ja kauempana lännessä pilvien takan näytti välkkyvän hieman enemmän. Päätimme ajella hieman enemmän länteen, jos vaikka pääsisi noiden muutamien solujen väliin kuvaamaan hieman pidempään sateettomalta paikalta ohi lipuvien ukkossolujen marssia. Nykäisimme auton jonnekin Loimaan lähelle parkkiin ja katselimme salamointia ja aivan erityisesti lännen suunnalla olevien pilvien takaa näkyvää tiheää välkettä. Arvelimme tai ainakin minä arvelin, että jos nyt ajaisimme enemmän länteen, olisimme todennäköisesti melkein heti sateen alla ja se olisi sitten siinä. Toivoin saavani paikalta jonkun nätin kuvan, jossa salama iskisi esim. pilven huipusta maihin, mutta sellaista ei nyt tällä kertaa osunut kohdalle. Useita kaukaisia maasalamia kuitenkin näkyi ja jollain pitkällä kakkulalla olisi niistäkin varmasti voinut saada jonkun ihan mukiin menevän otoksen. Sitten alkoi kuulua voimakasta huminaa ja sade saapui. Me puolestaan päätimme siirtyä takaisin kohti tulosuuntaa.

Pysähdyimme jonkun pellon laitaan Humppilan lounaispuolella ja tässä vaiheessa välkkyminen alkoi lisääntyä taivaalla oikein huomattavasti. Vanhat idän puolen solut tiputtelivat komeita maasalamia ja sitten lännen puolella pilvien sisässä ja takana välkkyminen vain lisääntyi ja lisääntyä. Jossain vaiheessa oli niinkin, että päällä oli melkein selkeää, mutta joka suunnassa oli joko yksittäinen ukkoskuuro tai sitten valli koko ajan rajummin välkkyvää pilven kylkeä. Parhaat kuvaussuunnat olivat kuitenkin siellä, missä välkkyi vähiten. Olimme jo aiemmin sitä mieltä, että kyllä kannatti tulla, mutta välkkymisen vain lisääntyessä ja lisääntyessä alkoi tuo hyvä mieli kääntyä huvittuneeksi hämmästykseksi...Tuohan alkaa olemaan jo melkein hullua salamointia! Mitä kuvaamiseen taas tulee, tässä vaiheessa rupesi olemaan pieni ongelma ja se oli pimeys. Salamointia oli PALJON, mutta vain todella harva salama suvaitsi poistua pilvistä riittävästi, jotta se olisi riittänyt valaisemaan yhtään mitään. Jossain vaiheessa Markku sitten huomasi erikoisen oranssin pilven lähellä maanpintaa hiljalleen tulossa kohden. Pohdimme ja mikä se mahtaa olla ja ainakin allekirjoittanut laukoi jonkun julkaisukelvottoman teorian, mikä se voisi olla. En sitten muista kumpi oranssin pilven suunnasta ensin yritti ottaa kuvaa, mutta silloin sen identiteetti paljastui karulla tavalla ja sai ainakin allekirjoittaneeseen aikalailla vipinää. Kuvista nimittäin paljastui, että ei se ole mikään pilvi...se on mahtipontisen vyörypilven alapuoli, jota jotkut oranssit valot valaisevat. Alkoi kauhea härdelli etsiä oikeita asetuksia ja välineitä, että pilven saisi siedettävästi kuvattua, mutta mutta....Ehkä se oli taidoista kiinni, ehkä ei. Vaikka kuinka ruuvaili isoja ja valotusaikoja ylös sekä aukkoa alas, kennolle ei vain tuntunut saavan riittävästi valoa. Vaikka ympärillä pilvissä välähteli, vyöry möllötti pimeyden keskellä kuin pimeyden ydin itse. Tuli elävästi mieleen kaikki kerrat, kun on isomman veden äärellä yrittänyt heikkoja reposia kuvata, vaikka kuinka tsuumailee, horisonttia ei vain näe. Ainoa etsimestä juuri ja juuri näki, oli tuo hento oranssi hehku. Yksikään viivasalama ei vyörystä alas tipahtanut. Seuraavassa hetkessä se olikin jo päällä ja humina täytti ilman. Päätimme nopeasti yrittää ajaa hieman Tampereelle päin, josko saisi vyöryn vielä kuviin.

Päätimme kokeilla samaa paikkaa kuin aivan ensimmäisellä pysähdyksellä. Vyöryn saaminen kuviin ei kuitenkaan tuottanut tulosta, sillä se oli vielä liian lähellä minun kakkuloilleni ja itse asiassa oli melkein heti päällä ja yli. Sitten alkoi ökyrumpu soimaan. Tuulen pauhu alkoi kilpaisille ukkoylijumalan rumpulegioonan kanssa, taivas oli valkoisena salamavalosta käytännössä melkein joka ilmansuunnassa. Horisontti lännen suunnalla oli käytännössä melkein pysyvästi valkoinen salamoiden taukoamattomassa pommituksesta. Sitten pimenivät tienoon sähkötvalot, mutta valon määrä tuskin merkittävästi väheni. Seuraavaksi alkoi sade, joka aika ajoin vaikutti siltä kuin ämpärillä olisi viskattu tuulilasille oikein aika lasti. Tunne olla ulkona, kun taivas on valkoisena tauottomasta välkkeestä joka puolella ympärillä, tuulen pauhusta ja ukkosen jyrinästä, on huumaava! Emme kuitenkaan jääneet pitämään sadetta vaan lähdimme hiljalleen soutamaan kohti Akaata ja Viialaa ja soutamista se todella melkein oli. Suurimman osan matkaa tuntui, näytti ja kuulosti siltä kuin oltaisiin oltu ajamassa jotain joke ylös vastavirtaan ja samalla taivas vain välkkyi ja välkkyi valkoisena. Muutaman kerran tipahti myös joku maasalamakin tantereeseen ja ainakin pariin otteeseen pimensi tienoon valot välittömästi iskun jälkeen. Sitten...täytyi mennä nukkumaan ja herätä parin tunnin päästä töihin. Tämä oli mahtavin ukkonen ainakin sitten 2001 vuoden! Mieletöntä settiä...huikea kokemus, vaikka kuvat ovatkin aika kuraa.

Kuvia (joita on kyllä hävettävä näyttää kaikkien nähtyjen mestariteosten jälkeen):

http://tomeklund.kuvat.fi/kuvat/storms/30+jul+2012/

Ja kiitos matkaseuralle, ehkä paras ei yksin tekemäni chase koskaan!

t. Tom E.

--
Myrskybongausjaoston postituslista: myrskybongarit-l@ursa.fi
Liittymiset ja eroamiset: http://www.ursa.fi/harrastus/harrastajat-verkossa/sahkopostilistat/jaostojen-sahkopostilistat.html
Listan www-arkisto: http://www-old.ursa.fi/ursa/viestinta/listat/myrskybongarit-l/summary.html