|
myrskybongarit-l [ät] ursa.fi
viestiarkisto
Tämä myrskybongarit-l [ät] ursa.fi-listan viestiarkisto. Huomaa,
että voit vastata viesteihin tältä sivulta ainoastaan, jos olet jo
liittynyt listalle.
» Listan/viestin loppuun
Moikka,
Olipas tapahtumarikas viikonloppu ukkosten suhteen. Ensin lauantaiyönä
Akaassa sekalaisia heikkoja ukkoskuuroja ja yksi tiheästi pilvissä
salamoinut otus. Sunnuntai/maanantaiyönä taas ilman minkäänlaista
kilpailua mahtavin ukkonen sitten 2001 vuoden.
28/29.7
Alkuillasta näytti jotain mahdollista kuuroa olevan tulossa kohti ja
kellon ollessa aika vähän, kävin pikaisesti forssan lähellä
toteamassa, että mössöksi meni ja suunnistin mökille saunaa
lämmittämään. Mieli oli kuitenkin koko illan levoton ja kun illan
proseduurit oli suoritettu, lähdin pikavauhtia ajelemaan kohti
kotipitäjää. Matkalla pysähdyin Konhon korkealle penkereelle
katselemaan, josko välkkymistä näkyisi ja melkein heti näkyikin.
Suoralta kädeltä kuitenkin totesin, että onhan tuo aivan säälittävää,
mutta sitten välähti toisen kerran ja otin suunnan kohti Jalannin
rantaa 5-10 km päässä. Oikaisin sopivasti "telkänpönttötien" kautta ja
kerran hieman pulssi nousi, kun laskettelin kohti pönttöä ja juuri kun
olin kohdalla FLASH, salama välähti suoraan pöntön takana. :D Noh,
postikortti todennäköisesti jää saamatta ja muutamassa minuutissa
olinkin jo järven rannalla. Pikavauhtia kamat ulos autosta ja jalusta
pystyyn. en kuitenkaan ehtinyt saada edes jalustaa pystytettyä, kun
alkoi tulla vettä kuin jostain paikasta, mistä sitä tulee paljon. Hain
autosta hieman kameran suojaa ja yritin saada edes yhden kuvan.
Onnistun kuitenkin vain saamaan yhden lähimaastoon iskeneen salaman
kolmanneksen sopivasti tärähtäneeseen kuvaan. Parissa minuutissa
totesin kuvaamisen toivottomaksi ja salamointikin hyytyi heti kohta.
Hieman aiemmin kuin olisin ollut paikalla, niin olisi ollut mahkut
pariin ihan hyvään kuvaan, kun pilven pohja meni nätisti ihan vierestä
ohi. Katselin aikani heikkenevää salamointia pohjoisella puolella ja
päätin ajella Viialan Luttusten uimapaikan laiturille kokeilemaan
onneani, josko saisin jonkun kaukaisen salaman järvimaisemassa.
Päästyäni paikalle ja pystytettyäni jalustan, ok otos, salamilla ja
solulla sen päällä, taisi napsahtaa heti ensi laukaisulla. Muutamassa
minuutissa tuo kerran 3-4 minsaan salamoinut solu kuitenkin peittyi
mössöpilvien taakse ja oli aika katsella muihin ilman suuntiin.
Tuolloin harvakseltaan salamoi oikeastaan melkein joka suunnanssa
pohjoisella taivaan puoliskolla. Siinä hetken pyörittyäni alkoi
vaikuttaa siltä kuin etelässä välkkyisi hieman enemmänkin. Keräsin
kamat kasaan ja yhden pitstopin kautta suunnistin vanhalle paikalle
Jalannin rantaan. Yllätys aika suuri sinne päästyäni. Matkalla oli
näkynyt aktiivista välkkymistä ja näytti siltä kuin pilvet olisivat
aika kaukana, mutta tuolla eteen aukesikin näkyä, jossa repaleisten
pilvien ja sadeverhon seassa välkkyikin melkein koko ajan. Muutaman
sekunnin välein kirkkaat välähdykset valaisivat tuota mitä
erikoisimman väristä estradia. Ehdin jo ajatella, noniiih, nyt tämä
poika saakin viimein salamiakuvia, mutta se ei sitten aivan mennyt
niin. Välkkyminen oli todella kaunista ja kesti jopa melko pitkään.
Toisin paikoin salamia näytti viuhuvan ilmassa melkein jatkuvasti,
mutta sade tuli ja maasalamit pysyttelivät jossain piiloissaan. Niitä
en nähnyt varmuudella yhtään. Pilvisalamitkin oilvat hyvin nopeita ja
eikä oikeastaan minkäänlaista kerrannaisuutta tuntunut olevan. Joka
tapauksessa tämä oli hieno ilta.
kuvat:
http://tomeklund.kuvat.fi/kuvat/storms/29+jul+2012/
29/30.7
Päivällä oli hieman odotusta ilmassa ja yksi hyvin komea kuuro
pamahtikin taivaalle pohjoisen puolella, mutta sitten kävin kuin
Kaurismäen leffassa ikään, eli pilvet karkasivat kauas. En ajatellut
sen enempää iltaa vaan päätin kahden 4 asti valvotun yön ja liian
aikaisin herätyn aamun jäljiltä ottaa vain ihan rauhallisesti. Illalla
katseltuani hieman kuvia päätin kilauttaa kaverille ja sovimme
Ruonalan Markun kanssa ajella kaiken varalta kohti Turkua. Pysähdyimme
ensin Humppilaan, jossa tilanne näytti jo lupaavalta. Jossain Forssan
tai Someron suunnalla yksi solu välkkyi ja kauempana lännessä pilvien
takan näytti välkkyvän hieman enemmän. Päätimme ajella hieman enemmän
länteen, jos vaikka pääsisi noiden muutamien solujen väliin kuvaamaan
hieman pidempään sateettomalta paikalta ohi lipuvien ukkossolujen
marssia. Nykäisimme auton jonnekin Loimaan lähelle parkkiin ja
katselimme salamointia ja aivan erityisesti lännen suunnalla olevien
pilvien takaa näkyvää tiheää välkettä. Arvelimme tai ainakin minä
arvelin, että jos nyt ajaisimme enemmän länteen, olisimme
todennäköisesti melkein heti sateen alla ja se olisi sitten siinä.
Toivoin saavani paikalta jonkun nätin kuvan, jossa salama iskisi esim.
pilven huipusta maihin, mutta sellaista ei nyt tällä kertaa osunut
kohdalle. Useita kaukaisia maasalamia kuitenkin näkyi ja jollain
pitkällä kakkulalla olisi niistäkin varmasti voinut saada jonkun ihan
mukiin menevän otoksen. Sitten alkoi kuulua voimakasta huminaa ja sade
saapui. Me puolestaan päätimme siirtyä takaisin kohti tulosuuntaa.
Pysähdyimme jonkun pellon laitaan Humppilan lounaispuolella ja tässä
vaiheessa välkkyminen alkoi lisääntyä taivaalla oikein huomattavasti.
Vanhat idän puolen solut tiputtelivat komeita maasalamia ja sitten
lännen puolella pilvien sisässä ja takana välkkyminen vain lisääntyi
ja lisääntyä. Jossain vaiheessa oli niinkin, että päällä oli melkein
selkeää, mutta joka suunnassa oli joko yksittäinen ukkoskuuro tai
sitten valli koko ajan rajummin välkkyvää pilven kylkeä. Parhaat
kuvaussuunnat olivat kuitenkin siellä, missä välkkyi vähiten. Olimme
jo aiemmin sitä mieltä, että kyllä kannatti tulla, mutta välkkymisen
vain lisääntyessä ja lisääntyessä alkoi tuo hyvä mieli kääntyä
huvittuneeksi hämmästykseksi...Tuohan alkaa olemaan jo melkein hullua
salamointia! Mitä kuvaamiseen taas tulee, tässä vaiheessa rupesi
olemaan pieni ongelma ja se oli pimeys. Salamointia oli PALJON, mutta
vain todella harva salama suvaitsi poistua pilvistä riittävästi, jotta
se olisi riittänyt valaisemaan yhtään mitään. Jossain vaiheessa Markku
sitten huomasi erikoisen oranssin pilven lähellä maanpintaa hiljalleen
tulossa kohden. Pohdimme ja mikä se mahtaa olla ja ainakin
allekirjoittanut laukoi jonkun julkaisukelvottoman teorian, mikä se
voisi olla. En sitten muista kumpi oranssin pilven suunnasta ensin
yritti ottaa kuvaa, mutta silloin sen identiteetti paljastui karulla
tavalla ja sai ainakin allekirjoittaneeseen aikalailla vipinää.
Kuvista nimittäin paljastui, että ei se ole mikään pilvi...se on
mahtipontisen vyörypilven alapuoli, jota jotkut oranssit valot
valaisevat. Alkoi kauhea härdelli etsiä oikeita asetuksia ja
välineitä, että pilven saisi siedettävästi kuvattua, mutta
mutta....Ehkä se oli taidoista kiinni, ehkä ei. Vaikka kuinka ruuvaili
isoja ja valotusaikoja ylös sekä aukkoa alas, kennolle ei vain
tuntunut saavan riittävästi valoa. Vaikka ympärillä pilvissä
välähteli, vyöry möllötti pimeyden keskellä kuin pimeyden ydin itse.
Tuli elävästi mieleen kaikki kerrat, kun on isomman veden äärellä
yrittänyt heikkoja reposia kuvata, vaikka kuinka tsuumailee,
horisonttia ei vain näe. Ainoa etsimestä juuri ja juuri näki, oli tuo
hento oranssi hehku. Yksikään viivasalama ei vyörystä alas tipahtanut.
Seuraavassa hetkessä se olikin jo päällä ja humina täytti ilman.
Päätimme nopeasti yrittää ajaa hieman Tampereelle päin, josko saisi
vyöryn vielä kuviin.
Päätimme kokeilla samaa paikkaa kuin aivan ensimmäisellä
pysähdyksellä. Vyöryn saaminen kuviin ei kuitenkaan tuottanut tulosta,
sillä se oli vielä liian lähellä minun kakkuloilleni ja itse asiassa
oli melkein heti päällä ja yli. Sitten alkoi ökyrumpu soimaan. Tuulen
pauhu alkoi kilpaisille ukkoylijumalan rumpulegioonan kanssa, taivas
oli valkoisena salamavalosta käytännössä melkein joka ilmansuunnassa.
Horisontti lännen suunnalla oli käytännössä melkein pysyvästi
valkoinen salamoiden taukoamattomassa pommituksesta. Sitten pimenivät
tienoon sähkötvalot, mutta valon määrä tuskin merkittävästi väheni.
Seuraavaksi alkoi sade, joka aika ajoin vaikutti siltä kuin ämpärillä
olisi viskattu tuulilasille oikein aika lasti. Tunne olla ulkona, kun
taivas on valkoisena tauottomasta välkkeestä joka puolella ympärillä,
tuulen pauhusta ja ukkosen jyrinästä, on huumaava! Emme kuitenkaan
jääneet pitämään sadetta vaan lähdimme hiljalleen soutamaan kohti
Akaata ja Viialaa ja soutamista se todella melkein oli. Suurimman osan
matkaa tuntui, näytti ja kuulosti siltä kuin oltaisiin oltu ajamassa
jotain joke ylös vastavirtaan ja samalla taivas vain välkkyi ja
välkkyi valkoisena. Muutaman kerran tipahti myös joku maasalamakin
tantereeseen ja ainakin pariin otteeseen pimensi tienoon valot
välittömästi iskun jälkeen. Sitten...täytyi mennä nukkumaan ja herätä
parin tunnin päästä töihin. Tämä oli mahtavin ukkonen ainakin sitten
2001 vuoden! Mieletöntä settiä...huikea kokemus, vaikka kuvat ovatkin
aika kuraa.
Kuvia (joita on kyllä hävettävä näyttää kaikkien nähtyjen
mestariteosten jälkeen):
http://tomeklund.kuvat.fi/kuvat/storms/30+jul+2012/
Ja kiitos matkaseuralle, ehkä paras ei yksin tekemäni chase koskaan!
t. Tom E.
--
Myrskybongausjaoston postituslista: myrskybongarit-l@ursa.fi
Liittymiset ja eroamiset: http://www.ursa.fi/harrastus/harrastajat-verkossa/sahkopostilistat/jaostojen-sahkopostilistat.html
Listan www-arkisto: http://www-old.ursa.fi/ursa/viestinta/listat/myrskybongarit-l/summary.html
|