|
myrskybongarit-l [ät] ursa.fi
viestiarkisto
Tämä myrskybongarit-l [ät] ursa.fi-listan viestiarkisto. Huomaa,
että voit vastata viesteihin tältä sivulta ainoastaan, jos olet jo
liittynyt listalle.
» Listan/viestin loppuun
Heti alkuun osanottoni Teron ja hänen vanhempien salama+tulipalo tragediaan.
Omalta osaltani lauantain alkuasetelman voisi kiteyttää sanoihin
"toivotaan toivotaan". Akaa vaikutti olevan hyvässä paikassa toivon
mukaan päivällä materialisoituvien settien suhteen, mutta ensin
tosiaan olisi jotain kehityttäväkin ja mieluiten sopivan matkan
päähän. Jotkut ennusteet tosin lupailivat varsin (liian) aikaista
äksönin alkamista ja aamu-unisena pelkäsinkin menettäväni osan
systeemeistä, kun en tod. ala viikonloppuna heräämään aikaisin kuin
korkeintaan..Noh, mitään niin suurta ja ihmeellista en osaa edes
kuvitella.
Kun lauantai sitten lopulta valkeni, oli helpotus suuri. Mitään kovin
ihmeellistä ei ollut lähitienoolle ennen puoltapäivää syntynyt ja
sekin mitä pihalle näkyi, oli omien suunnitelmien suhteen
turvallisesti väärässä suunnassa, eli idässä. Päivän teemanahan oli,
että lounaassa pitäisi olla hyvää ilmaa ja ennen kaikkea lounaassa on
mukavasti peltoaukeita, joten sinne kävi allekirjoittaneen matka.
Joskus puolen päivän jälkeen pääsin liikkeelle ja vaikka peräpeilistä
näkyivätkin idän komeat ukkospilvet, minä poika lähdin paahtamaan
9-tietä kohden turkua. Vieno klommoinen peltiheppa laukkasi läpi
Kylmäkosken, läpi Urjalan eikä taivaalla näkynyt merkkiäkään
ukkosista. Lopulta Humppilassa alkoi taivaalla näkyä muutakin kuin
pelkkiä shearin kallistelemia kumpupilviä. Pieni konsultaatio
puhelimen datapalveluista kertoi, että jonkin matkan päässä lounaassa
voisi kuuropilvistä alkaa näkyä muutakin kuin pelkkiä huippuja. Niinpä
nostin kytkintä ja nykäisin peltiheppani Loimaan nurkille ja taivas
varjele, mikä sieltä tuli...Sieltä tuli uuuukkkonen! Niin no,
ukkonenhan sieltä tuli ja ehkä reissun parhaat näkymät, mutta ei
mitään aivan ihmeellistä. Loimaan nurkilla sai hetken katsella
heikosti salamoivaa hyvin tummaa lähestyvää pilven pohjaa kirkkaiden
valkoisten pilvimassojen alla ja kirkkaiden keltaisten rypsipeltojen
päällä. Visuaalisesti aika nättiä, sen lyhyen hetken mitä sitä kesti.
Tuolla paikalla tuli nähtyä muutama nätti maasalama, mutta pian pilvet
muuttuivat tyhjänpäiväisen näköisiksi ja salamointikin siirtyy metsän
taakse piiloon, joten oli aika siirtyä takaisin Idän suuntaan.
Varsinkin kun näytti siltä, että idän puolelle olisi kehittynyt uutta
vielä satamatonta kuuropilven pohjaa. Nostaessani kytkintä toivoinkin,
että pääsisin alueen toiselle puolelle enne kuin alkaa sataa, mutta
eihän se toki niin mennyt.
Pysähdyin jälleen 2 ja 9 teiden risteyksen tuntumassa olevalle
hämärälle "parkkipaikalle". Liekö paikalla joskus ollut huoltoasema ja
vilkasta sosiaalista kanssakäymistä, jossa vakikahvittelijoiden sekä
sattunnaisten matkahenkilöiden elämät ovat hetkeksi kohdanneet. Noh,
nyt paikalla ei ole kuin puoliksi asvaltoitu aukea tyhjä läntti.
Tuolta tyhjältä läntiltä katselin turun suunnasta lähestyvää sadetta,
lännen puolelle paikalla ollessani kehittynyttä sadeseinämää,
ajoittaista salamointia ja etelän suunnasta lähestyvää vieläkin
reilumpaa sadetta. Sijaintini osoittautui tavallisen sateiseksi ja
tuuliseksi, niinpä en viitsinyt paikalla kauan viipyä. Kuitenkin ennen
sitä oli mielenkiintoista seurata kuinka yksi sadeseinämistä vääntyi
ihan hetkessä "sateenjalan" muotoon. Tosin arvelen, että toisin kuin
edellisenä viikonloppuna Riihimäellä, nyt oli kyse ennemminkin
siitä,että sateen alaosa ei pahemmin maanpintaan nähden liikkunut ja
kun pilvi liikkui, tuli siitä sen muotoinen kuin tuli. Tuskin siihen
mitään syöksyvirtausta liittyi. Anyway, hurautin matkaan ja toivoin
pääseväni kuurojen itäpuolelle sateen alta pois. Tämä onnistuikin
Nuutajärvellä, jossa nykäisin muutaman kilometrin 9-tiestä sivuun
jollekin peltoaukealle. Näkymä aukealta oli kohtuullinen, oikealle
jatkuva konvektiosolujen jono ja suoraan edessä Forssan suunnasta
tulleen voimakkaamman ukkossolun kylki. Paikalla ei satanut (muutamaan
minuuttiin) ja vieressä ollut solu rätkäisi maasalaman tantereeseen
ehkä kerran pari minuutissa. Salamien kuvaamiseen paikka olisi ollut
aika hyvä, mutta salamit olisivat kyllä saaneet olla hieman kauempana
minun makuuni. En halunnut poistua autosta eikä kamera ota itsekseen
kuvia, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi kokeilla paria vanhan liiton
luomusalamakuvaa avoimen kuskin puolen ikkunanluukun kautta. Yritys
oli puolivillainen ja ainoan hyvin ruutuun osuneen kohdalla kamera
suorastaan notkahti napinpainamisen voimasta, mutta nou kän duu. 4
karvaa kuitenkin tarttui, mitä ei voi pitää aivan huonona
saavutuksena. Aika kävi kuitenkin vähiin ja sattunnaiset pisarat
muuttuivat rehelliseksi vesisateeksi. Oli aika jälleen jatkaa matkaa.
Heitettyäni uukkarin ja suunnattua takaisin kohden 9-tietä aukesi
hetkeksi, liian lyhyeksi hetkeksi, ehkä päivän komein näkymä.
Itäpuolella olevan pilven alapuoli näytti olevan aivan täynnä teräviä
riekaleita, mutta kuva jäi ottamatta... Lähestyessäni Urjalaa alkoi
sade voimistua ja salamointi tihentyä. Juuri ennen Urjalan keskustan
tienoita sateen seassa tuntui hetken salamoivan muutaman sekunnin
välein, mikä oli aivan toista luokkaa kuin missään muussa kohtaa
matkaani, mutta se oli nopeasti ohi. Melkein välittömästi Urjalan
pohjoispuolelle päästyäni olikin edessä sukellus päivän rankimpaan
sadekuuroon. Näkyvyys laski jokseenkin huonoksi ja olipa tien ainoat
bussipysäkitkin materialisoitu tyylikkäästi autoijoiden
parkkipaikoiksi. Veden lisäksi tuli taivaalta myös hieman rakeita, ei
tosin isoja tai suurta määrää, mutta olivatpahan omalle kohdalle kesän
ekat ja varmaan vikat rakeet! :D Jatkaessa hieman rauhallisempaa
paahtamistani kohti Kylmäkoskea tuli samalla testattua myös oman auton
vesiliirto ominaisuudet ja kyllä ne kunnossa täälläkin olivat.
Vesiliirrot olivat pitkiä ja rauhallisia. Pysähdyin pikaisesti
Kylmäkoskelle ottamaan kuvan Urjalan suunnan systeemistä ja saatoin
samalla todeta, että salamat leimusivat noin reilun 90 asteen
leveydeltä taivaalla.
Seuraavaksi ajattelin ajella vain kohti Viialaa ja katsoa, mitä sitten
tekisi. Vähän oli suunnitelmissa ajaa Vesilahdelle, mutta
aukkopaikoilta näkyi, että siellä olisi heti vesisateessa ja sitähän
minä en halua. Körötellessäni eteenpäin kohden Lempäälään alkoi
pahasti näyttää sieltä, että aivan päällähän on jonkinlainen
vyörypilvi. Meinaan katsoessa suoraan tuulilasista ylös "suoraan auton
päällä" oli terävä rivi riekaleita, jotka kaiken lisäksi silmin nähden
liikkuivat melko lailla villisti. Lisäksi Kylmäkosken ja Viialan
välissä ajaessa lisäksi näin useammankin salaman kajahtava
tantereeseen komeasti sateettomasta pilven pohjasta. Kun arvelin
pääseeni "vyöryn" edelle, vedin parkkiin, otin muutamat kuvat,
todistin muutamat salamat ja taas yhden annoksen vesisadetta...Loppu
olikin sitten sekalaista pyörimistä Lempäälässä ja lopulta Nesteellä
tapahtuneen toisen myrskybongariseurueen treffaamisen sekä kahvien
kautta kotiin...
Kaiken kaikkiaan päivä oli ihan kiva...
Päivän kuvat
http://tomeklund.kuvat.fi/kuvat/storms/09+july+2011/
Lisäksi edellisen sunnuntain kuvat ryhmächaselta Riksun ja Someron suunnalta.
http://tomeklund.kuvat.fi/kuvat/storms/3+july+2011/
t. Tom E.
--
Myrskybongareiden sähköpostilista: myrskybongarit-l@ursa.fi ***
Liittymiset ja eroamiset: http://www.ursa.fi/ursa/viestinta/listat.html ***
Listan www-arkisto: http://www.ursa.fi/ursa/viestinta/listat/myrskybongarit-l/summary.html
|