|
myrskybongarit-l [ät] ursa.fi
viestiarkisto
Tämä myrskybongarit-l [ät] ursa.fi-listan viestiarkisto. Huomaa,
että voit vastata viesteihin tältä sivulta ainoastaan, jos olet jo
liittynyt listalle.
» Listan/viestin loppuun
Moikka,
Porukassa on mukavampaa, sai allekirjoittanut todeta, kun pitkästä
aikaa pääsi osallistumaan suuremman revohkan chase-kokemukseen.
Kiitos Palmin Esan kulki tieto jopa tänne asti, että Sääksämäen Viiden
numerolla olisi pientä miittiä tarjolla, joten suuntasin auton keulan
välittömästi sinne. Kuten Marja jo aiemmin kertoilikin, siellä sitten
porukalla ihmeteltiin etelä-pirkanmaalaisiin oloihin huimasti
salamoivaa monsteria (ainakin 1 salama) ja varsinaista mahtipuuskaa
(noin 6 m/s). Pilvet olivat jossain määrin lupaavan näköisiä ja
varsinkin aika huiman paljon pilven tulosuuntaan kaareutuva sadeverho
oli just jännä näköinen, mutta toivottua kehityksen räjähdystä käsiin
ei tapahtunut. Niinpä poppoo suuntasikin pikavauhtia lupaavampien
otusten tielle lounaan suuntaan.
Seuraava stoppi oli Riihimäen ABC:n pihassa, jossa tankkailujen ja
meetwurstin syönnin lomassa joku haukansilmä bongasi etelästä
rantautuvan systeemin mammatukset. Nämä kuuluivat niihin, joita tässä
odoteltiin ja seuraavaksi päädyimmekin sitten Kytäjälle suht lähelle
moottoritietä. Pysähdyspaikalta näkyi puhtinsa menettäneitä pilven
huippuja, hieman uutta konvektiota ja reunaa jostakin joka jäi puiden
taakse. Paikalta näkyi muutamia välähdyksiä, mutta ei mitään kovin
erikoista. joten matka jatkui eteenpäin ja Forssan suuntaan.
Ennen motaria ja Forssan tietä, autot piti kääntää jossakin ja
matkalla kääntöpaikalle esiin tuli myös otus, mikä hetkeä aiemmin oli
jäänyt puiden taakse. Tässä kohtaa...noh, harmittaa ettei näystä
voinut saada kuvaa. Edessä näkynyt pilvi oli komein, mitä olen sitten
18.7.2001 nähnyt. Havainto tosin saattaa olla väärä, koska
havaintoaikaa ei montaa sekuntia ollut. Samassa auton nokka olikin jo
toiseen suuntaan ja seuraavien kymmenien minuuttien ajan ohjelmassa
oli joko moottoritietä tai sitten....54 tien puuränniä tai 10 tien
puuränniä.
Näiden kymmenien minuuttien aikana sai kokea niitä harrastukseen
oleellisesti kuuluvia tunteita, mitä ei samanlaisina muista
tekemistäni jutuista löydy. Ensin on vain tyhjää tai jonkinlaista
muodotonta odotusta, kun mitään ei näy eikä oikein mitään mistään
tiedä. :D Sitten verkkokalvolle alkaa sadella rippeitä ja välähdyksiä,
jostakin joka lymyilee ja odottaa tuolla puiden takana näkymättömissä.
Toivoa on! Seuraavaksi välähdyksiä ja salamia näkyy oikeastaan joka
kerta, kun metsä edes hetkeksi raottaa näkymiään. Taivas tummuu hyvin
vaikuttavan oloisesti, tulee melkein pimeä ja ilmassa on ripaus
lopunajan tunnelmaa. Vau. VYÖRYPILVI!!! Komea ja uhkaavan näköinen
vyörypilvi! Eikä pienintäkään mahdollisuutta ottaa kuvaa, .....
Simsalapim ja metsä aukene...metsä ei aukene eikä paljasta takanaan
piilottelevaa hirviötä. Epätoivo nousee, kunpa nyt nopeasti tulisi
kunnon aukea, kunpa saisin kuvattua tuon maailmaa syövän pedon. Kita
kunnolla ammollaan, hampaiden törröttämässä reunalla ja salamoiden
valaistessa sen sysimustaa nielua. EI EI EI, ohi menee, tällä kertaa
vyöry jää kuvaamatta, mutta sentään nuo näkymät jäävät elämään,
muistin syövereissä. Tilanne ei kuitenkaan ole ohi, syöksymme edelleen
eteenpäin keskellä puuränniä ja ilma alkaa "täyttyä" rojusta. Puut
ympärillä taipuvat, lehtiä ja muuta roinaan lentää ilmassa. Jopa auto
heiluu tuulen voimasta. Ukkospuuskaa selvästi pukkaa, toivottavasti
metsä ei lakoa tielle...Metsä ei onneksi heittäydy tielle ja matka
jatkuu yhden pikapysähdyksen kautta Teuron peltoaukealle, jossa sitten
porukalla ihastelemme ohi lipuvaa melkoista hirviötä. Niin lähellä,
mutta niin kaukana. Tältä "väärältä puolen" pilvet ovat todella upean
näköisiä! Pahaenteisen tumma pilvimassa suorastaan kiehuu ja kuohuu
horisontissa, liikettä on. Salamat välkkyvät lähes jatkuvalla soitolla
koko pilvinmassan mitalta ja kamerat surravat sekä parrat pärisevät.
Noh, kenelläkään ei tainnut olla kunnon partaa, mutta kuitenkin.
Salamointi tosiaan oli jokseenkin tiheää, eipä ole näin aktiivista
salamointia tullut nähtyä sitten 2001 vuoden. Sekin tuli taistelun
tuoksinassa selväksi, että Lahdessa on trombeja noin joka päivä, mutta
sekin kalpenee sen settimäärän rinnalla, mitä Ylöjärvellä on tarjota.
Joka tapauksessa hauskaa oli ja tähän päättyi ryhmän yhteinen taival.
Kaikki hajaantuivat omiin suuntiinsa, itse lähdin vielä 2 tien kautta
kotiin Akaaseen. Ajelin jonkin aikaakin edessä pakenevan ukkospilven
takana katselle jokseenkin upeaa salamointia. Jossain vaiheessa sitten
pysähdyin katselemaan ja toivon mukaan kuvaamaan. Siihenhän se sitten
samantien hyytyikin ja kun kello oli jo aika paljon päätin lähteä
kotiin. Kotimatkalla vielä katselin jokseenkin aktiivista
elosalamointia kaukaisessa solussa, pari kuvaakin yritin ottaa, mutta
eipä niistä oikein mitään tullut.
Kaiken kaikkiaan hieno kokemus, erityisesti sosiaaliselta kannalta.
Kuvaus nyt ei mennyt ihan putkeen, mutta ehkä ensi vuonna sitten.
Kiitos vaan kaikille mukana olleille! :) Niin juu ja sain minä
kuitenkin ehkä "parhaat" digijärkkärillä ottamani salamakuvat, tosin
paremmalla onnella niitä olisi noissa olosuhteissa voinut olla satoja
eikä 2 tai 3. :D
Omat kuvani chaselta:
http://tomeklund.kuvat.fi/kuvat/storms/hottest%20day%20ever/
t. Tom E.
--
Myrskybongareiden sähköpostilista: myrskybongarit-l_ät_ursa.fi ***
Liittymiset ja eroamiset: http://www.ursa.fi/ursa/viestinta/listat.html ***
Listan www-arkisto: http://www.ursa.fi/ursa/viestinta/listat/myrskybongarit-l/summary.html
|