|
myrskybongarit-l [ät] ursa.fi
viestiarkisto
Tämä myrskybongarit-l [ät] ursa.fi-listan viestiarkisto. Huomaa,
että voit vastata viesteihin tältä sivulta ainoastaan, jos olet jo
liittynyt listalle.
» Listan/viestin loppuun
Tervehdys,
Huom! Lapset - älkää tehkö tätä kotona ;)
#myrskybongarit IRC-kanavalla on pariin otteeseen pyöritelty ajatusta
salamaniskun keinotekoisesta käynnistämisestä.
Lueskelin Martin A. Umanin kirjaa "The Lightning Discharge". Kirjassa
Uman vetää yhteen omia ja muiden tutkijoiden julkaisuja, ja samalla
sivutaan lyhyesti myös otsikon aihetta. Ajattelin kirjoitella
lukemastani siltä varalta, että tästä kehittyisi asiasta kiinnostuneiden
yhteistyöprojekti esim. ensi kesää silmällä pitäen. Useamman osallisen
myötä myös käytettävissä olevan tietotaidon ja muiden resurssien määrä
kasvaisi, ja onnistumisen todennäköisyys nousisi.
Lyhykäisyydessään ajatus siis on aiheuttaa salamanisku halutussa
paikassa haluttuun aikaan. Käytännössä se on mahdollista tarjomalla
salamalle houkutteleva purkauskanava, eli nostamalla pitkä sähköjohdin
mahdollisimman korkealle ukkospilven alla.
Teknisesti se olisi helpointa toteuttaa ilmapallolla, jolla
nostettaisiin maadoitetun johtimen toinen pää korkeuksiin.
Uman kuitenkin kirjoittaa New Mexicossa tehdystä kokeesta, jossa usean
kilometrin mittainen johdin nostettiin ylös ilmapallolla aktiivisen
ukkosen aikana. Johtimeen ei silti iskenyt ainuttakaan salamaa. Asiaa on
tutkittu myös laboratoriokokeissa, joissa paikallaan voimakkaassa
sähkökentässä oleva johdin ei aiheuta purkausta, mutta sähkökenttään
nopeasti tuotu johdin aiheuttaa. Selitykseksi tarjotaan johtimen
ympärille muodostuvaa koronaa, joka estää voimakkaiden kenttien
muodostumisen, ja suojaa siten johdinta purkaukselta. Nopeasti liikkuva
johdin aiheuttaa suuren vääristymän sähkökenttään, koska coronan
muodostumiselle on liian vähän aikaa, eikä se ehdi siksi tasoittaa eroja
kyllin nopeasti.
Niinpä johtimen kuljettamiseen käytetään tutkimuksissa pieniä raketteja,
joilla johdin voidaan ampua korkeuksiin sekunneissa. Teknisesti raketti
vain on ilmapalloa paljon monimutkaisempi.
Salaman laukaisemiseksi raketti pitäisi saada nousemaan tyypillisesti
ainakin 150-200m korkeuteen. Mitä ylemmäs raketti nousee, sen varmemmin
salama saadaan iskemään.
Myös maan tasossa mitatulla sähkökentän voimakkuudella on merkitystä.
Kokeissa kentän voimakkuus on ollut tyypilisesti ainakin 5kV/m tai
enemmän. Voimakkaassa kentässä purkaus on todennäköisempi.
Kokeissa on käytetty n. 0,2mm paksua teräslankaa tai kevlarilla
päällystettyä kuparilankaa. Lankakela on kiinnitetty osassa kokeita
maahan ja osassa se on ollu raketissa.
Projektin suurin vaikeus olisi varmaankin sopivien rakettien hankkiminen
- ihan mikä tahansa tavanomainen ilotulitusraketti tuskin ajaa virkaa.
Viranomaisten suhtautuminen rakettien taivaalle roiskimiseen pitäisi
selvittää. Myös sähkökentän voimakkuutta mittaava instrumentti olisi
tarpeen, jotta raketteja ei tuhlata olemattomaan sähkökenttään. Sopivan
johdinmateriaalin löytämiseen voisi löytää lisätietoja, mutta se
vaatinee silti testaamista. Tapahtuma pitäisi tietyisti dokumentoida
riittävän monella valokuva- ja videokameralla, sekä tietysti
kirjallisesti. Hyvin dokumentoituna julkisuusarvo olisi varmasti suuri
ja se voisi osaltaan houkutella tarvittaessa myös sponsoreja.
--
Teemu Mäntynen
http://www.mantynen.com/teemu/
--
Myrskybongareiden sähköpostilista: myrskybongarit-l_ät_ursa.fi ***
Liittymiset ja eroamiset: http://www.ursa.fi/ursa/viestinta/listat.html ***
Listan www-arkisto: http://www.ursa.fi/ursa/viestinta/listat/myrskybongarit-l/summary.html
|