|
jaostot-l [ät] ursa.fi
viestiarkisto
Tämä jaostot-l [ät] ursa.fi-listan viestiarkisto. Huomaa,
että voit vastata viesteihin tältä sivulta ainoastaan, jos olet jo
liittynyt listalle.
» Listan/viestin loppuun
Palataksemme vielä aiheeseen Cygnus-kesätapahtuma ja
sen kehittäminen.
Cygnus on hetki kesää, hetki aikaa kohdata harrastajia, joita niin
harvoin näkee, hetki aikaa kokoontua yhteen pohtimaan yhteisiä
mielenkiinnon kohteita. Cygnus on myös kesänviettoa eli siellä
voi toki vain olla ja ihmetellä osallistumatta mihinkään kokoukseen.
Cygnuksen sisältöä pitää kehittää, jotta siitä ei tulisi liian arkinen,
liian arvattavissa oleva ja tavanomainen tapahtuma, jonne kohta
ei kukaan jaksa raahautua mukaan. Onhan Cygnus kokenut muutoksia
vuosien varrella, mutta lisää uusia tuulia kaivataan.
Itse kaipaan sinne toiminnallisuutta. Tätä on jo sinne tullutkin erilaisten
minikurssien muodossa, kaukoputken rakentamista ja rakettien
lennätystä. Jostain kun keksisi vielä lisää.
Jaostokokouksia pitää olla tarvittaessa mutta ei pakonomaisesti. Jos
jokin jaosto haluaa kokoontua, se kokoontuu pohtimaan omia
projektejaan. Niistä tulee helposti sisäpiirimäisiä ja ulkopuolinen "vieras"
ei uskalla mukaan tai on vähintäänkin ihan pihalla siitä mistä keskustellaan.
Nuo luennot ja esitykset ovat hyvä ajatus, mutta niistä ei sitten pidä
tehdä liian tieteellisiä. Jotain sellaista kaipaan että kun istahdan kuuntelemaan,
otan hyvän asennon vaikka kannon päällä tai ruohikolla, ymmärrän kaiken
alusta loppuun saakka tietämättä aiheesta juurikaan ennen esitystä.
Matkan aikana ei saa alkaa nukuttamaan eikä mieleeni saa tulla
kaipuu lukion fysiikan kirjasta. Eli siis käytännönläheistä rautalangasta
väännettynä. Toki suunnatulle ryhmälle voisi olla erikoisempaakin.
Ja ihan 10 minuuttinenkin hetki mielenkiintoisesta aiheesta voisi
olla paikallaan. Löytyiskös jaostoista tällaisia?
Esimerkkinä voisin itse vaikkapa kertoa satelliiteista ja lähteä liikkeelle
nollatasolta. Illan tullen katsottaisiin sitten asiaa käytännössä, joskin
Cygnus-yöt ovat melko vaaleita.
Leo Wikholm
|