Muistan
ainakin Timo Kinnusen esitelleen tämänkaltaista systeemiä minulle Ursan
toimistolla joskus 90-luvun alussa. Vaikea tuolla on haloja nimetä.
Sama halo voi syntyä useasta kiteen asennosta ja samalla halolla voi
olla useita valonkulkuja. Lisäksi sama valonkulku samassa kiteessä voi
tuottaa kaksi haloa: ala-aurinko ja auringonpilari. Siinä on ongelmia
ihan riittämiin.
From:
Marko Pekkola <marko.pekkola_ät_ursa.fi>
To: Ilmakehä
<ilmakeha-l_ät_ursa.fi>
Sent: Sun, May 30,
2010 10:27:27 AM
Subject: Re:
[ilmakeha-l] Halomuotojen sukupuu
Hei vaan Jari & co.,
Samankaltaisia ajatuksia on aina silloin tällöin heitelty ilmoille.
Tätä voi kommentoida monestakin eri näkökulmasta käsin, joista
neljä alla.
1) Pedagoginen näkökulma. Ihan riippumatta meistä oppikirjat,
internet, vanha kirjallisuus, myös suomenkieliset artikkelit ja Ursan
julkaisemat kirjat ovat täynnä olemassaolevaa käytäntöä eli
perinteisiä nimiä. Niillä suomalaiset oppivat ja ovat oppineet halot
Ursan ilmakehäjaoston ulkopuolella. Heitä on aina enemmän kuin
aktiiveja.
2) Käytännöllinen näkökulma. Jos kaikki tai suurin osa nimistä
yritetään jonkun toimesta yhtäkkiä vaihtaa, se johtaa mm.
sekaannukseen. Tällaisia - ja yleensä epäonnistuneita - yrityksiä
tieteenhistoria tuntee vinon pinon.
3) Esteettispsykologinen vinkkeli. Nimet kuten aurinkokaari tai
zeniitinympäristön kaari saavat ihmiset kiinnostumaan tästä
ilmiöjoukosta, koska nämä asiat ovat niin *isoja* ja verraten
harvoja, että niillä on omat perinteiset ihmiskieliset nimet
teknisten nimien sijaan. Vertaa esim. lintulajeihin tai vuorten nimiin.
Nk. oikeakieliset nimet viestivät asiasta, jonka voi ottaa omaksi.
Suurta yleisöä on todistetusti vaikea saada kiinnostumaan
neutronitähti "345gf345-BD7:sta" versus "345gf-BDII:sta", mutta
kiipeily Acongacuan rinteillä tai Kuusiviirutiaisen bongaaminen
kiinnostaa. Teknisiä nimiä eli numeroista ja kirjaimista koostuvia
nimiä käytetään useimmiten silloin kun kyseessä on niin valtava
joukko kohteita, ettei perinteisten nimien keksiminen ole helppoa.
Samalla kuitenkin menetetään estetiikka ja viestintäpsykologinen
etu.
4) Historiallinen näkökulma. Tällä hetkellä voi avata 1900-luvun
alkupuolen haloteoksen ja ymmärtää mistä missäkin kohdassa
tekstiä on kysymys. Tästä voi hyvin perustein olla eri mieltä,
mutta ainakin itse pidän siitä että annetaan rispektiä niille,
jotka ovat tehneet jotain jo kauankin ennen meitä.
Kuitenkin, teoreettiselta kannalta haloja eri author:it jatkossakin
varmasti luokittelevat esim. teoksiensa taulukko-osissa vaikka
mitenkä: kirjaimia, numeroita ja vuokaavioita. Tällaisia sukupuita on
ennenkin viritelty ja varmasti tulee uusiakin jatkossa.
Tämä on sinällään kannatettavaa - jos ei muuten niin jo pelkän
teorian opiskelun kannalta. On mielenkiintoista nähdä esitys "halojen
sukupuuksi" tai muu koodattu havainnollistus, mutta pelkästään
kotimaisia tai sekä koti- että ulkomaisia kokonaan uusia halojen
käyttönimiä sellaisista ehdotuksista ei ainakaan helposti tule.
Parh. terv.
Marko
>
> 29.5.2010 14:16, Jari Luomanen kirjoitti:
>> Uusia haloja on viime vuosina havaittu useita ja monia muotoja
on tällä hetkellä syynättävänä ja selviteltävänä. Niille
kaikille pitäisi saada myös nimi aikaan. Perinteisestihän halot on
nimetty niiden löytäjän ja / tai syntymekanismin selittäjän mukaan.
>>
>> Toisaalta minusta tuntuu, että nyt olisi tilausta
universaalille, kaikenkattavalle halojen nimeämiskäytännölle, joka
perustuu kidetyyppiin, orientaatioon ja valonkulkuun. Näin saisimme
aikaan "teknisen" ja systemaattisen sukupuun. Tätä taulukkoa voisi
sitten ylläpitää jaostossa ja selittämistä vailla oleville
muodoille varattaisiin oma paikkansa taulukon liepeiltä.
>>
>> Tällä hetkellä esimerkiksi pyramidihaloilla on oiva
nimeämiskäytäntö: tietyn asteluvun sivuavat, parheliat sekä
renkaat. Mutta voisiko systeemi rakentua vielä pelkistetymmin niin,
että meillä olisi ensinnäkin kidetyyppeihin perustuvat heimot:
pylväs, laatta, pyramidi (ja tulevaisuudessa mahdollisesti moilasen
kaaren ja sen sukuisten halojen kiteet, kuutiojää...). Sitten nämä
jaettaisiin satunnais, tavanomaisesti (singly oriented), Parry ja
Lowitz -haaroihin, joissa sitten valonkulun mukaan (esim 3-5)
nimettäisiin halomuoto.
>>
>> Nimeämiskaavaa olisi syytä pohtia. Jos kidetyyppi olisi
pylväs, orientaatio Parry ja valonkulku (3-5) niin miten halomuodon
nimi merkittäisiin tässä systematiikassa? Annettaisiinko
kidetyypeille jotkut tunnukset, kuten I, II, III, IV jne,
orientaatioille samaten tunnukset (A, B, C, D.. tms). Lopussa olisi
valonkulku 3-5. Suoralle ja divergentille valolle voisi olla omat
tunnuksensa, vaikka ihan lopussa alfa tai beta. Tai jotakin vastaavaa.
>>
>> Siis esimerkiksi: I B 3-5 α
>>
>> Tulevassa havaintotietokannassakin tällaista systeemiä voisi
kenties hyödyntää. Ja saisimme kaikki seinällemme julisteen, jossa
tähän tapaan olisi merkittynä kaikki tuntemamme halomuodot. Tämän
universaalin nimeämiskäytännön ohella varmaan eläisi myös
lempinimiä, kuten Moilasen kaari, Tapen kaaret, diffuusit / Greenlerit
jne.
>>
>> Mitä sanotte?
>>
>> t. Jari
>>
>> -- Halojaoston ja ilmakeh�n valoilmi�iden jaoston
s�hk�postilista:
ilmakeha-l_ät_ursa.fi
***
>> Liittymiset ja eroamiset: http://www.ursa.fi/ursa/viestinta/listat.html
***
>> Listan www-arkisto: http://www.ursa.fi/ursa/viestinta/listat/ilmakeha2-l/summary.html
>>
>
>
> -- Halojaoston ja ilmakeh�n valoilmi�iden jaoston
s�hk�postilista:
ilmakeha-l_ät_ursa.fi
***
> Liittymiset ja eroamiset:
http://www.ursa.fi/ursa/viestinta/listat.html
***
> Listan www-arkisto:
http://www.ursa.fi/ursa/viestinta/listat/ilmakeha2-l/summary.html
--
Halojaoston ja ilmakehän valoilmiöiden jaoston sähköpostilista:
ilmakeha-l_ät_ursa.fi ***
Liittymiset ja eroamiset:
http://www.ursa.fi/ursa/viestinta/listat.html
***
Listan www-arkisto:
http://www.ursa.fi/ursa/viestinta/listat/ilmakeha2-l/summary.html