Ursa   Viestintä   Listat   ilmakeha-l   ~   Etusivu   Haku   Uudet sivut  

 

ilmakeha-l [ät] ursa.fi

viestiarkisto

Tämä ilmakeha-l [ät] ursa.fi-listan viestiarkisto. Huomaa, että voit vastata viesteihin tältä sivulta ainoastaan, jos olet jo liittynyt listalle.

» halo-l [ät] ursa.fi -arkisto (1996-2005)
» ilmakeha-l [ät] ursa.fi -arkisto (1997-2005)

» Listan/viestin loppuun

 

Päiväysnäkymä Ketjunäkymä Aihenäkymä Kirjoittajanäkymä

Kirjoittajan mukaan: Timo Nousiainen (tpnousia_at_hidden_email_address.net)
Päiväyksen mukaan: 12.07.2006


On Tue, 11 Jul 2006, Veikko Makela wrote:

> Oppositioilmiö tai "kuiva" heiligenschein: Aurinko vastasuunnassa
> varjot katoavat, koska ne ovat katselijan katsottuna varjoa heittä-
> vien kappaleiden takana. Sänkipelto ja karkea maa ovat hyviä ilmiön
> alustoja. Myös metsä lentokoneesta katsottuna.
>
> Usein kyseessä on kirkas läikkä vastapisteessä, mutta mm. sänkipelloissa
> tuo venyy pilariksi.
>
> Sama ilmiö nähdään myös Kuulla, sen kirkkaus kasvaa huomattavasti
> täydenkuun aikaan. Puolikuu on vain 10% täydenkuun kirkkaudesta.
> Sielläkin varjot katoavat.

Voisin vähän lisätä tähän kun asian tiimoilta on tehty paljonkin tutkimusta viime aikoina. Täsmälleen takaisinsirontasuunnassa (eli kun valo "heijastuu" täsmälleen takaisin tulosuuntaansa) tapahtuu monenlaista ilmiötä jotka voimistavat sironnutta säteilyä. On tämä Veikon mainitsema varjojen katoaminen, joka ilmiönä tapahtuu kaikissa mittakaavoissa. Sitten on ns. koherentti takaisinsironta, jossa eri reittejä pitkin sironneet valonsäteet interferoivat konstruktiivisesti. Tämän voi ajatella niin, että jos on olemassa valon reitti niin että valo osuu ensin kohteeseen A, sitten B, sitten siroaa takaisin havaitsijaan, niin reitti jossa ensin osutaan B ja sitten A ja sitten havaitsijaan on tismalleen yhtä pitkä ja siksi näitä reittejä kulkevat valonsäteet tulevat havaitsijan silmään samassa vaiheessa, jolloin intensiteetti tuplaantuu. Muissa suunnissa tällaista symmetriaa ei esiinny.

Sitten on vielä yksittäisten sirottajien omat sirontakuvionsa, oli se sitten hiekanjyvänen tai viljankorsi. Niissäkin on yleensä jonkinlainen maksimi täsmälleen takasuunnassa, koska siinä suunnassa kappaleen sisäisillä interferensseillä on suurempi todennäköisyys olla konstruktiivistä. Pallon tapauksessa tämä korostuu, koska se on symmetrinen, jolloin kummankin puolipallon sironta on samanlaista ja interferoi keskenään konstruktiivisesti. Tästä syystä usein jaotellaankin pyhäinhohde (heiligenschein) kuivaksi tai märäksi sen mukaan onko siellä vesipisaroita mukana.

Tähtitieteessä oppositioefektillä tarkoitetaan sironnan intensiteetin voimistumista kun lähestytään takaisinsirontasuuntaa. Siihen vaikuttaa kaikki tekijät yhdessä, esim. kuun tapauksessa varjojen katoaminen ei ymmärtääkseni oli niin tärkeä tekijä kuin koherentti takaisinsironta (tai itse asiassa taitaa olla niin että täyden kuun lähellä varjojen katoaminen on tärkeämpää, mutta täsmälleen täyden kuun aikaan sitten koherentti takaisinsironta on voimakkaampi), kun taas viljapellon tapauksessa varjojen katoaminen on luultavasti tärkeämpi. Myös tämä ilmiön pilarimaisuus tukee tätä, koska korret ovat pystysuuntaisia ja siten vertikaalisuunnassa peittävät varjot kauempana takasuunnasta kuin sivuilla.

Sanottakoon vielä että pisaroissa näkyvä sumuvarjo on sitten taas jo vähän eri asia. 

--
Timo Nousiainen
Division of Atmospheric Sciences
Department of Physical Sciences
P.O. Box 68
FI-00014 University of Helsinki
Tel: +358 9 19151064
Fax: +358 9 19150860



--
Halojaoston ja ilmakehän valoilmiöiden jaoston sähköpostilista: ilmakeha-l_at_ursa.fi ***
Liittymiset ja eroamiset: http://www.ursa.fi/ursa/viestinta/listat.html ***
Listan www-arkisto: http://www.ursa.fi/ursa/viestinta/listat/ilmakeha2-l/summary.html
Päiväysnäkymä Ketjunäkymä Aihenäkymä Kirjoittajanäkymä

» halo-l [ät] ursa.fi -arkisto (1996-2005)
» ilmakeha-l [ät] ursa.fi -arkisto (1997-2005)