ilmakeha-l [ät] ursa.fi
viestiarkisto
Tämä ilmakeha-l [ät] ursa.fi-listan viestiarkisto. Huomaa,
että voit vastata viesteihin tältä sivulta ainoastaan, jos olet jo
liittynyt listalle.
» halo-l [ät] ursa.fi -arkisto (1996-2005)
» ilmakeha-l [ät] ursa.fi -arkisto (1997-2005)
» Listan/viestin loppuun
Itse olen ymmärtänyt nämä uudet tekniikat näin:
(1) pinoaminen
Normaalisssa tähti- ja planeettakuvauksessa pinoamisen tarkoitus
on vähentää taustakohinaa, jotta itse kohde saataisiin paremmin
näkyviin..
Syvän taivaan kohteissa pinoamisen tarkoitus on ennen kaikkea
mahdollistaa pitemmät yhteenlasketut valotusajat, ilman että
tarvittaisiin pitkiä yksittäisiä valotusaikoja (jolloin kaukoputken
seurannan kanssa on ongelmia). Pidemmän valotusajan
tavoita on taas kerätä kohteesta tulee signaalia ja kasvattaa
sen eroa taustakohinaa.
Plnaattakuvauksessa taas kohinan aiheuttaa seeing, joka haittaa
yksityiskohtienb näkemistä. Kun kasataan satunnaisen seeingin
aiheuttamaan kohinaa + seassa näkyvää oikeaa signaalia yksityiskohista.
Satunnainen kohina kumoaa itseään, mutta yksityiskohdista
tuleva signaali vahivstuu.
Halokuvauksessa taustataivaan pilvet voidaan ymmärtää halojen
näkymistä haittaavaksi kohinaksi. Tämä kohina ei ole satunnaista,
mutta pilvien liikkuessa eri kuvien välillä ne ikäänkuin eliminoituvat
planeettakuvauksen satunnaisen seeingin lailla, mutta
samasta suunnasta tuleva halojen valo vahvistaa itseään.
Jotkut pinoamisohjelmat, kuten Markon mainitsema Registax on tehty
niin nerokkaasti, että se ei vaadi kohdistuspisteen olevan samassa
kohtaa ruutua. Tämä tulee itse asiassa tuolta planeettakuvauspuolelta,
jossa kaukoputken seuranta saattaa olla epätarkka ja
kuva vaeltaa hitaasti kuvatessa kentässä (esim. videolle). Niinpä
Registax on ohjelmoitu seuraamaan kohdistuspistettä. Tämä piste
valitaan pinoamisen alussa. Se ei tosin saa pomppia ihan holtittomasti
kuvakentässä, muuten ohjelma ei pysty tunnistamaan eri
ruutujen välillä sitä. Aurinkohan (ja Kuu) on luonnollinen
kohdistuspiste halokuvauksessa.
Mikäli olen ymmärtänyt oikein, niin pinoamisessa kuvankäsittelyn
synnyttämistä keinotekoisista virhistä ei ole niin suurta vaaraa, sillä
suuren kuvamäärän laskeminen yhteen eliminoin satunnaisvirheitä.
Systeemaattisten virheiden kasautumisessa on vaaransa, jos käsittelyprosessiin
tulee joku virhe.
Minusta pinoamistekniikka on hyvin nerokas innovaatio omia tähtitaivaspuolelta
tekniikoita ilmakehäharrastukseen. Itsekin olin jossain
vaiheessa ehdottamassa, että tätä voisi kokeilla halopuolellakin.
(2) Epäterävä maski
Tässähän vahvistetaan kontrasteja. Aikaisemmin listalla on aika
ansiokkaasti selitetty, miten tuo toimii. Taivaan ja halojen
välinen kontrastierohan on melkoisen pieni ja sitä pitää kasvattaa,
jos heikkoja muotoja halutaan irrottaa taustasta.
USM-Algoritmi käsittääkseni on laajalti hyväksytty. Meillä
halokuvien käsittelyssä käytetyt usm:n arvot ovat aika epätavallisia.
Minusta tuon epäterävän maskin käytössä on oltava tarkkana varsinkin
kuiven tulkinnassa. Tuo käsittääkseni saattaa synnyttää keinotekoisia
ilmiöitä kuviin, kun kuvaa rässätään oikein paljon..
Oikein ja huolella tulkittuna tulokset ovat kuitenkin rohkaisevia.
Tulipa tuossa mieleen, että oletteko kokeilleet, millaisia eroja
syntyy, jos kuvia pinotaan ensin ja lopputulosta usmataan tai
päinvastoin.
-VeikkoM-
--
Halojaoston ja ilmakehän valoilmiöiden jaoston sähköpostilista: ilmakeha-l_at_ursa.fi ***
Liittymiset ja eroamiset: http://www.ursa.fi/ursa/viestinta/listat.html ***
Listan www-arkisto: http://www.ursa.fi/ursa/viestinta/listat/ilmakeha2-l/summary.html
» halo-l [ät] ursa.fi -arkisto (1996-2005)
» ilmakeha-l [ät] ursa.fi -arkisto (1997-2005)
|