Ursa   Viestintä   Listat   ilmakeha-l   ~   Etusivu   Haku   Uudet sivut  

 

ilmakeha-l [ät] ursa.fi

viestiarkisto

Tämä ilmakeha-l [ät] ursa.fi-listan viestiarkisto. Huomaa, että voit vastata viesteihin tältä sivulta ainoastaan, jos olet jo liittynyt listalle.

» halo-l [ät] ursa.fi -arkisto (1996-2005)
» ilmakeha-l [ät] ursa.fi -arkisto (1997-2005)

» Listan/viestin loppuun

 

Kirjoittajan mukaan: Veikko Makela (veikko.makela_at_hidden_email_address.net)
Päiväyksen mukaan: 02.05.2006


Itse olen ymmärtänyt nämä uudet tekniikat näin:

(1) pinoaminen

Normaalisssa tähti- ja planeettakuvauksessa pinoamisen tarkoitus on vähentää taustakohinaa, jotta itse kohde saataisiin paremmin näkyviin..

Syvän taivaan kohteissa pinoamisen tarkoitus on ennen kaikkea mahdollistaa pitemmät yhteenlasketut valotusajat, ilman että tarvittaisiin pitkiä yksittäisiä valotusaikoja (jolloin kaukoputken  seurannan kanssa on ongelmia). Pidemmän valotusajan tavoita on taas kerätä kohteesta tulee signaalia ja kasvattaa sen eroa taustakohinaa.

Plnaattakuvauksessa taas kohinan aiheuttaa seeing, joka haittaa yksityiskohtienb näkemistä. Kun kasataan satunnaisen seeingin aiheuttamaan kohinaa + seassa näkyvää oikeaa signaalia yksityiskohista.  Satunnainen kohina kumoaa itseään, mutta yksityiskohdista  tuleva signaali vahivstuu.

Halokuvauksessa taustataivaan pilvet voidaan ymmärtää halojen näkymistä haittaavaksi kohinaksi. Tämä kohina ei ole satunnaista, mutta pilvien liikkuessa eri kuvien välillä ne ikäänkuin eliminoituvat  planeettakuvauksen satunnaisen seeingin lailla, mutta samasta suunnasta tuleva halojen valo vahvistaa itseään.

  • * *

Jotkut pinoamisohjelmat, kuten Markon mainitsema Registax on tehty niin nerokkaasti, että se ei vaadi kohdistuspisteen olevan samassa kohtaa ruutua. Tämä tulee itse asiassa tuolta planeettakuvauspuolelta,  jossa kaukoputken seuranta saattaa olla epätarkka ja kuva vaeltaa hitaasti kuvatessa kentässä (esim. videolle). Niinpä Registax on ohjelmoitu seuraamaan kohdistuspistettä. Tämä piste valitaan pinoamisen alussa. Se ei tosin saa pomppia ihan holtittomasti  kuvakentässä, muuten ohjelma ei pysty tunnistamaan eri ruutujen välillä sitä. Aurinkohan (ja Kuu) on luonnollinen kohdistuspiste halokuvauksessa.

  • * *

Mikäli olen ymmärtänyt oikein, niin pinoamisessa kuvankäsittelyn synnyttämistä keinotekoisista virhistä ei ole niin suurta vaaraa, sillä suuren kuvamäärän laskeminen yhteen eliminoin satunnaisvirheitä. Systeemaattisten virheiden kasautumisessa on vaaransa, jos käsittelyprosessiin  tulee joku virhe.

  • * *

Minusta pinoamistekniikka on hyvin nerokas innovaatio omia tähtitaivaspuolelta  tekniikoita ilmakehäharrastukseen. Itsekin olin jossain vaiheessa ehdottamassa, että tätä voisi kokeilla halopuolellakin.

(2) Epäterävä maski

Tässähän vahvistetaan kontrasteja. Aikaisemmin listalla on aika ansiokkaasti selitetty, miten tuo toimii. Taivaan ja halojen välinen kontrastierohan on melkoisen pieni ja sitä pitää kasvattaa, jos heikkoja muotoja halutaan irrottaa taustasta.

USM-Algoritmi käsittääkseni on laajalti hyväksytty. Meillä halokuvien käsittelyssä käytetyt usm:n arvot ovat aika epätavallisia.

Minusta tuon epäterävän maskin käytössä on oltava tarkkana varsinkin kuiven tulkinnassa. Tuo käsittääkseni saattaa synnyttää keinotekoisia ilmiöitä kuviin, kun kuvaa rässätään oikein paljon..

Oikein ja huolella tulkittuna tulokset ovat kuitenkin rohkaisevia.

  • * *

Tulipa tuossa mieleen, että oletteko kokeilleet, millaisia eroja syntyy, jos kuvia pinotaan ensin ja lopputulosta usmataan tai päinvastoin.

-VeikkoM-

--
Halojaoston ja ilmakehän valoilmiöiden jaoston sähköpostilista: ilmakeha-l_at_ursa.fi ***
Liittymiset ja eroamiset: http://www.ursa.fi/ursa/viestinta/listat.html ***
Listan www-arkisto: http://www.ursa.fi/ursa/viestinta/listat/ilmakeha2-l/summary.html

» halo-l [ät] ursa.fi -arkisto (1996-2005)
» ilmakeha-l [ät] ursa.fi -arkisto (1997-2005)