>
>Kun aikoinaan asuin vanhoilla kotikonuilla Kaakkois-Suomessa lähellä itärajaa, oli kesäisten metsäpalojen savu oikeastaan sääntö kuin poikkus, sillä itäisessä naapurissamme annettiin metsän palaa jos se kerran sille päälle sattui. Kun sammutuskalustoa ei ole ja kukaan ei välitä, odotetaan vaan sateita.
Tänä keväänä oli jo toukokuussa ensimmäiset Venäjän palojen savut Imatra-Joutseno alueella. Tapaus oli sikäli poikkeuksellinen, että savut olivat todella matalalla ja esiintyivät pienellä alueella.
>Saattoi kestää useitakin päiviä putkeen, jos säätilassa ei tapahtunut muutoksia, että taivas olisi muuten ollut selkeä ja pilvetön, mutta taivaan sini olikin lähinnä harmaata ja muuttui punertavaksi lähempänä aurinkoa. Vastaavasti koko maisema oli erikoisen punertava ja etenkin aamuisin (tai päivisin) herätessä metsäpalon haju tuntui pistävältä ennenkuin hajuaisti turtui. Poutapilvet eivät näyttäneet niin "kolmiulotteisilta" vaan olivat pikemminkin harmaita siluetteja.
Toissa kesänä oli liki kahden viikon savuinen jakso, jolloin ilma oli todella sinistä ja savun haju todella voimakasta. Taisi olla sama vuosi kun deepsky-tapaaminenkin Hollolassa häiriintyi Venäjän savuista.
>Sinänsä eri juttujen vaikutusta maiseman valaistukseen ja väreihin on mielenkiintoista seurata, viitaten vaikkapa kesäkuun alun auringonpimennyskeskusteluun.
>
>-kh
Nyt on ollut pari hellepäivää, joten eiköhän ole vain ajan kysymys kun pääsemme savusukeltamaan jälleen täällä kaakkoiskulmalla :)
T: Iiro Sairanen
http://deepsky.iwarp.com