|
ilmakeha-l [ät] ursa.fi
viestiarkisto
Tämä ilmakeha-l [ät] ursa.fi-listan viestiarkisto. Huomaa,
että voit vastata viesteihin tältä sivulta ainoastaan, jos olet jo
liittynyt listalle.
» Listan/viestin loppuun
Nyt talvikaudellakaan ei varmaan ole syytä heittäytyä makaamaan
laakereilleen.. Helmiäiskausi on alkanut, kuten saimme todeta.
Minusta olisi hienoa, jos jokaisesta, rupusestakin, kuulisi
listalla. Ainakin Pohjanmaan, Oulun seudun, Peräpohjolan ja
Lapin havaitsijat olisivat avainasemissa. Pieninkin varoitus
sieltäpäin saisi etelän ja idän havaitsijat varuilleen. Nimittäin
aina joskus on todettu sellaienn tilanne, että idemmäksi ja etelärannikolal
helmiäiset ilmestyvät vähän viiveellä, ehkä seuraavana
aamuna tai iltana. MYös seuraavalla iltavirtauksia ja erityisesti
strastosfäärin lämpötiloja (muistaakseni 50 HPa:n tasolla; tietääkö
kuka julkisia linkkejä) voi noita ennakoida.
Talvella voi myös seurailla hämäränilmiöitä. Melkein voisin väittää
nähneeni parhaimmat maanvarjot ja vastaruskot talvisaikaan.
Jos tulee pakkasia, niin suurien jääkenttien äärelle metsästämään kangastuksia
ja Auringon refraktioilmiöitä.
Muuten sellainen ilmakehän valoilmiöiden harrastajan vuosikalenteri
voisi olla hyödyllinen esim. jaoston webbisivuille. Eli sellainen
jossa kerrottaisiin kunkin vuodenajan tyyppillisimmistä valoilmiöistä.
Monilla ilmiöillähän on vuotuista vaihtelua.
> Virvaliekithän näkyvät kansaperinteen mukaisesti soilla tai hautausmailla,
> joissa on lahoavaa/mätänevää matskua. - Onko kukaan listalaisista koskaan
> nähnyt virvaliekkejä? Minkälaiset havainto-olosuhteet olisivat parhaat?
> Tyyni sää? Märkä kesä?Kuinka kirkasta virvaliekin valo on? Häiritseekö
> vaalea kesäyö tai kaupungin valosaaste? Olisiko paras aika elokuinen tumma
> ilta, vai vieläkö liekkejä voisi nähdä myöhemmin syksyllä - siis kun on
> kylmempää ja lahoaminen oletettavasti heikompaa? Onko suotyypillä
> vaikutusta asiaan? Missä pääkaupunkiseudun liepeillä olisi sopivia
> havaintopaikkoja?
Tästä muistuukin mieleen aikanaan Riikosen Markon idea kuvata ensimmäiset
valokuvat virvatulista. Niistä ei tietääkseni ole kuvia (?).
Virvatulethan on pitkään laskettu tonttujen ja menninkäisten kanssa samaan
kategoriaan, mutta Minnaert puhuu Maiseman värit ja valot -kirjassaan
ilmiöstä
melko vakavasti otettavana ja todellisena ilmiönä (luku 274, sivut 283-284).
Minnaert arvelee kyseessä olevan fosforivedyn, joka syttyy itsestään, mahdollisesti
fosfori- jarikkivedyn yhdistelmää.
Minnaert listaa sopiviksi paikoiksi suot, turpeennostopaikat, rantapenkereet
ja kirkkomaat. Kesä ja lämpimät sateiset syysyöt listataan paremmiksi
ajankohdiksi kuin kylmemmät vuodenajat.
Riikosen Markot kiinnostus johti jopa kokeiluihin metsästellä
Pohjois-Karjalan
maisemissa loppukesä öinä paikkoja, jossa noita voisi nähdä. Lopputuloksena
oli päätelmä, että sattumanvaraisesti virvatulia on lähes mahdoton löytää.
Lupaavin keino olisi metsästää ihmisiä, jotka kertovat noita nähneensä ja
selvittää tarkka paikka, missä. Näistä kannattaisi lähteä liikkeelle.
> Entä elmon tulet sitten, jotka perinteisesti on liitetty veneen
> mastojen ja kirkontornien ilmiöiksi? Liikumme Joukon kanssa paljon
> merellä kesäisin, ja muutaman kerran olemme (valitetavasti!) joutuneet
> kovaankin ukkoseen. Koskaan emme ole nähneet mastoissa mitään
sähköilmiöitä.
> Olisiko taas syynä kesätaivaan vaaleus? Vai pitääkö ukkosen olla
järjettömän
> kova tai jotekin tietynlainen? Näkyykö ilmiö edes nykyisissä
purjeveneissä, jossa
> mastot ovat alumiinia? Jos ei, niin mitkä olisivat sopivia korvikkeita?
Sähkölinjat?
> Häiritseekö kaupunkien valosaaste? Missä pääkaupunkiseudulla olisi sopivia
> mastoja tarkkailtavaksi?
Elmon tulet tai Pyhän Elmon tulet tai kärkipurkaukset tai mitä nimiä
ilmiöllä
onkaan liittyvät minun ymmärtääkseni korkean sähkövarauksen purkautumiseen
ympäröivään ilmaan. En ole varma, mutta käsittääkseni tähän ei tarvitse
liittyä suurta sähköjohtavuutta, vaan sähkövarausta tai kertyy maastossa
hyvin erilaisille pinnoille, esim. juuri ukonilmojen yhteydessä. Terävien
kärkien kohdalla sähkökenttä on paikallisesti tiheimmillään ja tässä
läpilyönti-
kynnys saattaa ylittyä ja sähkövaraus purkautuu ympäröivään ilmaan kärkipur-
kauksena. Ymmärtääksi Elmon tulia on nähtiin jo puumastoisten purjelaivojen
aika, sitä voidaan havaita puiden oksistoissa jne.. Otolliset olosuhteet
vain
vaaditaan.
Elmontulista on lyhyt pätkä Tapio Tuomen kirjassa Ukkonen ja salamat, sivu
87.
Elmon tulien, pallosalamoiden ja muiden ilamsähköilmiöiden kanssa olisi
hieno
tehdä yhteystyötä Ursan myrskybongareiden kanssa. Se porukka on vieläkin
vähän
erillään muusta Ursan toiminnasta, mutta näissä olisi varsin otollinen kohta
rakennella yhteystyötä.
-VeikkoM-
|