|
halo-l [ät] ursa.fi
viestiarkisto
Tämä halo-l [ät] ursa.fi-listan viestiarkisto. Huomaa,
että voit vastata viesteihin tältä sivulta ainoastaan, jos olet jo
liittynyt listalle.
» Listan/viestin loppuun
Terve, immeiset.
On Fri, 5 Feb 1999, Ismo Kauko Luukkonen wrote:
> Niin... vähän tuntuu, että tuon vierailun jälkeen erinäiset "harvinaiset"
> halot ovat kokeneet melkoisen inflaation... raihnainen parry ei enää
> paljon tunnelmia kohota???
Toivottavasti noin ei pääse kenellekään käymään. Napamiehillä voi olla
ymmärrettäviä vaikeuksia, mutta ei kai kukaan turru siihen, että
muutama hassu äijä jossain kovin kaukana näkee kovaa kamaa? Ainakin
minusta suotavaa olisi sellainen (anteeksi rahvaanomaiuuteni) "Perkele,
kyllä vielä minäkin!" -mentaliteetti. No okei, taistelu ei ehkä ole ihan
tasaväkinen, mutta ei pidä unohtaa esim. Kuusankoskea, tai vaikka
Oulunsaloa muutama vuosi sitten. Harvinaisuusmielessäkin Suomessa voi
tehdä, ja varmasti tullaan tekemään, kovia tuloksia. Muutaman kympin
budjetilla.
> Toisaalta navan olosuhteet ovat melkoisen poikkeukselliset. Ehkäpä täällä
Melko lievästi ilmaistuna.
> lämpimämmillä ilmastovyöhykkeillä (!) täytyy verrata tuloksia esimerkiksi
> saman paikan aikaisempiin havaintoihin. Vaikka Parry navalla on likimain
> tuikitavallinen, on se Suomessa edelleen jonkinasteen harvinaisuus. Kai
> tällainen harrastajanplanttu jaksaa iloita siitäkin vaikka tietoisuus
> runsaammista apajista väijyykin takaraivossa.
Toivoa sopii, sillä se on kylmä tosiasia, että Suomessa Parry on
harvinaisuus, eikä tilanne siitä ihan äkkä muuksi muutu. Ja jotenkin
minusta tuntuu, ettei tämänkään listan lukijoista kovinkaan moni mene
Etelänavalle muutamaksi kuukaudeksi ihailemaan harva se päivä taivaalla
viliseviä Parryja, aurinkokaaria tai Moilasia. Eli harvinaista herkkua ne
ovat, ja toivottavasti kaikki jaksavat niihin myös sellaisina suhtautua.
> ... ja onhan sekin mahdollista, että kun harvinaisuudet kokevat
> inflaation, niin tavallisten muotojen arvostus kohoaa... sopisi minulle!
Totta tuokin. Ja kuten Ismokin taannoin totesi, ovat täkäläiset
harvinaisuudet harvemmin kovinkaan kauniita, himmeitä suttujahan ne
useimmiten ovat, jos ihan totta puhutaan. Onneksi tuohon on tietysti
poikkeuksia, mutta en minä ainakaan ole tavallisempiinkaan haloihin
ennättänyt turtua, sillä kyllä ihan arkipäiväinen kakskakkonenkin voi
aiheuttaa melkoisia elämyksiä. Esimerkiksi muutaman vuoden takainen
tolkuttoman kirkas 22r vieressään pikimusta kuuropilvi ei ihan
äkkiä muistoistani häivy. Muistaakseni raapustelin silloin piirroksen
viereen jotain sellaista, kuin että kyllä tällaista paljon mieluummin
katsoo, kuin jotain olemassaolon rajoilla häilyvää epämääräisen proffan
nimeä kantavaa töhryä. Tuommoisia esimerkkejä on varmasti itse kullakin
rutkasti varastoissaan. Ja niistäpä muuten sopii vaikka näin haloköyhähkön
helmikuun ratoksi höpistä vaikka täällä listalla, jos ei muuten niin edes
tasapainottamaan tuota Navan hillittömyyspommitusta.
Teemu
|