Ursa   Viestintä   Listat   halo-l   ~   Etusivu   Haku   Uudet sivut  

 

halo-l [ät] ursa.fi

viestiarkisto

Tämä halo-l [ät] ursa.fi-listan viestiarkisto. Huomaa, että voit vastata viesteihin tältä sivulta ainoastaan, jos olet jo liittynyt listalle.

» Listan/viestin loppuun

 

Päiväysnäkymä Ketjunäkymä Aihenäkymä Kirjoittajanäkymä

Kirjoittajan mukaan: Jarmo Moilanen (moilanja_at_hidden_email_address.net)
Päiväyksen mukaan: 27.03.2003


Terve,

> Hei!
>
> Kiinnitin kyllä huomiota, mitä Petteri sanoi halojen
> "näkemisestä" valokuvista. Totuus kuitenkin on, että
> kun halokuvista halutaan nähdä jotain himmeämpiä asioita,
> niitä on katsottava eri tavalla. Niitä ei katsota tällöin
> kuin jotain matkakuvia. Halojaoston piirissä on kehittynyt
> hyväksi todetut tavat tutkia diakuvia.

Aivan. Esimerkiksi valkokankaalle heijastetusta diasta harvemmin erottaa himmeitä muotoja kuin diaa suoraan kädessä katsoen valkeaa taustaa vasten pimeässä huoneessa, joka on halojaostossa parhaaksi todettu tutkintatapa.

> Toisaalta, jos kyseessä on joku julkaisun arvoinen asia,
> siihen ei edes riitä se, että joku haloasiantuntija on
> vain nähnyt 'oikealla tavalla katsoen' jonkun muodon.
> Asia pitäisi voida julkaista sellaisena kuvana, että se
> onnistuu printtinä.

Aivan. Tämä on se ikunen onglelma...

> Käsitykseni on, että nykyään kun tietämyksemme ja taitomme
> ovat kehittyneet, voimme kuvankäsittelytekniikalla tuoda
> sen esiin, mitä kuvissa olemme näkevinämme. Tämä tehdään
> mitään lisäämättä ja digitaalisuuden rajoituksen ymmärtäen
> vain korostamalla ja tuomalla filmille tai ccd-kennolle
> piirtyneet valon jäljet paremmin esille.

Tämä on totta ja itse asiassa jopa siinä määrin, että skannatuista halodioista on nykytekniikalla mahdollista kaivaa esiin heikkoja "halojälkiä" joita ei edes kokenut halodian katsojakaan näe itse diasta. Tosin muutamia tällaisia vastaantulleita tapauksia ei ole vielä kertaakaan mainittu edes Sivuaurinko-palstalla. Johtuen siitä, että jokin raja niiden muotojen kuvista kaivamiseen pitää pitää ja minusta se on siinä, että jos haloa ei pysty erottamaan diasta suoraan katsomalla ei sitä pidä noteerata vaikka se tulisi esiin kuvankäsittelyllä. Usein on vielä niin, että nämä jäljet ovat vain pätkiä halosta, sillä jos halo olisi kokonainen, olisi se silloin usein jo sen verran hyvin kehittynyt että se kyllä näkyisi suoraan diastakin.

Tuo pätee diaan, mutta entä kun digikuvasta löytyy tällainen heikko jälki vähän rankemmalla kuvankäsittelyllä niin miten siihen pitäisi suhtautua, missä menee ne kuvankäsittelyn hyödyntämisen sallitut rajat? Yksi ongelma on siinä, että tietokoneen näyttö ei ole oikein hyvä halokuvan tarkastelulaite, ei edes digikuvan. Sama ongelma on myös skannatuissa värinegoissa, sillä ihmissilmä ei tahdo nähdä negatiivikuvasta haloja lähellekään niin hyvin kuin diasta.

Mutta se tosiasia pitää, että jos kuvassa ei näy haloa ei sitä siellä taivaallakaan ollut kuvan oton aikaan. Vaikka ihmissilmän dynamiikka on valovuosia edellä filmejä, ei se tarkoita todellakaan sitä että ihmissilmä näkee enemmän kuin filmi. Ihmissilmä sopeutuu olosuhteisiin ja valaistusolosuhteisiin erittäin hyvin, mutta se ei kykene näkemään hyvin kirkkaan auringon lähellä olevia haloja tai valkeaa pilviverhoa vasten näkyvää himmeää valkeaa yllättävän laajaa haloa. Silmän erotuskykyä pystyy parhaiten halojen suhteen parantamaan käyttämällä kuperaa pallopeilin osaa, sillä se puristaa halot pienempikokoisiksi ja helpommin silmin erottettaviksi. Tämä on myös se syy miksi laajakulmalinssit ovat niin hyviä halojen dokumentointiin.

Jarmo

> -VeikkoM-
>

Päiväysnäkymä Ketjunäkymä Aihenäkymä Kirjoittajanäkymä