Ursa   Viestintä   Listat   halo-l   ~   Etusivu   Haku   Uudet sivut  

 

halo-l [ät] ursa.fi

viestiarkisto

Tämä halo-l [ät] ursa.fi-listan viestiarkisto. Huomaa, että voit vastata viesteihin tältä sivulta ainoastaan, jos olet jo liittynyt listalle.

» Listan/viestin loppuun

 

Kirjoittajan mukaan: Petteri Kankaro (Petteri.Kankaro_at_hidden_email_address.net)
Päiväyksen mukaan: 26.03.2003



Halusin ottaa halokuvauksen puheeksi, koska itselläni on omakohtaista kokemusta miten käy jos havaitsee haloja eikä ole luotettavaa valokuvallista todistusaineistoa havaintojen tueksi. Siksi korostan edelleen omaa nykyistä periaatettani, että valokuvaamaton halo, on epävarma havainto. Sama pätee valokuvaan jossa halomuoto ei ole selvä. Mielestäni selvä valokuva on sellainen, että jos sen antaa haloista tietämättömälle ja pyytää häntä piirtämään kuvassa näkyvät kaaret mahdollisimman tarkkaan, ovat uskottavia vain ne jotka tulee piirretyksi. Tosin käytännössä pitää asiaa ymmärtää niin, että hyvällä mielikuvituksella haloaktiivi löytää kuvista vaikka mitä muotoja. Eli ei se valokuvauskaan aina lohtua tuo, tosin nykyään valokuvia pystyy käsittelemään niin, että himmeimpiäkin muotoja pystyy repimään irti, jos niitä siellä on ja jos valotus on kunnossa.

Itse olen varustautunut nykyään erittäin hyvin kolmella kameralla, joista eniten suosin digitaalista, josta nähdyn toi tarkistaa välittömästi ja jos valokuvista en jotain näkemääni muotoa löydä, mainitsen siitä. Tässä tapauksessa valokuva korvaa osittain havaintopiirroksen.

Digitaalikuvaus on tosin hieman hankalampaa, koska valotus on oltava vielä tarkemmin kunnossa. Tosin tietyissä kuvaformaateissa valotusta voi säätää aidos +/- 2 aukkoa, mutta silti kuvan dynamiikka on niin paljon pienempi.

Mainitsin aikaisemmin, että silmän dynamiikki on parempi kuin filmi/digitaalikuva. Se ei tosiaan tarkoita minunkaan mielestäni, että filmi/digi olisi aina parempi. Nopeissa tilanteissa auringon lähellä kamera on paljon parempi ja nopeampi. Itse ainakin sokaistun auringon puolta tutkiessani niin paljon, että vastapuolen havaitsemiseen pitää adaptoitua hetki. Tosin tilanne on helppo kun kidepilvet ovat niin ohuita että ne näkyvät sinisellä taivaalla, jolloin aurinkokaan ei häikäise niin paljon ja tällöin halomuodotkin ovat niin selviä, että ne voi näyttää vaikka ohikulkevalle kansalaiselle.

Yleisesti kai jo on hyväksyttyä, että Suomenkin kokoisella pienellä maalla halomuotojen näkyvyys on hyvin paikallista. Eroja on niin pohjoisen ja etelän, kuin idän ja lännenkin välillä. Riippuen säätilanteesta ja havaitsijatiheydestä. Erityisesti jääsumujen osalta tilanne on pohjoisen osalta ylivoimainen.

Eli en minä mitään riitaa halua herra haloasiantuntijoiden kanssa haastaa...