|
halo-l [ät] ursa.fi
viestiarkisto
Tämä halo-l [ät] ursa.fi-listan viestiarkisto. Huomaa,
että voit vastata viesteihin tältä sivulta ainoastaan, jos olet jo
liittynyt listalle.
» Listan/viestin loppuun
Terve kaikille pitkähköstä aikaa.
Satuinpa kerrankin ajoittamaan muutaman vapaapäiväni vieton Äänekoskella
sopivaan aikaan, sillä tuo 26.8. näytelmä pelasti todella luokattoman
halokesäni. Voin vain yhtyä Alen huokailuihin laajemman pilvialueen
puolesta, sillä halot vilahtelivat pienissä läikissä, eikä vastapuolelle
ylttänyt mitään, eikä edes zyk-suunnalle ei kunnolla riittänyt
pilviä. Pilvistä muuten semmoinen huomio, että Cs oli osin kennomainen
(lacunosus), ja koska J. Korhosella oli taannoin kovahko näytelmä
vastaavanlaisessa harvinaisemmassa pilvessä, voidaan ilman muuta tehdä
päätelmä, että Cs lacunosus ja rajut halot liittyvät saumattomasti yhteen
;)
Toiminta alkoi noin klo 1415 22 allasilla. Sitä seurasivat todella rankka
ylläs ja saurit. Heti perään puski yllärin päälle selvän parryn. Hetken
päästä leimahti oikealle puolelle kollega Tiensuun äkkäämä korhosmainen
sateenkaaribanaani, 46 allas siis. Kirkkautta hulppeat 4, ja näkyvissä
koko spektri aavistuksenomaista violettia myöten. Hr tökki saureista
sisäpuolelle, ulommas ei pilveä piisannut kuin pyrstöiksi. Klo 1440
ilmestynyt vasen 46 allas ei ollut kuin kaino puna pilvikuiduissa. 22r
alkoi hahmottua vasta alkurytinän loppupuolella. Sivuavakama oli koko ajan
niin vaikuttavaa, että wegenerejä etsin hartaasti, mutta siis tuloksetta,
koska pilvet lilluivat etelämpänä.
Vähän ennen kolmea näytti kaikki toivo laantuneen, kunnes oikean 120
saurin paikalle purjehti pieni kiusallisen kuituinen Cs-lautta, jossa
minuutin ajan oli rahtusen epävarmaksi jäänyt 120SA. Vartin yli kolmen oli
taas Auringon suunnalla saurien, rankan ylläsivuavan ja heikon 22 renkaan
seurana parry. Puoli neljältä alkoi 22r olla sen verran dominoiva, että
kunnon toiminnan saattoi katsoa päättyneen.
Silloin tällöin on ollut puhetta haloista ja polarisaatiosta, ja taaspa se
tuli mieleeni kun kiroilin Ouluun jättämäni kameran polarisaatiosuotimen
vuoksi. Oikea 46 allas oli rankka ilmankin, mutta kun päätä kallisteli
polaroidit silmillä, hehkui se vieläkin kauniinpana. Olisi ollut velehoa
saada polarisaatioefektit kuviinkin. Filtteri pitäisi olla aina matkassa.
Tuota polarisaation tarjoamaa näppärää aasinsiltaa tallaillen pääsenkin
alkuiltapäivään 29.8., ja Pudasjärven Syötteen maisemiin, tosin
suolle, jonka maisemat eivät häävit olleet. Naputtelin VLF-R
-mittaustuloksia koneeseen, joten ei ollut oikein mahdollisuutta
yrittääkään selvittää polarisaatiosiirtymän avulla, oliko erinomaisen
ohuessa Cs nebissä hehkunut diffuusi kaarenpätkä 23 ylempi parroidi, vai
jotain 22-kamaa, jollaista aiemmin päivällä oli näkynyt. Kovin 23yp:n
oloinen kuitenkin, joten menköön tämän uuden löysän linjan mukaisesti
B-lomakkeelle. Vai elämmekö edelleen niin 23yp-vastaisessa ilmastossa,
että havainto hylätään välittömästi?
Teemu
|