|
halo-l [ät] ursa.fi
viestiarkisto
Tämä halo-l [ät] ursa.fi-listan viestiarkisto. Huomaa,
että voit vastata viesteihin tältä sivulta ainoastaan, jos olet jo
liittynyt listalle.
» Listan/viestin loppuun
Eli jos aihe tympii, niin deletoi...
Tässä jokin aika sitten oli juttua pitääkö sanoa parheelia vai parhelia
pyramidihalojen nimissä.
Ensinnä: muotoa parheelia on syytä käyttää, koska se on halo-oppaassakin.
Toiseksi: Sattui silmiini kirja kielenhuollosta ja pitihän siitä katsoa mitä
vierassanojen kirjoittamisesta siellä sanotaan. Ja jotainhan sieltä irtosi...
Mielestäni tapaus parheelia/parhelia on käsiteltävä erikoislainana.
Seuraavat ovat peräisin opuksesta:
-Periaatteessa erikoislainat pyritään ääntämään kirjoitusasun mukaisesti.
Käytännössä ääntämys ei kuitenkaan vastaa kirjoitusta... ...puheessa kuuluu
usein pitkä vokaali, vaikka kirjoituksessa olisi vain yksi vokaalin merkki. Nämä
sanat tulisi kuitenkin ääntää samoin kuin ne kirjoitetaan.
-Sanan alussa, ensimmäisesä tavussa, vierassanojen oikea asu on syytä oppia
sanoittain. Kukin sana on vakiintunut tai vakiintumassa lyhyt- tai
pitkävokaaliseksi ja sääntöjä on vaikea antaa. Esim: Fuuga, gaala, laama, leegio
tai bonus, humus, laser, tabu, faarao.
(tämä koskee kait erikseen helia-osaa englannin parhelia-sanassa)
-Jälkitavun vokaali on yleensä pitkä. Esim. banaani, daktyyli, intiimi, osmoosi
mutta
-ia-lopun edellä vokaali on lyhyt. Esim: akasia, Australia, aralia, Mongolia.
Tiedä sitten miten vaikuttaa se, että parhelia tulee monikosta.
En tiedä kuinka pätevä tuo kirja on (Katariina Iisa, Hannu Oittinen, Aino Piehl;
Kiellenhuollon käsikirja, Yrityskirjat Oy, 1999). Eli ei välttämättä mikään
kiellenhuollon "raamattu".
Mutta tuon pohjalta voisi sanoa, että kirjoitusasu olisi sittenkin parhelia.
Jarmo
|