|
deepsky-l [ät] ursa.fi
viestiarkisto
Tämä deepsky-l [ät] ursa.fi-listan viestiarkisto. Huomaa,
että voit vastata viesteihin tältä sivulta ainoastaan, jos olet jo
liittynyt listalle.
Tässä on kirjoittamani kaksoistähtiartikkelin pohjateksti. Siihen voi littää havaintopiirroksia mukaan.
T. Toni
Pohjoisen taivaan kauneimmat kaksoistähdet
Kaksin- ja moninkertaiset tähdet (Double and Multiple Stars, DM) ovat ehkä pimeiden sumujen ohella vähiten huomioituja syvän taivaan kohteita, eikä niitä tiukan määritelmän mukaan edes voida pitää DS-kohteina, sillä ne eivät ole pintakohteita. Kuitenkin jo paljain silmin ja kiikarilla voi nähdä useita kauniita tähtipareja, ja pienikin kaukoputki paljastaa niitä valosaasteisissakin olosuhteissa tuhansittain. Vaikka huomattava osa lähekkäin erottuvista tähdistä on optisia kaksoistähtiä, siis tähdet eivät kierrä yhteisen painopisteen ympäri, yli puolet kaikista tähdistä on fyysisen järjestelmän jäseniä. Tässä keskityn visuaalisiin kaksoistähtiin, joita DS-jaoston jäsenet ovat havainneet.
Paljain silmin näkyvistä tähtipareista puhuttaessa ei voi sivuuttaa Mizarin (Zeta UMa) ja 4,0 magnitudin Alcorin (80 UMa) muodostamaa optista kaksoistähteä ADS 8891. Komponenttien välimatka 12’, Etelä-Suomesta aina vähintään 35 asteen korkeus ja magnitudit 2,3 ja 4,0 takaavat näkymisen huonollakin seeingillä. Itse asiassa molemmat tähdet ovat fyysisiä kaksoistähtiä, joiden seuralaiset ovat yhtä kirkkaita kuin Alcor, joka on 152°:n suunnassa Mizarista. Visuaalihavaintoja tehtäessä tulee 2,0 magnitudin keltainen Pohjantähti eli Polaris (ADS 1477) usein sivuutettua, vaikka se onkin optisena kaksoistähtenä hyvin kaunis. 9,0 magnitudin sinertävä B-tähti on 218°:n kulmassa etäisyydellä 18,4".
Syksyn taivas on todellinen kaksoistähtihavaitsijan aarreaitta. Albireossa (Beta Cyg, ADS 12540) punaisen 3,1 magnitudin punaisella päätähdellä ja siitä 54°:n kulmassa sijaitsevalla 5,1 magnitudin sinertävällä seuralaisella on etäisyyttä 34,4”, joten tähdet erottuvat mainiosti kiikarilla. Theta Sag (ADS 13442) on jäänyt Albireon varjoon, kuten myös 61 Cyg (ADS 14636), jossa 6,0 ja 6,7 magnitudin tähdet loistavat oransseina. Alamakin (Gamma And, ADS 1630) haalean sinisen B-tähden (5,5 magnitudia) ja keltaisen A-tähden (2,1 magnitudia) etäisyys on 9,8” suuntaan 63°. Achirdin (Eta Cas, ADS 671) järjestelmä koostuu keltaisesta 3,4 magnitudin A-tähdestä ja sitä 4,1 magnitudia himmeämmästä seuralaisesta, joilla on etäisyyttä 13,2” ja positiokulmana 218°. 11 Aql:ssä (ADS 11902) keltainen päätähti loistaa 5,3 magnitudin voimakkuudella ja toinen tähti 4 magnitudia himmeämpänä punaisena. Gamma Del:n (ADS 14279) kellertävä 4,3:n ja sinertävä 5,2:n magnitudin tähti sijaitsevat itä-länsisuuntaisella linjalla 9,6"n pääss
ä toisistaan.
Rengassumun (M57) ohella Lyyran tähdistössä on useita havaitsemisen arvoisia kaksoistähtiä. Epsilon Lyr (ADS 11635) on kaksinkertainen kaksoistähti, jossa 5,0 magnitudin pohjoinen ja 5,2 magnitudin eteläinen päätähti näkyvät paljain silmin hyvällä havaintosäällä erillisinä, sillä niiden välimatka on peräti 3’27,7”. Ensin mainitulla on 2,6”:n päässä 6,1:n ja jälkimmäisellä 2,3”:n päässä 5,5 magnitudin seuralainen. Kaikkien neljän valkoisen tähden näkeminen erillisinä kaukoputken kentässä on mykistävä kokemus. Sheliak (Beta Lyr, ADS 11745) ja Zeta Lyr (ADS 11639) muistuttavat hämmästyttävän paljon toisiaan. Päätähden kirkkaus ja valkoinen väri, positiokulma ja komponenttien etäisyys ovat lähes samat. Aladfar (Eta Lyr, ADS 12197) koostuu kahdesta sinertävästä tähdestä, joiden kirkkaudet ovat 4,4 ja 8,6 magnitudia.
Kevättaivaan helmiin kuuluu Rasalgethi (Alfa Her, ADS 10418), jossa kirkkaampi tähti on punainen jättiläinen, jonka kirkkaus vaihtelee 3,1 ja 3,9 magnitudin välillä, ja himmeämpi taas 5,4 magnitudin kohde, jonka väriä on vaikea havaita. Algiebassa (Gamma Leo, ADS 7724) 2,3 päätähti hohtaa 2,3 magnitudin kirkkaudella oranssina ja B-tähti 1,5 magnitudia himmeämpänä valkoisena.
Kuuluisa moninkertainen tähtijärjestelmä Trapetsi säihkyy Orionin sumuaineksen keskellä ja neljän kirkkaimman tähden (magnitudit C: 5,2; D: 6,5; A: 6,7 ja B: 7,9) puolisuunnikas erottuu vaivatta. Kaksi 11 magnitudin tähteä on nähtävissä yli 200 mm:n kaukoputkilla. Tähtien värejä ei ole helppoa tunnistaa, sillä M42:n korkeus ei koskaan nouse Etelä-Suomessa yli 25 asteen.
Moninkertaisista tähdistä suosikkini on Castor (Alfa Gem, ADS 6175), jonka kaksi valkoista tähteä (1,9 ja 2,9 magnitudia) loistavat kuin jalokivet, kun ne lipuvat näkökenttään. Keskimäärin 8,8 magnitudin punainen kääpiö YY Gem toimii vastapainona päätähdille. Päätähdet kiertävät toistensa ympäri kerran 467 vuodessa ja niiden etäisyys on tällä hetkellä noin 4,0”, kun taas C-tähden 13,2" tarkalleen etelään ja kiertoaika peräti 37 vuosituhatta. Tähtiä on vielä kolme lisää, mutta ennätyksestä ei ole kyse, sillä muuttuja AR Cas on peräti 8-kertainen fyysinen kaksoistähti. Delta Gem:ssä (ADS 5986) 3,5 magnitudin A-tähti on vaaleansininen ja 223°:n suunnassa 6,3":n päässä 8,2 magnitudin B-tähti kellertävä.
Astrometrisissä kaksoistähdissä toinen komponenteista voi näkyä helpostikin, esimerkkinä 1,46 magnitudin Sirius, mutta himmeämmän löytyminen vaatii kirkkaamman ominaisliikkeen tutkimista. Spektroskooppisissa kaksoistähdissä toinen komponentti on paljastunut Doppler-ilmiön perusteella. Pimennysmuuttujissa eli fotometrisissä kaksoistähdissä komponentit peittävät ajoittain toisensa. Muuttuvien tähtien harrastajille tuttu Algol (Beta Persei), jonka kirkkaus vaihtelee 2,1:stä 3,4 magnitudiin 2,867 päivän jaksossa, kuuluu tähän kategoriaan.
|