Koska näit viimeksi tähtitaivaan kaikessa loistossaan? Kaupungeissa ja nykyisin jo monin paikoin maaseudullakin ihmisten kulkureiteillä on niin tehokas valaistus, ettei pimeällä enää edes huomaa, onko selkeää.

Suomessa ja monissa muissa Euroopan maissa vietetään lauantaina 31.10.1998 klo 20-22 kosmisen valon iltaa. Silloin yritetään vähentää tarpeetonta valaistusta, jotta ihmisillä olisi mahdollisuus ihailla öistä taivasta.

Ympäristöongelmien joukkoon kuuluu myös valosaaste, jolla tarkoitetaan turhaa ja huonosti suunniteltua valaistusta. Valosaasteen torjumisessa ei ole kyseessä katulamppujen kivittäminen, vaan valaistuksen suunnittelu järkevällä tavalla. Öinen ympäristö saadaan miellyttävämmäksi ja turvallisemmaksi, ja samalla säästetään energiaa. Siinä sivussa ihmisille tarjoutuu myös nykyistä parempi tilaisuus tarkkailla tähtitaivaan kauneutta.

Kosmisen valon illan tarkoitus on antaa esimakua siitä, miten eri tavalla taivas näkyy, jos valosaastetta vähennetään. Tavoitteena on, että valosaastetta onnistuttaisiin jatkossa vähentämään tarpeellista valaistusta heikentämättä. Nyt järjestettävässä kokeessa on toiveena, että sammutettaisiin ne valot, jotka eivät ole välttämättömiä. Mahdollisimman monen kunnan toivotaan huolehtivan tyhjien urheilukenttien, pysäköintialueiden ja katujen valojen sekä mainos- ja koristevalaistuksen vähentämisestä. Myös asuntoyhtiöiden ja omakotiasukkaiden toivotaan vähentävän pihavalaistusta. Selkeällä säällä on tilaisuus seurata, miten kirkkaat tähdet ja kaksi näkyvissä olevaa planeettaa, Jupiter ja Saturnus, erottuvat normaalin ja himmennetyn valaistuksen aikana. Pilvisellä säällä valosaaste näkyy pilvistä heijastuvana hohteena, joka heikkenee valojen himmentyessä.

Valosaaste aiheuttaa suoranaista haittaa tähtitieteilijöille, jotka joutuvat sijoittamaan havaintolaitteensa yhä syrjäisemmille ja vaikeapääsyisemmille seuduille. Kotipihaltaan havaintoja tekevällä harrastajalla tällaista mahdollisuutta ei ole. Tavallinen ihminen vieraantuu valosaasteen vuoksi yhä enemmän meitä ympäröivästä suunnattomasta maailmankaikkeudesta. Päivällä kaukaisin näkemämme kohde on Aurinko, josta valo tulee silmiimme kahdeksassa minuutissa. Pimeänä yönä voimme paljain silminkin nähdä kohteita, joista havaitsemamme valo on lähtenyt matkalleen jopa kaksi miljoonaa vuotta sitten.

Tärkeä tekijä valosaasteen torjumisessa on valaistuksen oikea kohdistaminen, täsmävalaistus. Nykyisin tuhlataan suuria summia taivaan valaisemiseen ja ihmisten häikäisemiseen. Kun valo suunnataan maahan, voidaan samalla energiamäärällä valaista suurempi alue. Suoraan silmiin paistavat lamput häikäisevät, heikentävät hämäränäköä ja vaikeuttavat näkemistä, jolloin valotehoa tarvitaan yhä vain enemmän.

Yhdysvalloissa on kymmenen vuoden ajan toiminut International Dark-Sky Association (IDA), jonka tavoitteena on valosaasteen vähentäminen. IDA:n kotisivu on http://www.darksky.org. Sieltä löytyy runsaasti lisätietoa ja käytännön ohjeita valaistuksen järkevään suunnitteluun.

Kosmisen valon illan yhteydessä 31.10. Suomen tähtitieteelliset yhdistykset viettävät tähtiharrastuspäivää, jonka teemana on valosaaste. Yhdistyksiä on Suomessa yli 30 ja niissä on lähes 10 000 jäsentä. Useimmat yhdistykset järjestävät yleisötilaisuuksia ja yrittävät myös vaikuttaa alueensa valosaasteen vähentämiseksi.

___________________
Toimitukselle lisätietoja: Matti Salo, puh. (09) 2712313 tai 0422-364465 tai Panu Ahjos, puh. 040-5940489

Kaikkeuden arvoitukset ratkeamassa?

Muutaman vuoden päästä aiotaan lähettää luotaimia, joiden tarkoituksena on ratkaista tärkeitä maailmankaikkeuden syntyyn ja kohtaloon liittyviä kysymyksiä.

Kosminen taustasäteily on yksi kosmisen alkuräjähdysteorian kivijaloista. Sen havaitsemista vuonna 1965 voidaan syystä pitää yhtenä tämän vuosisadan tärkeimmistä tieteellisistä löydöistä, kerrotaan viimeisimmässä Tähdet ja avaruus -lehdessä. Taustasäteily koostuu mikroaalloista, joka vastaa sellaisen kappaleen säteilyä, jonka lämpötila on kolme astetta aboluuttisen nollapisteen yläpuolella. Helpoin tapa nähdä taustasäteily on tuijottaa TV-ruudun "lumisadetta", josta pieni osuus on tätä kosmista alkuperää.

Varhaisen maailmankaikkeuden massatiheyden vaihteluiden pitäisi näkyä taustasäteilyn lämpötilaeroina. COBE-satelliitti pystyikin vuonna 1992 havaitsemaan nämä äärimmäisen vähäiset vaihtelut.

Tulevaisuudessa taustasäteilyn lämpötilan vaihteluita aiotaan mitata entistä tarkemmin. Tämä tulee ratkaisemaan useita erittäin mielenkiintoisia kysymyksiä. Emme esimerkiksi tiedä, onko maailmankaikkeus avoin vai suljettu, eli muuttuuko sen laajeneminen koskaan supistumiseksi. Lisäksi maailmankaikkeudessa on valaisematonta pimeää ainetta, jota on enemmän kuin tavallista ainetta. Sen luonne on kuitenkin täysin avoin. Näihin kysymyksiin saadaan selvyys, kun taustasäteilyn vaihtelut mitataan tarkasti. Tähti tieteilijöiden mielestä maailmankaikkeuden tiheys on kuitenkin pienempi kuin ns. kriittinen tiheys, joka pysäyttäisi laajenemisen.

Nasa suunnittelee lähettävänsä vuonna 2000 MAP-satelliitin kosmisen taustasäteilyn vaihteluja mittaamaan. Vuonna 2005 aiotaan lähettää eurooppalainen PLANCK-luotain, joka mittaa lämpötilan vaihteluita vielä tarkemmin. Myös suomalaiset ovat mukana rakentamassa PLANCKin elektroniikkaa.

___________________
Lisätietoja toimitukselle: Helsingin yliopiston Fysiikan laitoksen dosentti Kari Enqvist, puh. (09) 1918450 t.

Kirkkaita planeettoja syksyn taivaalla

Syksyn pimeiden öiden saapuessa kannattaa ihailla tähtitaivaan ihmeitä. Linnunradan vyö kulkee taivaan poikki sen lakipisteen kautta. Jupiter ja Saturnus näkyvät mainiosti lähes koko yön, kerrotaan viimeksi ilmestyneessä Tähdet ja avaruus -lehdessä. Venus ja Mars ovat puolestaan aamuyön taivaalla.

Jättiläisplaneetta Jupiter loistaa hyvin kirkkaana Vesimiehen tähdistössä. Se nousee auringonlaskun aikaan idästä ja on eteläisellä taivaalla keskiyöllä. Sen neljä suurinta kuuta näkyy kiikarillakin, ja pienelläkin kaukoputkella näkyy tummia pilvivöitä planeetan pinnalla.

Rengasplaneetta Saturnus nousee itäkoillisesta iltahämärän kuluessa ja näkyy koko loppuyön. Etelätaivaalle se ehtii aamuun mennessä. Saturnus ei ole mitenkään silmiinpistävän kirkas, mutta on kuitenkin oman seutunsa kirkkain kohde. Se on taivaalla noin 40 astetta kirkkaan Jupiterin vasemmalla puolella. Tähtikaukoputkella näkyvät Saturnuksen komeat renkaat.

Venus-planeetta näkyy matalalla valoisalla aamutaivaalla. Periaatteessa Venus on aina kirkkain planeetoista, mutta tällä kertaa valoisa taivas heikentää selvästi sen näennäistä kirkkautta.

Mars näkyy myös aamutaivaalla. Se nousee kello kolmen tietämissä koko syksyn. Planeetta on alkusyksystä vielä melko heikko, mutta syksyn kuluessa sen näkyvyys paranee.

Tarkempaa tietoa planeettojen näkymisestä saa ainakin Yliopiston almanakasta, Ursan vuosikirjasta Tähdet 1998, Ylen Teksti-TV:n sivulta 596 ja Ursan Internet-sivulta.

___________________
Lisätietoja toimitukselle: Ursan toiminnanjohtaja Seppo Linnaluoto, puh. (09) 68404010 tai 040-5953472.

Revontulet

Revontulet ovat pohjoisen maamme rikkaus. Useimmat meistä ovat myös itse saaneet ihailla revontulia. Revontulia esiintyy eniten Lapissa, mutta myös Etelä-Suomen taivaalla näkyy säännöllisesti revontulia. Auringon aktiivisuus on lähivuosina kasvamassa, joten revontulia näkyy entistä enemmän.

Revontulet ovat paljon muutakin kuin vihreä tai punertava verhomainen valoilmiö taivaalla. Ne ovat Auringosta alkavan pitkän tapahtumaketjun lopputulos, jonka näemme Maan pinnalta. Oulun yliopiston tutkija, dosentti Kari Kaila, on koonnut tietonsa revontulista yleisön luettavaksi vasta ilmestyneeseen kirjaan "Revontulet - kansankäsityksistä tutkimukseen".

Revontulet syntyvät, kun Auringosta saapuvat hiukkaset törmäävät ilmakehän yläosan kaasuatomeihin ja -molekyyleihin saaden ne säteilemään valoa. Maan magneettikenttä ohjaa hiukkaset n. 2000 km päähän magneettisista navoista. Suomessa revontulien paras esiintymisalue on Lapissa, jossa niitä esiintyy lähes joka yö. Mutta myös Etelä-Suomessa näkyy säännöllisesti revontulia, vaikka harvat ihmiset huomaavat niitä voimakkaan ulkovalaistuksen takia.

Revontulet esiintyvät yleensä 80-300 km korkeudella ilmakehän ionosfäärissä. Revontulten väri on yleensä vihertävä. Tavallisin muoto on kaari, joka usein on rauhallinen ja melko himmeä. Vyö on huomattavasti aktiivisempi. Sen alareuna on poimuinen ja siinä on usein pystysuoria säteitä.

___________________
Lisätietoja toimitukselle: Tutkija Kari Kaila, puh. 08-5531283 tai Ursan julkaisupäällikkö Markku Sarimaa, puh. 09-68404060.

Arvostelukappaleen voi tilata postittamalla tai faksaamalla allaoleva lomake Ursaan.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry, Raatimiehenk. 3 A 2, 00140 Helsinki, faksi (09) 68404040

Pyydän lähettämään kirjan Revontulet - kansankäsityksistä tutkimukseen arvostelukappaleen.

Viestimen nimi:_________________________________________________

Tilaajan nimi ja osoite:___________________________________________

_____________________________________________________________