[Tähdet ja avaruus]    1998
[Tähtiharrastus]

08.10.1998

Veikko Mäkelä ja Mika Pirttivaara

Uuden sukupolven Cygnus

Kahdennentoista kerran kokoontuivat tähtiharrastajat kesäiselle Cygnukselle tapaamaan toisiaan ja vaihtamaan tuoreita kuulumisia. Taivaankannen uutuus eli Iridiumien välähdykset noteerattiin ristiriitaisin tuntein.

Cygnuksen perinteisesti ihmeellinen säätaika ei purrut aivan täydellisesti, joskaan vähäisestä sateesta ei juurikaan ollut haittaa. Tänä vuonna tapahtuman järjestelyistä ei vastannut mikään paikallinen tähtiyhdistys vaan organisoinnin hoiti joukko ursalaisia aktiiveja.

Normaalin jaostokokousohjelman rinnalla järjestettiin monenlaista oheisohjelmaa, kuten kaukoputken rakennusta, aurinkohavaintoja ja videoiden katselua. Osanottajat tuntuivat olevan erittäin tyytyväisiä tapahtuman järjestelyihin ja tunnelmaan. "Ei varmaan jää viimeiseksi", totesi Lotta Rytkönen Turusta.

Ilahduttavasti tapahtumaan otti osaa suuri joukko Cygnus-ensikertalaisia, joista leijonanosa nuoria tähtiharrastajia. Muun muassa Kai Hämäläisen mielestä tämä oli tärkeää; "Tähtiharrastuksella on siis tulevaisuutta."


Kroketin ja tikanheiton ohella Cygnuksen ohjelmassa oli perinteistäkin perinteisempi lentopallo-ottelu. (Kuva Mika Pirttivaara)


Cygnuksen ohjelmaan kuuluu jaostojen kokouksia, jotka ovat yleensä melko erikoistuneita. Siksi tänä vuonna jaostot esittelivät itsensä lyhyesti Cygnus-kansalle. Matti Salo juontamassa lauantaipäivän jaostoinfoa. (Kuva Mika Pirttivaara)

Iridiumit tekivät vaikutuksen

Suurta ihmetystä Cygnuksella aiheuttivat Iridium-tekokuiden välähdykset. Monille vuoden 1998 Cygnus jääneekin mieliin ajankohtana, jolloin he näkivät ensimmäiset Iridium-välähdyksensä.

Juhani Salmi oli poiminut verkosta huippukirkkaiden tekokuiden näyttäytymisennusteita koko tapahtuman ajalle. Sää suosikin heti torstain ja perjantain välisenä yönä Iridiumien odottelijoita, sillä kaikki kolme pitkulaista välähdystä nähtiin.

Valoisalla taivaalla kirkastuva satelliitti oli varsin yllättävä ja vaikuttava näky, sillä kirkkaimpia tähtiä ja planeettoja lukuun ottamatta juuri muuta ei ollutkaan nähtävissä. Kahden ensimmäisen yön välähdykset ylsivät parhaimmillaan planeetta Jupiterin kirkkauteen.

Cygnuksen loppupuolella paikalle saapunut Leo Wikholm laski osanottajien käyttöön tarkempia ennusteita. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä piti näkymän Iridiumien maksimikirkkauteen eli huikaisevaan –7 magnitudiin yltävä välähdys. Pilvet valitettavasti estivät sen näkymisen.

Illan ja yön hämärässä esitettiin usein kysymys, mitä nämä Iridiumit oikein ovat ja mikä nuo kirkastumiset oikein aiheuttaa. Ilmeisestikään tieto uudesta huippukirkkaasta satelliittiperheestä ei ole vielä tavoittanut koko harrastajakuntaa. Yllättävän vähäisiksi jäivät toistaiseksi kommentit, joissa pelättiin Iridiumien kaltaisten satelliittien pilaavan tähtivalokuvaamisen tulevaisuudessa. Samoin kuin Pekka Parviaisen kohdalla (ks. T+a 3/98, s. 37) ensivaikutelmiin kuuluu myös ihastus.

 


Ennusteitä Iridium-välähdyksistä omalle paikkakunnalle saa Internetistä:

http://www.gsoc.dlr.de/satvis/

Ennusteita voi myös itse laskea iridflar-ohjelmalla (MSDOS):

http://www2.satellite.eu.org/sat/vsohp/iridium.html
 

 


Hannu Määttänen kertoi kaukoputkikoulussaan perusasioita kaukoputkien käytöstä. Tilaisuus oli jatkoa viime vuoden Cygnuksen kiikarikoululle. (Kuva Mika Pirttivaara)

Ensikertalainen NN Cygnuksen pyörteissä

On torstai, auringosta kylpevä saunan edusta ja tynnyri. Tovin kuluttua paikalle ilmestyy pari harrastajaa, kohta useampi ja alkaa perinteinen Cygnus-tanssi tynnyrin ympäri. – Mitä ihmettä täällä tapahtuu, kummastelee kesäleirin ensikertalainen NN ja jostain peltisylinterin liepeiltä kuuluu vastaus: – Terve vaan, hiotaan tässä peiliä, tuletkos kokeilemaan? Eikä aikaakaan, kun NN rientää innolla mukaan.

Optiikkapajassa torstaina aloitettu peilinhionta oli saanut lasiseksi potilaakseen Jouni Sorvalin hankkiman 20 cm:n peiliaihion. Kaikenkaikkiaan noin 30 innokkaan harrastajan käsissä peili muokkautui kohti paraboloidia nopeasti ja tehokkaasti: karkeahionta vaihtui hienohionnaksi perjantaiaamulla ja jo saman päivän iltana päästiin aloittamaan kiillotus sekä muotoilu. Sydämentykytyksiltäkään ei vältytty, sillä hienohiontavaiheessa peili ja työkalu jumiutuivat. Onneksi kaverukset saatiin irrotettua toisistaan vähäisin toimenpitein.


Cygnuksen aikana valmistettiin putki ja jalusta viime vuonna hiotulle 15 cm:n peilille. Jorma Koski (vas.) ja Kari Laihia (oik.) putken kimpussa. (Kuva Mika Pirttivaara)

...bittipaikka...

Peilinhionnan ihmeellisyyksistä juopunut ensikertalaisemme NN jatkaa matkaansa ja sukeltaa viereisestä ovesta saunatuvan puolelle: -Ahaa, tietokoneita. Tuttua puuhaa.

Tietotekniikkapaja keräsi mukavan määrän sekä vierailijoita että koneitakin. Paikalle oli tuotu pari kannettavaa sekä muutama pöytämallinen tietokone. Suosiota saavuttivat suomalaisten tähtiharrastuksen kotisivujen "virtuaali-internet" zip-levykkeen muodossa ja Ursan ohjelmarekisterin cd-rom-versio "Mizar CD-ROM". -Ja siellä missä on tietokoneita siellä on verkko, näin olisi saattanut luulla Kari Laihian ajatelleen verkottaessaan paikalle tuomansa kaksi konetta.

...ja pilkuista...

– Uusi päivä, uudet kujeet, ajattelee NN tukevien yöuniensa sekä maittavan aamiaisen jälkeen ja suunnistaa päärakennuksen edustalla olevaan Auringon havaitsemispisteeseen.

Aurinkojaoston järjestämä havaintopiste muodostui heti suosituksi tapahtumaksi. Havaintolaitteita oli tarjolla aina pienestä linssiputkesta 20 cm:n teleskooppiin asti. Osanottajien arviot auringonpilkkuluvun määrästä vaihtelivat tosin hilpeän tuntuisesti peräti 46:n ja 106:n välillä. Auringon protuberansseja pääsi vilkuilemaan Juhani Salmen laitteella.


Aurinko suostui näyttäytymään Cygnuksella ja sen viime vuoteen verrattuna selvästi runsastunutta pilkkumäärää tarkkailtiin moninaisilla havaintovälineillä. JS-Dobsonin ääressä Aarno Junkkari. (Kuva Hannu Määttänen)


Kuva Hannu Määttänen

Ledien tuiketta

Hannu Määttänen kertoi Cygnuksella ledeistä. Tähtiharrastajan vanha ystävä ledi (LED, Light Emitting Diode) on valoa tuottava puolijohde, joka soveltuu mainiosti yöllisten muistiinpanojen tekoon, taskulampuksi ja kaukoputken asteikkokehien valaisuun.

Nykyisin saatavilla olevan laajan värivalikoiman ansiosta ledeistä voi rakennella jopa kolmivärisen CCD-kuvauksessa käytettävän kalibrointilaitteen tai öisen taustataivaan valoisuutta mittaavan instrumentin.

Ledien etuina ovat vähäinen virrankulutus, hyvä hyötysuhde, erinomainen säädettävyys sekä erittäin pitkä kestoikä verrattuna hehkulamppuihin. Jos ledi kytketään suuren etuvastuksen kanssa tavalliseen nappiparistoon, se palaa 100 000 tuntia eli reilut 10 vuotta yhteen soittoon.

Määttäsen värikäs ledidemonstraatio huipentui keskiyöllä uusien, ympäristöä vuolaasti valaisevien valkoisten ledien ensiesittelyyn.