11. tähtitieteen harrastajien kesätapaaminen
|
Kymmenessä vuodessa suomalaisten tähtiharrastajien kesätapaaminen Cygnus on muotoutunut sellaiseksi perinteeksi, jota ilman kesä ei olisi kesä. Tänä vuonna Hämeenlinnassa järjestetty tapahtuma ei tuottanut pettymystä viime vuosien suurimmalle osanottajajoukolle. Säät suosivat tapahtumaa kuten niin monena edellisenäkin vuotena, eikä järjestelyissäkään ollut valittamista.
Cygnuksen alkuperäisiä tarkoituksia oli koota yhteen Ursan jaostoissa mukana olevat harrastajat. Ennen vuoden 1987 ensimmäistä Cygnusta ainoat varsinaiset puitteet jaostokokoontumisille olivat tähtipäivät. Ne eivät kuitenkaan välttämättä tarjonneet riittäviä puitteita jaostokokousille. Lisäksi tähtipäivien painotus oli enemmänkin suuren yleisön suuntaan, joten harrastajien kesätapaamiselle oli ja on edelleen selvää kysyntää.
Nyt tämän kysynnän tyydyttää Cygnus, jonka aikana tänä vuonna pidettiin miltei kaikkien jaostojen kokoukset. Poissaolollaan loistivat kuitenkin aurinkojaosto, jonka vetäjä Jarkko Kaija on astunut kesän alussa valtion palvelukseen, sekä muuttuja- ja tekokuujaostot, joitten vetäjät Aarre Kellomäki ja Leo Wikholm ovat luopuneet tehtävistään.
Mitään kovin mullistavaa ei tämänvuotisissa jaostokokouksissa tullut esille. Henkilöuutisina mainittakoon vielä valokuvausjaoston johtoon astuva Mika Pirttivaara sekä optiikka- ja kaukoputkenrakennusjaoston vetäjäksi ryhtyvä Reijo Heikkinen.
Halojaoston kokousessa tuli taas kerran todettua suomalaisen alan harrastuksen korkea taso: työn alla oli muun muassa televisio-ohjelma yleisradion kanssa, Marko Pekkolan englanninkielinen halokirja on kustantajaa vaille valmis ja ulkomaiset lehdet olivat saaneet aimo annoksen suomalaisia haloartikkeleita.
Cygnuksella valittiin myös uusi jaostojen yhteistyöelin. Vanhoista jatkaa Riku Henriksson, uudet ovat Marko Pekkola, Mika Pirttivaara ja Yrjö Pullinen.
Yleisenä huomiona kannattanee mainita Internetin käytön yleistyminen kaikessa tähtitieteen harrastukseen liittyvässä. Cygnukselle osallistuneista valtaosa ilmoittautui tänä vuonna sähköpostitse tai Ursan kotisivujen yhteydessä olevalla ilmoittautumislomakkeella.
Ursan vastikään avatut, jatkuvan kehittelyn alaiset kotisivut (osoitteessa http://www.ursa.fi) sisälsivät muutenkin runsaasti tietoa Cygnuksesta: www-sivuilta löytyi tuorein ilmoittautumistilanne, majoitustilojen varaustilanne sekä paljon muuta informaatiota sekä tapahtumapaikasta että Cygnuksen ohjelmasta. Tapahtuman jälkeenkin verkosta löytyy tietoa ja myös kuvia tämänvuotisesta Cygnuksesta (osoitteesta http://www.ursa.fi/ursa/historia/c97).
Myös jaostot ovat alkaneet hyödyntää Internetiä. Noin puolella jaostoista on jo omat kotisivut, ja postituslistojakin on monen jaoston käytössä. Niiden kautta saman alan harrastajat voivat vaivattomasti olla yhteydessä toisiinsa ja esittää kysymyksiä tai jakaa tietoa hieman suuremmalle joukolle kuin kahdenkeskisessä sähköpostinvaihdossa.
Cygnuksella oli tänä vuonna ehkä poikkeuksellisen hyvin esillä tähtitieteen harrastuksen laitepuoli. Voidaankin ehkä sanoa, että Cygnus on tavallaan korvannut laitepäivät, joita ei vuoden 1995 jälkeen ole järjestetty. Reilun tusinan kaukoputken lisäksi Cygnuksella oli tänä vuonna myös tietokoneita ja CCD-kameroita. CCD-kamerat alkavat nykypäivänä olla jo tavallisen harrastajankin ulottuvissa, ja näin ollen Cygnuksen CCD-demonstraatiot olivat hyvinkin ajankohtaisia. Laitepuolen muita mielenkiintoisia ohje numeroita olivat kiikarikoulu sekä peilinhionta, josta enemmän ohessa.
Varsinaisen tähtitieteen lisäksi suurin houkutin Cygnuksella on yksinkertaisesti mukava lomanviettotapa. Mikä onkaan sen mukavampaa kuin viettää pari päivää keskellä luontoa saunoen ja makkaraa paistaen vanhojen ja uusien tuttujen kanssa. Yhä useammat tuntuvat tulevan Cygnukselle mukavan ajanvietteen takia, ja tähtiasiat tulevat ikään kuin kylkiäisinä. Hämeenlinnan Cygnuksen mukavia piirteitä oli se, että illanvietot onnistuttiin pitämään ilman muutaman vuoden takaisia ikäviä järjestyshäiriöitä.
Suurin osa osallistujista tuntui olevan pääosin tyytyväisiä tämänvuotiseen Cygnukseen. Ajankohta heinäkuun loppupuolella tuntuu olevan lähes ideaalinen, eikä tapahtuman kestoakaan ole tarvetta muuttaa. Järjestelyissä ikuisena ongelmana olevat ajo-opasteet olivat kuitenkin tänäkin vuonna aika onnettomat.
Ohjelmapuolella kaikenlaista käytännönläheistä tekemistä ja opastusta pidettiin hyvänä. Erityisesti Hannu Määttäsen pitämä kiikarikoulu sekä kaukoputkipeilin hiontatyöpaja saivat paljon kiitosta osakseen. Toivottavasti tulevillakin Cygnuksilla keksitään toimintaa, joka tempaa osallistujat yhtä hyvin mukaansa.
Christoffer Swanström