Tässä on raporttini tämänvuotiselta Cygnus-leiriltä Lappeenrannasta, sen tapahtumista, ihmisistä ja tunnelmista. Kuten kaikki varmaan huomasivatkin, Suomen kesä lämpimimmillään alkoi vasta heinäkuun puolella eli juuri Cygnuksen kynnyksellä, joten sään puolesta tapahtuma oli mitä parhain. Mahtoikohan perinteiset Cygnuksen helteet olla sään takana?
Tähän tapahtumaan liittyvistä aikatauluista, kartoista, ja muista asioista lyötyy kiinnostuneille juttua mm. Ursa Minor 4/96:sta, tai voi kysellä minulta muuten vaan tapahtumaan liittyen. Ja minuthan löytää useimmiten Mäkikujalta. Ja jos löytyy lisää kiinnostuneita ensivuoden Cygnukseen lähtijöiksi, niin mukaan vaan, kokemusta kyllä löytyy...
Yksikään Riihimäen tähtitieteellistä yhdistystä edustava tähtiharrastaja (minun tietääkseni) ei ollut käynyt Cygnuksella ennen tätä päivää, joten siinä oli uranuurtavaa haastetta lähteä tapahtumaan mukaan. Olin jo vuoden alussa päättänyt, että ainakin yhteen Ursan harrastajatapahtumaan menen mukaan. Vaihtoehtoja oli kolme; Tähtipäivät Tampereella, Kaukoputkikurssi Helsingissä sekä nyt Cygnus Lappeenrannassa. Kahteen edelliseen tapahtuman osallistumismahdollisuus vesittyi opinnollisista syistä, eikä jäänyt jäljelle kuin Cygnus, jonne olin menossa sitäkin innokkaammin.
Torstaina se lähtö sitten koitti. Koko alkuviikko oli pakattu autoa ja suunnniteltu tulevaa. Lähdin matkaan yhdessä isäni Jarin kanssa, joka innostui myös lähtemään sinne; kävihän matka rentouttavasta kesälomareissusta eikä tarvinnut itse tehdä ruokaa, jos oli tilannut ruokailupaketin. Myös Jokelan Tomi innostui lähtemään mukaan kuullessaan Mäkelän Veikolta jonkun riihimäkeläisenkin tyypin osallistuvan tapahtumaan.
Lähdin isäni kanssa hyvissä ajoin ennen ehdotonta "aikaisintaan-saapumisaikaa", joka oli n. klo 14 tietämissä. Saapuessamme Lappeenrantaan ajoimme kuitenkin harhaan, vaikka kuinka tarkasti luimme ohjeita. Ajoimme ensin kauan keskikaupungilla etsien 382-tietä, kunnes lopulta ajoimme valtatie 6:ta takaisinpäin ja tarkistimme joka risteyksen. Ja löytyihän se risteys; syy oli se, että olimme pysähtyneet vähäksi aikaa taukopaikalle, joka sijaitsi muutaman sadan metrin päässä kyseisestä risteyksessä. Olimme tietysti niin innoissamme k.o. risteyksen etsimiseen, että kiihdytimme ohi. Ja risteyksessä piti olla opaste. No olihan siellä, mutta pieni sellainen...
No, oikean reitin löydettyämme ajelimme kohteeseemme Asinsaareen, joka oli sellainen kilometri kertaa puoli -kokoa Taivalsaaren kunnassa oleva saari, jossa oli pidetty usean vuosikymmenen ajan leirejä. Aluksi etsimme hyvän telttapaikan, kävimme ilmoittautumassa ja pystytimme teltan ja tykötarpeet ympärille. Tomi ilmestyi myös paikalle, ja hänkin oli kaverinsa kanssa ajellut ensin harhapoluille, mutta lyötänyt kuitenkin perille.
Klo 18 pidettiin tervetuliaistilaisuus ja juotiin sen kunniaksi kahvit. Sitten olikin jo saunan vuoro. Vaikka saarella oli kaksi saunaa, vain toista käytettiin, ja se sekoitti saunomiskuvioita, kun piti tehdä aikataulut miehille ja naisille. Koko viikonlopun oli myös ns. sekavuoro, joka nyt ei meitä Riihimäen kasvatteja pahemmin kiinnostanut. Loppuilta meni siinä grillatessa ja uusien tuttavuuksien kanssa jutellessa saaren pohjoisrannalla.
Aamu koitti kirkkaana ja oli aamupesun ja -palan aika. Niiden jälkeen koko kolmen hengen "Riihimäen komppania" käväisi läheisessä (huom! n. 10 km) Siwassa täydentämässä juomapuoltaan ja palasi Asinsaareen. Sitten olikin jo lounas klo 11. Sen jälkeen oli "jaostojen tilaisuuksiksi" varattuja aikoja koko loppupäivän. Osa jaostoista piti ihan selviä esitelmiä kuten sääjaosto, osa taas piti aluksi yleisölle avoimen jaostopalaverin. Ihan mielenkiintoisia kaikki, tosin asiaan vähemmän perehtyneet saattoivat pudota kyllä kärryiltä aikaajoin...
Päivän mittaan alkoivat myös mattimyöhäsetkin ilmaantua paikalle. Etupäässä he tuntuivat olevan Helsingin seudulta lähtöisin olevaa Ursa-nuorisoa, joka tuli viettämään "rattoisaa" viikonloppua paikalle tapaillen muusuomalaisia kavereitaan, sekä viikkotöissä käyvää porukkaa. Ja cygnuslainen totuus sanookin, ettei Cygnuksella tarvitse koko aikaa olla ollakseen Cygnuksen käynyt.
Paras sutkautus taisi kyllä Salmen Juhanin (oma yritys, JS-Observatory, Lahdessa; mm. valmistanut yhdistyksen putken) suusta. Kun Optiikka ja kaukoputki -jaoston kokoontumista lopeteltiin ja heitettiin ilmaan kysymys, olisiko jollain jotain kysyttävää kaukoputkista. No, syvän hiljaisuuden päätteeksi hän tokaisi puolileikillään, että jos jollain on jotain ongelmia kaukoputken rakentamisen kanssa, niin soittaa hänelle ja ostaa häneltä valmiin putken, niin ei ole enää ongelmia...
Putkista puheenollen Cygnus oli myös yhtä kaukoputkien esittelyparaatia; oli noin 40-senttisestä peilistä aina 7 milliseen linssiputkeen unohtamatta Juhani Salmen 20 senttistä mainospeiliputkea seurantakoneistolla sekä erään harrastelijarykelmän varsin jämäkkää tähtikiikaria (linssinhalkaisija varmastikin 10 cm!) omatekoisella jalustalla varustettuna.
Yksi mielenkiintoisimmista jaostokokoontumisista taisi olla Valokuvaus-jaoston tapaaminen, jossa (yllätys,yllätys) Salmen Juhani esitteli filminherkistämiskammiota, lieriönmuotoista ilmatiivistä kammiota, jossa kaasun avulla tähtivalokuvausfilmiä herkistettiin. Ensin laitettiin filmirullat sisään ja suljettiin kammio hyvin. Sen jälkeen kammiosta imettiin ilmat pois käsipumpulla eli siitä tehtiin vakuumi. Tämän jälkeen päästettiin kammioon vähän yli baarin verran vetykaasua, joka yhtyi filmin pinnalla olleen hapen kanssa ja muodosti vettä sekä hävitti filmin pinnalta kosteuden. Tämän annettiin olla n. vuorokauden latingissa, jonka jälkeen herkistetty filmi suositeltiin laitetavan jääkaappiin, jossa se säilyisi noin vuoden herkkänä. Herkistämisen varsinaiseksi asiantuntijaksi nimettiin Antikaisen Kari (juttua miehestä mm. T+A 3/93), joka harrastelee omine torneineen Kainuun seudulla.
Halojaoston kokoontuminen oli tietenkin yksi odotetuimmista; ovathan suomalaiset haloharrastajat, joita oli runsaslukuisena paikalla, maailmalla hyvän ja tehokkaan haloharrastuksen maineessa. Osa heidän jutuistaan oli kyllä sivusta seuraajille vähän ylilentoista "haloslangeineen" ja erikoisine halomuotoineen, joiden näkymisien kanssa he sujuvasti heittivät keskenään huulta, kuinkas muuten. Lisäksi eräs heistä oli lähdössä Etelänapamantereelle haloretkelle erään retkikunnan kanssa. Hän kertoili sen tiimoilta mm. sponsorihankinnoista, jossa kukin sponsori huolehtii oman alansa varusteista retkikunnassa. Esimerkiksi Jalas hoitaa retkikunnan jalkinepuolen ja Fuji filmit jne. Lisäksi kokoontumisessa kerrottiin myttyynmenneestä projektista saksalaisten haloharrastajien kanssa, jossa oli tarkoitus vaihtaa kummankin maan havaintoja keskenään ja opetella toistensa halokaavakkeita ja koodata suomalaisia halohavaintoja saksaksi saksalaisille. Saksalaiset olivatkin osoittautuneet varsin yhteistyöhaluttomiksi suomalaisiakollegoitansa kohtaan, joten se ei ainakaan lisännyt motivaatiota ottaa yhteyksiä ulkomaille, varsinkaan Keski-Euroopan päin.
Kokouksen jälkeen näytettiin sisätiloissa säväyttäviä kuvia erilaisista halonäytelmistä, joissa oli myös tieteellistä arvokkuutta aina maailmankuulujen halotutkijoiden allsky-kuvista suomalaisiin katulampunvarjoisiin perushalonäytelmiin.
Päivällä ruokailujen ja varsinkin illanvieton yhteydessä tuli tehtyä tuttavuutta uusien tähtiharrastajien kanssa. Vaasan Andomedan puheenjohtaja oli hyvin kiinnostunut yhdistyksemme toiminnasta, ja kyseli minulta siitä ja samalla kertoili myös oman yhdistyksensä historiasta sekä toiminnasta.
Harrastajien paikkakuntakirjo oli ihan kiitettävä; osallistujia oli ihan Oulusta asti. Tietenkin jos selaa Cygnuksen historiaa taaksepäin, selviää, että järjestävät paikkakunnat sijaitsevat Etelä-Suomen alueella tietyistä syistä johtuen. Tosin tapahtuman henki oli hyvä siinäkin mielessä, ettei tapahtuma ollut pelkkää Ursaa, vaan jaostoilla, järjestävällä yhdistyksellä, ja miksei osanottajillakin oli merkittävä rooli tapahtuman luomisessa, järjestelyssä ja onnistumisessa.
Illan aiheena oli "Kuvia harrastustoiminnasta menneiltä vuosilta". Aihe oli nostalginen lähinnä sen takia, että tänä vuonna vietetään Ursan 75-vuotisjuhlavuotta, sekä kyseinen Cygnus oli järjestyksessään kymmenes. Aiheeseen liittyen oli pihalle raahattu televisio, jossa näytettiin (taas kerran) Juhani Salmea rakentamassa omaa tähtitorniaan Lahden seudulle. Muuten illanvietto sujui saunomisen, Saimaaseen molskahtelun ja ja myöhemmin illalla leppoisan rupattelun merkeissä leirinuotion ympärillä. Tosin meikäläisellä uutena cygnuslaisena se kului kokeneenpien harrastajien juttuja kuunnellen ja makkaraa grillaten.
Aamu valkeni kirkkaana ja komeana kuten edellisetkin aamut. Käynti pohjoisrannalla, eilisellä illanviettopaikalla, paljasti jokaisen pullonkerääjän unelman. Ja vielä se nuotiokin kärysi viimeisiään, kun tulin paikalle. Aamupalan jälkeen Mäkelän Veikko piti pienimuotoisen luennon yöpilvistä, joka pohjautui hänen halukkaille jakamaansa monisteeseen (löytyy Mäkikujalta), jossa käydään läpi yöpilvihavainnoinnin perusteita sekä mitä havainnon yhteydessä tulisi tehdä. Lisäksi katseltiin dioja yöpilvistä. Samalla Mäkelä lupasi näyttää yöpilviä halukkaille illan pimentyessä, mikäli niitä näkyy. Tosin pilvet peittivät koko viikonlopun ajan pohjoisen taivaanpuoliskon, joka on yöpilvien otollisinta aluetta taivaalla.
Keskipäivän aikana tuli myös käytyä läheisillä maalaismarkkinoilla, ei tosin millään suurilla, mutta hämäläinen kun on, ei itäsuomalaista toritunnelmaa voi olla aistimatta...
Iltapäivällä piti halojaostossa aktiivisena vaikuttava Anne Jokinen alkeiskurssin haloista, niiden aiheuttajista ja erilaisista halomuodoista sekä esitteli niitä parilla dialla. Kahvin jälkeen Jari Piikki Ilmakehäjaoston tiimoilta piti esitelmän sateenkaarista kokoamansa monisteen pohjalta (sekin löytyy Mäkikujalta). Sateenkaaret olivat aiheena varmasti alkukesän kelien takia, jolloin komeita sateenkaarinäytelmiä saatiin ihailla myös täällä meillä Riihimäellä (Jäsentied. 3/96). Ennen ruokailua Porin Karhunvartijat esittelivät omaa tietokonetelttaansa, josta he suunnittelivat uutta Cygnus-tradiota. Tietokoneessa pyöri tietenkin internet (ja pihalla puoli kilometriä puhelinkaapelia), ja siellä tietenkin Karhunvartijoiden omat kotisivut. Samalla oli myös puhetta harrastajatähtitornien tietokoneistamisesta, koska porilaiset olivat aikeissa tehdä niin omalle tornilleen. Tarkkana kannattaa olla, sillä manuaalisen, käsikäyttöisen käyttösysteemin olemassaolo on elintärkeää siltä varalta, jos automaatio pettää...
Ruuan jälkeen Syvä taivas -jaoston kokoontumisessa alkoi jo näkyä miestä vahvempaa nauttineita. Itse kokous oli kuin unelma, varsinkin kun istui ta'aenpana; pieneen sisäpiiriin sijoittuneet jaostolaiset juttelivat hissukseen edessä haavanlehtiä havisuttaneiden tuulenpuuskien sekä moottoriveneiden pärinöiden ja niiden rannalle iskeytyneiden iskuaaltojen liplatuksen säestäessä niin, ettei varmastikaan mitään kantautunut allekirjoittaneen korviin takariviin. Ja vielä paikalla ollut ursalaisnuorten porukka omine höpinöineen ja juominkeineen kruunasi mahtavan suomalaisen kesäillan alun odotuksen..
Saunavuoroa odotellen olimme lähteneet koko Riksun konkkaronkka soutelemaan Asinsaaren lähistölle. Samalla reissulla näimme eräänlaisen halomuodon, joka taisi olla meille kaikille kolmelle täysin uusi tuttavuus. Oli vähän pilviäkin kerääntynyt taivaalle, ja ihailimme auringon säteiden sirontaa pilven reunalta. Kun auringon eteen tuli hieman ohuempaa pilveä, aloin ihmetellä, miksi auringon ympärillä näkyy punaista. Arvelin sen aluksi johtuvan siitä, että auringon kiekon kirkkaus saa silmän aistisoluihin aikaan hetkellisen, värillisen läiskän, mutta punainen alue vain "seurasi" aurinkoa. Kysäisin Tomilta, jos hän katsoisi aurinkolasieni kanssa, jos hän näkisi niiden läpi saman jonka minä näin. Ja Tomihan rupesi luettelemaan erivärisiä, punaisia ja vihreitä renkaita auringon ympäriltä. Syy, että tunnistimme ne siitepölykaariksi oli, että Tomi ja minä olimme käyneet muutama tunti sitten mainitsemani alkeishaloilijakurssin, joten kohteen tunnistus kävi näppärästi aloittelijan onnella ja pienellä rutiininpoikasella. Ja loppujen lopuksi saatuani kaapattua parinkympin säästökarilasit itselleni, huomasin myös samat kaaret, joten kokemushan se oli sinänsä.
Illan leirinuotiota varten oli keskusteluaiheeksi valittu "Miten tähtiharrastus on muuttunut vuosien kuluessa?", jota illan alkaessa pimentyä klo 22 jälkeen alettiin pohtia. Nuotio sytytettiin, eräänlaisena nuotiomestarina toimi muuten isäni Jari, joka viikonlopun aikana sytytti pohjoisrannan nuotion iltaisin ja aamuisin kävi keräilemässä pulloja yhteen kasaan. Ja vanhaan tottuneeseen tapaansa lisäili saunavuoron aikana halkoja kiukaan alle.
Lettupannut otettiin esiin ja taikinat sekä rasvat kannettiin ihmisten saataville, ja tarkoitus oli, että jokainen paistaisi tai saisi edes yhden räiskäleen syötäväkseen. Illan aihe sai monet paikallaolijat kaivelemaan muistilokeroita ja aiheeseen johdattelijana toimi Mäkelän Veikko. Yksi kiinnostava aihealueista oli kaukoputkien rakentaminen 50-luvulta näihin päiviin. Aiheesta kertoilivat lähinnä paikalla olleet vanhat mestarit Juhani Salmi ja Hannu Määttänen. He kertoilivat omista kokemuksistaan kaukoputkenvalmistuksesta ja muistakin aiheeseen liittyvistä tarinoista ja kommelluksista.
Tarinointi jatkui varmaan vaikka kuinka myöhään, mutta jos mieli nousta aamiaiselle jokseenkin virkeänä, oli mentävä suhkot aikaisin nukkumaan, vaikka se ajoittuikin viikonloppuna puolenyön molemmin puolin.
Ennen aamupalaa ja sen jälkeenkin nähtiin Asinsaarella monenmoista tähtiharrastajaa aamuvirkuista kankkustokkuraisiin. Eräskin nimeltämainitsematon harrastaja makoili ilkosillaan saunan lauteilla löylyä kinuten, joten siinä vähän osviittaa; kyllähän vanha sananparsi piti hyvin paikkaansa nytkin...
Lounaalla saimme kokea epämiellyttävän yllätyksen, nimittäin ruuan muodossa. Ruokapaketti viikonlopun ajaksi oli erittäin halpaa, joten se heijastui tietysti valmistuskustannuksiin. Ja pienellä pudjetilla tehty ruoka tarkoittaa säästeliäisyyttä ja uudelleenkäyttöä. Tietenkin yli jääneet perunatkin oli käytetty mahdollisimman moneen kertaan, ja eihän kukaan mielellään kovia, moneen kertaan keitettyjä perunoita syö, mutta meidän huippuunsatutkittuun ruokaan tottuneiden suomalaisten päässä tietenkin kävi ajatus, että onkohan tässä nyt kaikki kohdallaan. Muuten ruokailu oli kokonaisuudessaan onnistunut ja maittava ollakseen halpa.
No, sitten oli edessä vain se viimeinen etappi, lähtö takaisin kotiin. Olimme pakanneet kamamme jo lähtövalmiiksi ennen klo 13:a. Sitten lähdimme kotiin. Tomi lähti myöhemmin Helsinkiin, mutta minä isäni kanssa huristimme Lappeenrantaan. Kävimme lähettelemässä "pakolliset" kortit sukulaisille ja ajelimme vähän aikaa Lappeenrannan keskustassa, jonka jälkeen suuntasimme Valtatie 6:lle ja kohti Riihimäkeä.
Tapahtumana Cygnus on osallistumisen arvoinen. Se on varmasti luonteeltaan erilainen kuin muut tähtiharrastustapahtumat. Leppoisuudellaan se lähentää harrastajia ihmisinä, ja luonnon keskellä se toimii rentouttavana hengähdystaukona arjen kiireiden keskellä, ja on varmasti kaupunkilaisharrastajien suosiossa. Cygnuksen henki on sanoinkuvaamattoman fantastinen. Yhteispeliä parhaimmillaan; esimerkki, kuinka harrastajat osaavat ottaa toisensa huomioon ikään, sukupuoleen ja kokemukseen katsomatta kanssaihmisinä. Cygnus on paikka, jossa ei ole väliä, onko aktiivi tai "rivijäsen", ensikertalainen tai konkari, kaukaatullut tai lähellä asuva. Cygnus on paikka, jossa huomaa, että suomalaiset tähtiharrastajat todella arvostavat harrastustaan ja haluavat luoda siitä yhä nautittavampaa ja mielenkiintoisempaa.
Suuresti ihailtavaa oli myös vanhempien, ja miksei nuorempienkin cygnuslaisten puhuessa yleisöltä heitä kohtaan suuntautunut kohtelias kuuliaisuus leirinuotion äärellä. Samalla tunnelmallinen nuotiotuli loimusi kauniin järviluonnon ympärillä kuulaan ja kirkkaan suomalaisen kesäyön laskeutuessa maan ylle; se oli juuri yksi asia monista, mitä tähtiharrastaja tulee Cygnukselta hakemaan ja kokemaan ja minkä takia sinne tullaan aina uudelleen ja uudelleen. Kaupunkien hulinoissa järjestettävissä harrastajatapahtumissa ei juuri ehdi tarinoimaan ajan kanssa. Täälläkään aikaa ei ole riittämiin siihen verrattuna, kuinka paljon tarinoitavaa kultakin harrastajalta löytyisi.
Vaikka joittenkin harrastajien illanvietto tuntuisi alkuillasta kauhun ja sekasorron enteeltä, on kaikilla kuitenkin halu säilyttää Cygnuksen hyvä ja perinteikäs tunnelma. Kukaan ei halua pilata toisen illanviettoa, toteutti sen miten vain. Se on asia, jonka on jo luullut kuihtineen pois jo ajat sitten, mutta joka vielä nostaa päätään lämminhekisellä Cygnuksella.
Kuten jo sanoin, Cygnus on koettava uudelleen, ainakin jos siitä jää positiivisia tuntemuksia jälkikäteen. Tavata taas ne uudet ja vanhat tutut, osallistua tapahtumiin ja mikä tärkeintä, muistella niitä vanhoja hyviä aikoja, kenties niitä Cygnuksen nuotiolla vietettyjä muisteloita, jotka eivät enää palaa.
Jani Helander
![[Etusivu]](/icons/t_etusivu.gif){kind=icon}
![[Jaostot]](/icons/t_jaostot.gif){kind=icon}
![[Apua]](/icons/t_apua.gif){kind=icon}
![[Hakemisto]](/icons/t_hakemisto.gif){kind=icon}
![[Uutta]](/icons/t_uutta.gif){kind=icon}