Ympäristön saastumisen vähentämisellä ja ehkäisemisellä on Suomessa jo useamman kymmenen vuoden perinteet ilman ja veden kohdalla ja melunkin ympäristövaikutuksiin on jo havahduttu. Valosaaste on uusi termi, jonka käyttö on lähtöisin tähtitieteilijöiltä ja -harrastajilta. Sille ei ole vielä edes olemassa kunnollista määritelmää ja varsinainen tutkimuskin on lapsenkengissään. Tiedämme kuitenkin, että

• Taivaalle heitetty sekä muutoin väärin suunnattu tai turhaan palava valo maksaa, vaikka siitä ei ole valaistuksellista hyötyä. Valojen oikealla suuntaamisella ja käytöllä voidaan saada suuriakin taloudellisia säästöjä.
  
• Yöllinen ulkoa sisälle tunkeutuva valaistus häiritsee ihmisten unta.
• Kirkas, väärin suunnattu valaistus häikäisee kävelijöitä, autoilijoita sekä muita, joiden näkökyvyn parantamiseksi valot on asennettu. Himmeämpi, alas kohteeseen suunnattu valo ei häikäise, mutta valaisee riittävästi haluttua aluetta.
  
• Voimakas valaistus tasoittaa kauniiden rakennusten arkkitehtoniset piirteet tasaiseksi harmaudeksi. Harvalukuisemmat ja tarkemmin suunnatut valaisimet tuovat piirteet esille ja korostavat muotoa tehokkaammin.
  
• Valaistus häiritsee monien kasvien ja eläinten toimintaa.
  

Kirjallisuutta

• Jari Lyytimäki: Unohdetut ympärsitongelmat, Gaudeamus 2006

Viitteitä tutkimuksiin ja artikkeleihin

• Valaistukseen ja valosaasteeseen liittyviä kirjallisuusviitteitä,
  Nottigham University, School of the Built Environment, Iso-Britannia
• Fotobiologisia linkkejä ja viitteitä, IDA

Artikkeleita

• Tony Phillips & Doug Hullander: The Fading Milky Way, Science@nasa http://science.nasa.gov/headlines/y2001/ast01nov_1.htm
• Eleanor Lawrence: The hazards of night flight, Nature Science Update, 15 Apr 1999
• Philip Ball: Night in bright light plight, Nature Science Update, 7 Aug 2001
• Tom Clarke: Day one for light pollution law, Nature Science Update, 31 May 2002