6/94

Olen tässä alkamassa jaoston uutena vetäjänä, ja siksikin kirjoittelin kaikenlaista mieleentulevaa koskien jaoston toimintaa ja tähän lehteen toimitettavaa materiaalia. Tämä ei tietenkään ole kaikki minun keksimääni (latinistit on sitä mieltä, että kaikki merkittävä on sanottu jo muinaisessa Roomassa), osa on ennen kuulemaani ja osaa on tässä kirjoitettaessa muokannut keskustelut monien kanssa. Täytyy oikein heti kiittää siitä kiinnostuksesta asiaan, jota olen eri tahoilla kohdannut parin kuukauden aika, jona olen tämän jaoston kanssa puuhannut. Tähän ekaan numeroonkin löytyi yhtäkkiä niin paljon aineistoa, että olen tässä lyhentämässä omaa juttuani heti kättelyssä. Yksi syy on, että saataisiin jo talven pimeän aikoina valosaastemateriaalia. Tähtitieteen harrastajan arki (ja usein valitettavasti pyhätkin) on sitä, että taivas on pilvessä tai ainakin valot pilaavat näkymät. Jos nyt taivas olisikin kirkas ja löytyisi paikka, jossa valot eivät häiritse liikaa, niin ainakin siellä tulee pian kylmä. Viimeistään kaikki optiikka menee hikeen tai huurteeseen (tai putkessä näkyy epämääräistä väreilyä...). Kaikki tämä kurjuus kai oikastaan sisältyy tähän jaostoon: sää ja havainto-olosuhteet. Kaikkea näihin liittyviä asioita voitaisiin käsitellä tässä jaostossa. Olen koonnut/täydentänyt vanhat Minorit ja joskus tässä lähitulevaisuudessa käyn niitä läpi. Vanha kelikalenteri jatkuu kuitenkin ainakin ensimmäisessä approksimaatiossa kuten ennenkin, ja nimenomaan Santtilan Ilkka hoitaa sitä ja havainnotkin siihen liittyen pitäisi toimittaa ensi sijassa Ouluun hänelle. Hän kirjoittelee myös siihen liittyviä kommentteja. Voimme tietysti myös kehittää kelikalenteritouhuakin, ja minullekin voi lähettää aiheeseen liittyvää postia , mutta sillä ei varmaan ole mitään hätää. Tämä voisi osin olla sellainen idea- ja keskustelufoorumi, jossa voidaan käsitellä näitä asioita eri tavoin. Nämä asiathan useasti liittyvät havaintoihin olematta varsinaisesti havaintoja. Uusia havaintoprojekteja voisi sinänsä helpohkosti luoda juuri sääasioihin liittyen. Pitää muistaa, että aina voi laatia myös yksilöllisiä havaintoprojekteja, kuten esim. Pyykkösen Markulla, jonka hienoista projekteista varmaan tullaan kuulemaan. Luvassa on myös yleisempää juttua säähän liittyvistä mittauksista (ja niiden tarkkuuksista) ja eteenkin niiden käytännön toteuttamisesta. Tällaiset mittaukset ovat yleensä hyvin "opettavaisia" ja havainnollisia ihan yleensä ilmiöiden fysikaalisen tarkastelun kannalta. Lisäksi niitä voidaan toteuttaa ihastuttavan helposti ja halvalla, päinvastoin kuin monilla muilla aloilla... Sääasioita voi myös näppärästi liittää moniin muihin eri jaostojen havainto-ohjelmiin. Tällainen touhu varsinkin kiinnostaa minua ja tiedän kyllä, etten ole suinkaan ainoa! Olen jo ehtinytkin ottaa yhteyttä eri tahoille, tarkoituksena haalia kokoon kaikenlaisia havaintoja esim. läpinäkyvyyksistä (seeingistä?), joita eri jaostoissa kirjataan muun havainnon ohella. Seeing oli suluissa, koska se voi olla vähän oma tarinansa. Näihin liittyviä asioita löytyy kyllä monista paikoista eri jaostoista, niitä tulen kyllä penkomaan tulevaisuudessa. Esim. Veikko Mäkelä on ollut kinnostunut osallistumaan touhuun, sieltä päin kuului juttuja planeettejaostosta löytyvän dataa. Veikko välitti myös seeing-postia Mannerin Ollilta (ollut Minorissakin). Henrikssonin Riku kertoi, että deep sky havainnot saadaan lähiaikoina siirrettyä ATK:lle ja ne olisivat sitten saatavilla. Sitten mainittakoon Parviaisen Pekka, jolta löytyy mielettömästi havaintoja läpinäkyvyydestä! Kuinkahan moni valokuvaaja pitää havaintopäiväkirjaa ja kirjaa läpinäkyvyyttä yms. sääasiaa? Tällaisiin havantoihin on suunnitteilla tehdä jonkinlaista säätila-analyysiä. Tämä ei ole täysin vierasta harrastajillekaan, tiettävästi. Päätavoite on tietysti oppia "ennustamaan" säätä paremmin niin, että tietää paremmin, milloin kannattaa ajaa muutama sata kilometriä taivastelemaan tai jotain vähemmän vakavaa. Ihan vakavan tieteen puolelta mainittakoon, että läpinäkyvyysasiat ovat merkittäviä kaikille, jotka tämän ilmakehän läpi tekevät havaintoja tai muuten kuvaavat, mikä Maan pinnalle tulee ilmakehän läpi alkaen Auringon valosta. Usein on tapana sanoa, ettei tarkoitus ole kilpailla IL:n tms. kanssa. Ajatus kilpailusta on kyllä sinänsä niin mahdoton, että mainintakin on melkein turha. Sen sijaan tarkoitus on oppia käyttämään IL:n runsasta tarjontaa. Sieltähän tuotetaan jatkuvasti erimittaisia sääennusteita ja kaikenlaista tilastotietoa sääasioista. Löytyy sieltä jostain kolmen tunnein välein säädataa useilta eri paikkakunniltakin, kun viitsii vaan hakea ja leikkiä sen kanssa. Sen ei tietenkään pidä antaa tukahduttaa halua tehdä omia havaintoja vaan pitää ymmärtä, että sieltä voi saada hyvää vertailuaineistoa omille touhuille.. Lisäksi olen kuullut, että esim. H:gin Yliopiston Meteorologian laitokselta löytyy runsaasti laadukasta luentomateriaalia, jota voimme hyödyntää. Sitä voi kuulemma kuka tahansa ostaa (noin kopiointikustannushintaan, tiettävästi) laitoksen toimistosta Porthanian 7 kerros (voin myös välittää niitä jossakin määrin). Tuskin mitään ostoryntäystä on näkyvissä, prujuista tuskin koskaan tulee best sellereitä. Niistä voi kuitenkin lukea yllättävän paljon, vaikka hyppisi kaavat. Sen sijaan lyhyellä fysiikalla selvinnee Kimmo Ruosteenojan prujusta "Meteorologian perusteet maa- ja metsätieteilijöille". Tämä pruju löytyy minunkin kauttani tai mahdollisesti myös suoraan Ursasta (Suhosella on kopio). Siitä voidaan tehdä myös tällainen Minorin näköinen moniste, jos kiinnostusta riittää. Kimmo ilmaisi myös, että hän voisi kehittää kys. prujua ottamaan enemmän huomioon tähtitieteen harrastajan intressit, kun annamme feedpackiä, niin että hän voi paremmin hahmottaa ne. Itse olin jo sitä mieltä, että tämä maatalous-metsätieteellinen pohja olisi hyvä. Mielessäni olen aina ajatellut, että asia muistuttaa sitä, miten maanviljelijät ovat aina ennustelleet säätä. Lisäksi kys. laitokselta löytyy mahdollisesti muutenkin asiantuntija-apua yms. ja ovatpa harrastajat sitä sieltä ennenkin löytäneet. Kilpailusta voisi vielä mainita, että kysyntää tällä selkeiden pimeiden öiden ennustelulle ei varmaan ole kuin tähtitieteen harrastajien taholla. IL:n mainontana tätä voi tietenkin pitää, mutta uskoisin, että lähinnä tämän voi laskea Ursan perustavoitteisiin kuuluvaksi kansanvalistustoiminnaksi ja hyödyllisen tietouden levittämiseksi. Kävin juuri kuuntelemassa esitelmää Sääpalvelusta, pitäjinä Juha Föhr ja Pirkko Saarikivi. Mainittakoon selvyyden vuoksi, etten itse ole suorittanut ensimmäistäkään meteorologian kurssia, sinne päin toki, fyysikko kun peruskoulutukseltani olen ja nykyisin geofysiikan jatko-opiskelija (ja tutkija). Todennäköisesti en tule meteorologian kursseja koskaan suorittamaankaan, joten tämän voi katsoa olevan harrastusta tai asiaan perehtymistä rusinat pois periaatteella. Sääpalvelustakin tulen kyllä hommaamaan jotain juttuja jatkossa. Lyhyesti voisi jo sanoa, että vaikka kuinka satsattaisiin, säänennustus ei koskaan tule idioottivarmaksi. Tälläkin hetkellä ehkä heikoimmin ennusteissa kuvataan juuri ilmakehän vettä ja esim. paikallisia vesikuuroja ei sääpalvelun meteorologi pysty ennustamaan kovinkaan hyvin. Taivaan katselijoillahan lienee hyvä mututuntuma, että kosteus ilmassa, saati sitten paikalliset sadekuurot äkkiä pilaavat hyvänkin katseluyrityksen. IL:llä on tosin palvelunumero (kaupallinen, meneeköhän tämä mainokseksi?), jossa voi keskustella päivystävän meteorologin kanssa esim. siitä, sataako puutarhajuhlilla. Että siinä on sitten ratkaisua kerrakseen, jos kukkaro kestää, mutta ei siitä harrasteeksi ole. Sääpalvelussakin käytetään sääsatelliittikuvia ja niillä on tärkeä rooli juuri tuon veden eli yleensä pilvien huomioimisessa. Sääsatelliittikuvia voi myös ottaa vastaan itse tai hakea verkoista, jolloin tekemistä piisaa. Wikholmin Leo on, kuten monet tietävätkin, touhunnut näiden asioiden kanssa (kumppaneineen) ja Leo on luvannut marssittaa jaostoon koko arsenaalinsa. Tästäkin kyllä kekselijäs harrastaja löytää monia yhteistoimintamahdollisuuksia. Monet halojen ja ilmakehän valoilmiöiden havaitsijat katselevat laajemminkin taivasta ja ovat esim. havainneet pilvityyppejä. Pilvityypit taas liittyvät tähän säänennustukseen, niiden avulla voi (pikkuisen) tunnistaa säätyyppejä ja tehdä pieniä lyhyenajan paikallisia ennusteita. Niihin voi ottaa pikakurssin Harjaman säänennustuskorttien avulla, en ole tosin vielä kerinnyt ottamaan selvää, saako niitä vielä jostain. Jonkun sellaisen asian kuin sään kanssa touhutessa täytyy silti aina pitää pieni nöyryys mielessä: systeemi on monimutkainen ja suorastaan kaoottinen. Se ei tarkoita, että ennustaminen olisi jotenkin kaoottista, vaan että systeemin luonne on sellainen, ettei säätä pystytä ennustamaan kuin jonkun aikaa eteenpäin vaikka kuinka yritettäisiin. Monimutkaisuuden merkitys lienee selvä. Tämä on vähän sanahelinää, tarkoitus on vaan huomauttaa, että asia on monitahoista ja hankalaakin, eikä kannata luulla siitä löytyvän helppoa yleiskuvaa yhtäkkiä, sen sijaan runsaasti mukavaa, mielenkiintoista ja haastavaa puuhailua. Tämä sinänsä on varmaan ennestään tuttua ihmisille, jotka harrastavat sellaista kuin tähtitiede. Esiin nousee myös se, että on oleellista kriittisesti oppia valikoimaan tietoa ja tekemään johtopäätöksiä ristiriitaiseltakin tuntuvasta asiatulvasta. Toisaalta, jos joku nyt haluaa ennustaa pihlajanmarjoista, en minä sitä kiellä, mutta en paljoa kommentoikaan. Tällaiset jutut voivat tosin olla kansanperinteenä hyvin mielenkiintoisia. Näihin liittyy myös hyvin mielenkiintoisia tieteenhistoriallisia juttuja, joita niitäkin kannattaa kaivaa esiin. Esimerkiksi Heikki Oja on joskus kertonutkin mielenkiintoisia juttuja liittyen almanakan tekoon ja säänennustukseen ennenvanhaan. Eri laitosten historioihin sisältyy myös paljon mielenkiintoista sään ja tähtitieteen suhteista. Näistäkin asioista jatkossa enemmän, tämä oli sellaista yleistä jaoston mahdollisesta tulevasta säähän liittyvästä toiminnasta. Sitäkin pitää aina katsoa, mitä asioita missäkin tuodaan esille. Jaostojen toiminnassa ja Ursa Minorissa on perinteisesti tullut vahvasti esille juuri havaintoihin liittyvät asiat. Itse olen sen verran outo lintu tässä ympäristössä, etten ole ensimmäistäkään havaintoa toimittanut, vaikka olen vuosikausia seurannut hyvin monien jaostojen toimia, vaikken välttämättä kovin läheisesti. Tämä ei suinkaan johdu siitä, etten sellaiselle touhulle arvoa antaisi. Asiaan on omat syynsä, enkä niillä viitsi nyt ruveta pitkästyttämään lukijoita, mutta aika paljon on ollut vaikutusta havainto-olosuhteisiin liittyvillä asioilla. Sikälikin voi sanoa, että tunnen juuri tämän jaoston hyvin kotoiseksi. Tässä olikin sitten aasinsiltaa havainto-olosuhdeosaan. Havainto-olosuhteisiin liittyy hirveästi asiaa, esimerkiksi laitteisiin, hajavalosuotimiin, huurteenpoistoihin, oikean tyyppisiin okulaareihin ynnä muuhun ynnä muuhun. Nämä monasti liittyvät juuri kaukoputkiin ja tähtitornirakennelmiin jne. Juttelimme Jorma Lamerannan kanssa, että varmaan olisi parasta keskittää sellaiset jutut sinne optiikka-ja kaukoputkenrakennusjaostoon, mutta aina sopivin paikoin toisiamme muistaen. Havaintolaitteisiin, -varusteisiin ja -paikkoihin liittyisi varmaan paljon kaikenlaista. Itse olen viisastellut näistä havaintorukkasen kudontaohjeista (kato, sormenpäät auki, niinkun pilkkirukkasissa..), mutta ihan vakavasti ottaen kyllä niistä varusteistakin voisi kaikenlaista vinkkiä heittää, varsinkin, jos on useampia testaillut. Havaintopaikoista puheenollen tietysti tulisi esille myös tällainen paikallinen puoli. Ursa on paitsi valtakunnallinen (kai) myös paikallinen seura. On ollut juttua, pitäisikö Helsingin seudulta etsiä nimenomaan havaintotoimintaan sopivia paikkoja ja suoranaisesti ruveta levittämään niistä tietoa (vastaavaa kait tekee liuta seuroja ja kerhoja ympäri maata). Ei täältä ainakaan helpolla löydä sopivia paikkoja, vaikka kuinka Dobsonkin pitäisi näytäntöjä katulamppujen alla. Siitä saatiinkin aikaseksi oikein kunnon aasinsilta siihen asiaan, jota kovasti ruvetaan tuomaan esille eli valosaasteeseen. Valosaaste on kyllä havaittu vaiva ja sitä on eri tahoilla eri tavoin käsitelty (voiko sanoa, että harrastaa valosaastetta, jotenkin kuullostaa sairaalta). Viime kesän Cygnuksella Jari Suomela ja Matti Salo lupasivat alustaa sää ja havainto-olosuhdejaoston valosaastetoimintaa (aika sanahirviö, mutta lukijat varmasti ymmärtävät asian). Valosaasteasiassa voisi lyhyesti olla kyse siitä, että turhalla valaistuksella pilataan yötaivas. Kovin vahvasti ei varmaan kannata ottaa kantaa siihen, kuinka paljon valoa saa olla, ihmisillä on muun muassa taipumus reagoida aivan päinvastoin kuin olisi pyrkimys, ja vain sen tähden, että he kokevat oikeuksiaan loukattavan. Usein kuitenkin eri valaisimien erilaisella suunnittelulla pystytään vähentämään taivaalle suuntautuvaa valoa ja onneksi siinä yleensä saadaan samalla säästöjä, niin että tällainen toiminta on usein jopa saanut tavoitteitaan läpi. Asiaan liittyy tietysti hirveästi erilaisia asenteita ja arvostusmalleja, malliesimerkkeinä turvallisuuteen, kauneuteen ja sosiaaliseen asemaan liittyviä. Näitä asioita pitäisi tietysti muistaa lähestyä tarvittavalla hienotunteisuudella ja käyttäen hyvin asiallista tietoa. Kauhistuttavia (ainakin varmaan useimpien tähtitieteen harrastajien mielestä) ovat puheet taivaalle levitettävistä valaisevista taideteoksista tai mainoksista. Minäkin olin luonnostellut herkkiä lauseita kirkkaan, tummapohjaisen yötaivaan taiteellisistakin arvoista verrattuna ihmisen aikaansaannoksiin, mutta lukaisin Tähdet ja avaruus 5/94:n alkukirjoituksen, joten taidan tässä vaan viitata siihen. Tarkoituksena on koota asiaan liittyvää aivan asiallista tietoa ja levittää sitä eri paikkoihin sellaisille, jotka valaistusasioiden kanssa ovat tekemisissä. Käytännössä kirjoitettaisiin juttuja lehtiin yms. Valosaasteasioista voitaisiin myös koota esim. diasarja ja luentokalvosarja, jota voitaisiin lainata eri puolille esitelmiä varten esim. paikallisseuroille. Valosaasteasiaa voi ainakin Helsingin näkökulmasta jo pitää lähes ympäristöongelmana, vaikkei se aiheuta geneettisiä vaurioita. Ainakaan mitään perimänmuutoksia ei ole osoitettu, mutta mistä sen tietää, mitä se vaikuttaa, kun täällä ei tähtiä turhaan näe. Välillä olen suorastaan ihmetellyt, ovatko kaikki harrastajat muuttaneet kaupunkiin vai mistä ihmeestä he ovat saaneet päähänsä tähtiä ruveta katselemaan... Selvää on tietenkin, että ilman epäpuhtaudet pahentavat tilannetta. Jari on luovuttanut minulle vinon pinon aiheeseen liittyvää tekstiä Ursan kirjastoon toimitettavaksi ja alamme sinne kait koota lisääkin, kunhan nyt ehdimme Suhosen kanssa hyllynpätkästä sopia. Sitä voi sitten kai lainatakin. Tähän Minoriin tulee yksi valosaaste havaintokortti koekäyttöön. Siitä odotetaan kommetteja, joita varmaan löytyy. Kortin on suunnitellut lähinnä Salon Matti (alunperin kai Jarin kanssa?) ja Lehtosen Matti ja minä puuhattiin sitä jonkun verran. Kääntöpuolelle voi merkitä kaikesta oleellisesta (sen analysointihan on hirveän oleellista koko havaintotouhussa, koekortti on tutkimuskohde itsekin, niinkuin Matti S. totesi). Korttia voi täyttää merkitsemällä valoisat alueet ristikkoympyrään ja/tai täyttämällä ympyrää rajamagnitudeilla. Niitä voi katsella esim. 30 asteen hilaan (sekä korkeus että ilmansuunnat) tai tiheämpään, jos intoa on. Tärkeää on varmaan tapa, jolla rajamagnitudit määrittää (meteoriittijaostolta löytyy konsteja ainakin) ja kuinka nopeasti täyttö onnistuu (esim. Kuu, jokanousee kesken touhun varmaan häiritsee). Kaikki mahdolliset räikeät valonlähteet kannattaa tietysti mainita. Ajatuksena on myös, että kortin avulla voi paikantaa valonlähteitä ja se jälkeen mahdollisesti jos hyvin käy myös vaikuttaa valosaastuttajaan. Kortti on lähinnä herättämässä huomiota asiaan. Kyllä valot valitettavasti muutenkin yleensä huomaa. (Anteeksi tämä nyk. stadilaisen sävy. Olen itse kotoisin maalta, jossa koko aukealla ei ollut kuin oman talon valot, jotka kyllä pystyi sammuttamaan. Kun minulta on joskus kysytty, miten itse olen kiinnostunut tähtitieteestä, olen vastannut: "Minä menin yöllä ulos".) Olemme suunnittelemassa laajempaa Suomen taivaan taustakirkkauden (tai rajamagnitudien) määritystä (ilmoitus tämän vuoden viimeiseen T+A:han), joka miten yleensä onnistuukaan varmaan jää varsinaisesti ensi talveen. Projektissa on potenttiaalisia mahdollisuuksia laajentamaan sitä eri asteisena erilaisille harrastajille aina yleisönäytöksiä myöten. Vastaavaa on tehty Japanissa niin, että toimia ovat johtaneet paikalliset tähtitieteilijät ja ilmanlaatuviranomaiset (ja he saivat tiettävästi ihan kunnollisia tuloksia)! Mukana on ollut tuhansia japanilaisia (ja niitähän siellä piisaa). Kaikki yksityiskohdat eivät ole selvillä vielä ja paljon riippuu siitä, kuinka paljon ja hyvälaatuista dataa saataisiin eli kuinka harrastajat ottavat asian vastaan! Vastaavan tapaista on aloiteltu myös USAssa (ilm. harrastajavoimin). Meillä varsinkin kokeneet valokuvaajat ja CCD:t voisivat saada merkittävän roolin. Eteenkin näitä voitaisiin käyttää jo tänätalvena mahdollisessa pilottijaksossa, jossa haettaisiin käytännön kokemusta. Kyselemme jo nyt valokuvaajia ympäri Suomea, osin jotta näkisimme millaista kiinnostusta asia herättää. Parviaisen Pekka on tekninen vetäjä eteenkin valokuvauksen suhteen. Laadimme yhdessä suunnitelmia käyttäen apuna Sky and Telescopessa (Nov 1992) ollutta Japanin projektin kuvausta. Tätä muunnellen varmaan voitaisiin saada mielenkiintoista materiaalia jo pilottijaksosta. Jos saamme siihen riittävästi kiinnostuneita valokuvaajia (jaosto varautuu pieneen tukeenkin) yritämme saada jaksoon mukaan myös muita harrastajia. Se tapahtuisi kai helpoimmin toisten jaostojen kautta, tosin meille kannattaa suoraan ilmoittaa kiinnostuksensa. Kysymykseen tulee (kaikenlainen) rajamagnitudien määritys, ulkomailla on käytetty Plejadien laskemista (kyse ei ole näkötestistä, vaan siinäkin tarvittiin paljon havaintoja ja statistiikkaa). Lopuksi: Otan kiitoksin vastaan materiaalia palstalle tai yleensä jaoston käyttöön (sitä on tullutkin jo, valitettavasti nyt ei kaikki mahdu, vaikka itse olen pyytänyt). Kaikki jotenkin ajankohtainen tietysti pitäisi laittaa heti, joten juttuja voi jäädä jonoon. En todellakaan aio ruveta juttuja mitenkään arvioimaan tai sensuroimaan. Huomioda pitää tietysti Minorin linja, johon kait on sanottavansa päätoimittajalla, ihan yleisen lehdentekopolitiikan mukaan. Mikäli kommentteja pyydetään, tietysti niitä annan, sen kun kohtuullisesti ehdin. Voipi olla myös, etten itsekään vastauksia heti tiedä... Parasta varmaan olisi, että useat kirjottajat kirjoittaisivat palstalla, vaikka lyhyempiäkin pätkiä. Postia voi lähettää Ursaan (päälle nimeni tai jaoston nimi), tai kotiin (tiedot Minorin lopussa) tai mailina (Internet: Aija-Riitta.Elo@Helsinki.fi). Kirjoitellaan. Aija-Riitta Elo SÄÄSATELLIITIT TULEVAT Sääsatelliitit ovat viimein löytäneet oman paikkansa Ursan jaostotoiminnassa. Onhan se jo vuoden päivät kummitellut omana vapaana erikoisryhmänään. Tästä eteenpäin ryhmän toiminta on keskitetty sääjaostoon. Tältä palstalta voitte vastaisuudessa lukea aihepiiriä käsitteleviä kirjoituksia. Sääsatelliittivastaanotto lienee tuttu monille harrastajille ainakin jossain määrin. Ursa Minorissa sekä Tähdet ja Avaruus -lehdessä on ollut aiheesta kirjoituksia ja sääasema on ollut mukana myös monissa Ursan tapahtumissa esim. Jyväskylän Tähtipäivät, Avaruuspäivät, Cygnus 94' jne. Sääsatelliittivastaanotto ei ole tähtitieteen harraste vaan se on pikemminkin ns. tukiharraste, joka on tähtitieteen harrastamisen avuksi. Usein se luetaan radioamatööri- toimintaan, mutta niissäkin piireissä sitä hieman vieroksutaan. Kiinnostusta aihepiiriä kohtaan on ollut kuitenkin valtavasti, ei pelkästään Suomessa vaan koko maailmassa. Meillä Suomessa alan harrastajia on jo iso joukko ja valmiita sääasemiakin ties kuinka paljon. Siksi onkin hyvä, että toiminnalle löytyy oma keskuspaikkansa, josta saa tarvittaessa aiheeseen liittyvää informaatiota. Sääsatelliittiharrastajat ovat toimineet omana epämääräisenä ryhmänä pitkän aikaa. Itse olen yrittänyt toimia jonkinlaisena yhdyshenkilönä. Ylläpidän parhaillaan sääsatelliittiharrastajien sähköpostilistaa. Listalla ilmestyy epäsäännöllisesti elektroninen uutisjulkaisu "Sääsatelliittiuutiset". Tämä kertoo ajankohtaista tietoa harrastamisesta ja sääsatelliiteista yleensä. Tämän vuoden aikana olen toimittanut jo 12 uutisnumeroa sähköiseen muotoon. Listalle voi liittyä lähettämällä pyynnön internet-sähköpostiosoitteella: leo.wikholm@compart.fi. Mizarin käyttäjät voivat lukea uutisia omalta viestialueeltaan. Sääsatelliittiharrastamista koskevia kyselyjä on tullut runsaasti puhelimitse ja kirjeitse. Minulta on saatavana tarkempia laitekohtaisia tietoja, kytkentäkaavioita ym. ohjeita. Jokin aika sitten kokosin aihepiiristä noin 30-sivuisen monistenipun, jossa kerrotaan kaikki oleellinen sää- satelliiteista ja vastaanottolaitteista. Myöhemmin aihepiiristä on tulossa perusteellisempi paketti, jota on saatavana pientä korvausta vastaan. Seuraavaksi aihepiirejä, joista ajattelin kirjoittaa tai joku muu kirjoittaa. Jos keksitte lisää aiheita, joista haluaisitte lukea, niin kertokaa ihmeessä. Sääsatelliittikuvan analysointi Yksinkertaisen sääennusteen laatiminen Sääsatelliitit ja Ilmatieteen laitos Sääsatelliittikuvia tietoverkoista Meteosat-vastaanotto Talvi sääsatelliittikuvista Sääsatelliitin toiminnasta Tässä siis joitakin mieleentulleita aiheita, mutta muutakin on toki tarjolla. Lisää sääsatelliitti- vastaanotosta ensi vuoden ensimmäisestä Ursa Minorista. Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta! Leo Wikholm ENGLISH SUMMARY Aija-Riitta Elo is starting as the new leader for the section. She describes future plans about different kinds of things that can be included in the field of the section. There is going to be activities concerning e.g. weather observations, weather prediction, observational conditions and light pollution. Material can be collected e.g. from the Meteorological Institute and the Meteorological Department of the University. Of course material is also collected from and binded to activities of different sectio ns of Ursa (e.g. about transparency). The light pollution, althgough it disturbes all amateurs, hasn't been included in the sections before last summer. Attension is now wakened with new observational projects. There has been vivid activities concerning weather satellites already for some time. Leo Wikholm, who is already a leader of an other section, is going to start as the coordinator of these things. He describes shortly different aspects of weather satellites as a hobby, e.g. different satellites in use and how they are used, and even the possibility to receive satellite images with ones own apparatus.