4/95

TERVEISIÄ EVIJÄRVELTÄ Evijärvellä käynti oli ns. "luannigast reissu", eli kaikki tuntui sujuneen oikein mukavasti. Siellä oli siis myös jaoston kokouskin, jossa käsiteltiin suurinpiirtein juuri niitä asioita, jotka viime numerossa mainitsin, joten en niitä tässä ryhdy toistamaan. Paikalla oli suht runsaasti väkeä, vaikka en lukua ottanut, ehkä n. 30. Ihmiset kuuntelivat kiltisti ja olivat kiinnostuneitakin. Meillä oli sen verran kiire, että kovin perinpohjaisia keskusteluja ei päässyt syntymään. Taustakirkkausprojektia päätettiin kuitenkin jatkaa ensi talvena pilottijakson tapaisella intensiivijaksolla, kuten on suunniteltukin. Mikäli jollakulla olisi aikaa ja innostusta osallistua jakson suunnitteluun, voisin delegoida/opastaa mm. tällaista tiettyjen tähtikuvioiden zeniitissäolon laskemista. Homma ei ole kohtuuttoman vaikeaa, onnistuu esim. kynän, paperin ja "Tähdet 1996"-vuosikirjan avulla. Tietysti voisi käyttää jotain tähtikarttaohjelmaa. Todennäköinen intensiivijakson aika on kevättalvella 1996. Tästä tulee kuulumaan lisää jatkossa. Evijärvellä nimulla oli mukanani kassillinen kirjoja ja monisteitakin näytillä. Laitan varmuuden vuoksi tähän sen pilvifysiikan kirjan (kyseessä oli siis normaali meteorologien käyttämä pilvifysiikan oppikirja, tasoltaa lähinnä perustutkintotasoinen) tiedot vielä, siitä oli joku kiinnostunut:"A Short Course in Cloud Physics" (Third Edition), R. R. Rogers & M. K. Yau, (McGill University, Canada), International Series in Natural Philosophy, Pergamon Press (Oxford,..). Viime numerossa oli valitettava moka, merisääjutun lopusta oli jäänyt pois Kinnusen Timon nimi. Toivottavasti lentosääjuttu ehtii tähän numeroon. Tähän numeroon en nyt monista syistä ehdi kirjoittaa kovinkaan paljon, eikä se kai aina ole niin tarviskaan. Seuraavaan numeroon koetan kuitenkin saada aikaiseksi juttua pilvisyydestä, lähinnä katsausta siitä, millaisia tutkimuksia siitä olen löytänyt. Tietysti tarkoitus on motivoida kelikalenterin selkeän sään havaintoihin, sehän siinä perimmillään ajatuksena on. Pilvisyyshavaintonimi on saattanut johtaa virheellisesti käsitykseen, että tarkoituksena olisi tosiaan havaita pilvisyyttä. Selkeiden säiden esiintymistiheys yhdistettynä "kelin" laatuarvioihin tietysti on tähtitaivaan havaitsijan kiinnostuksen kohteena. Silti päiväajan pilvisyydestäkin saa olla edelleen kiinnostunut, jos haluaa! Kelikalenteri tullee jatkumaan entisellään vieläkin, vaikka Ilkka ei kai tähän numeroon pysty saamaan kalenteria. Niin että uudet ja vanhat havaitsijat, lähettäkää toki havaintojanne! Itse olisin valmis kehottamaan lähettämään myös vajaita havaintosarjoja. Siis jos on turhan työlästä merkitä koko kuukauden yöpilvisyyksiä, laittakaa paperille kaikki hyvät säät edes! Mukaan voi kirjoittaa esim. "lähdin katselemaan aina kun oli hyvän näköinen ilta, ja hyvien iltojen päiväykset ja rajamagnitudit olivat seuraavat: jne." Tästä emme ole Ilkan kanssa ehtineet sopia, mutta luulisin, että hänelle nämäkin havainnot voi lähettää. Lisäksi olisi ihan kiinnostavaa saada taustataivaan kirkkauden havaintokortteja niinkuin enemmänkin. Niitä saa jaostosta, jos ovat päässeet loppumaan.. Tämä nyt niinkuin taas havaintokauden alkajaisiksi. Pääasia on tietysti nauttia niistä keleistä! On se vaan kiva kun kesä loppuu taas ja näkee tähtiä, eikös vaan? Aija-Riitta Elo VALAISTUSTEKNIIKKAA Ulkovalaisuun on tarjolla lukuisia erilaisia malleja valaisimia ja lamppuja, joilla on omat erityispiirteensä myös ajatellen niiden vaikutusta tähtitaivaaseen. Valaisimen tarkoitus on toimia lampun suojana ja suunnata ja rajata valon leviämistä. Valaisimessa on myös lampun toiminnan kannalta tarpeellinen elektroniikka ja kytkennät. Tähtitieteen harrastajan näkökulmasta katsottuna valaisimen tärkein ominaisuus on se, että se tehokkaasti suuntaa valon alas ja että valaistustaso on riittävän alhainen. Käytössä tärkeä seikka on valaisimen häikäisyä estävä vaikutus. Erityisesti katuvalaisuun on markkinoilla kolme perustoiminnaltaan erilaista lampputyyppiä, jotka ovat valaisuteholtaan, energiankulutukseltaan ja spektrijakautumaltaan erilaisia. Ne on lisäksi varsin helppo erottaa toisistaan pelkästään niiden valon väriä tutkimalla. Pienpainenatriumlampun (LPS) valo on puhtaankeltaista (melko tarkalleen sama kuin keltaisessa liikennevalossa), koska valo syntyy natriumin emissiona 589-590 nm paikkeilla. Monokromaattisena sen valoa kuitenkin pidetään käytössä huonona, koska värit toistuvat vääristyneinä. Tähtiharrastajan kannalta se olisi ihanneratkaisu, mutta sen käyttöä vähennetään. Yleisesti käytössä on elohopeahöyrylamppu (MV), jonka valo on puhdas valkoinen tai sinivalkoinen ja vanhetessaan selvästi vihertävä. Nopeasti yleistyvän suurpainenatriumlampun (HPS) tuntee helposti kirkkaasta persikankeltaisesta valostaan. Erityisen onnetonta on se, että HPS-lampuilla korvataan MV-lamput. Vaikka MV-lampun valo onkin valkoista, niin se syntyy kuitenkin vain kuuden melko rajatun aallonpituuden avulla, jotka voi sopivalla suodattimella tehokkaasti leikata pois. HPS:ssä emissio kattaa tasaisesti spektrin keltaisen ja punaisen osan ja vähäisemmässä määrin vihreän ja sinisen. Tuotekehittelyn pyrkimyksenä on kuitenkin mahdollisimman valkoinen valo, joten vihreän ja sinisen aaltoalueen emission voi odottaa paranevan. Toisekseen HPS-lamppu on n. kaksi kertaa tehokkampi mitattuna tuotettuna valona per kulutettu teho (lm/W, luumenia/watti). Siis kun esimerkiksi Helsingissä muunnetaan määrätietoisesti MV:t HPS:ksi, tuloksena on kaksi kertaa kirkkaampi ja turvallisempi katu (eikö?), vaikka sähköön kuluu edelleen vain saman verran rahaa kuin ennenkin. Kyllä meidän verorahoja sitten osataankin käyttää tehokkaasti! HELSINKI - EUROOPAN KULTTUURIPÄÄKAUPUNKI? Helsingin keskustan valaisukilpailusta olen saanut hiukan lisävalaisua. Kilpailuohjelman sain ystävällisesti luettavakseni Helsingin Energian Kari Rajakallion toimistossa. Kilpailu liittyy Helsingin pyrkimyksiin päästä v. 2000 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Kilpailuohjelmassa puhutaan siitä, että talven vähäisestä luonnonvalosta johtuen Helsinki mielletään pimeähköksi kaupungiksi. Toisaalta vuorokauden- ja vuodenaikojen aiheuttamaa luonnonvalon vaihtelua pidetään siinä yksilöllisenä erityisarvona, jonka latistamista keinovaloin tulee välttää. Mielenkiintoisin kilpailijoille annettu evästys tähtiharrastajan kannalta löytyy kuitenkin kohdasta "Häikäisy", jossa toivotaan, että "...taivaalle valaisimista suoraan suuntautuvan valon määrä jää mahdollisimman pieneksi". Hyvä! Eri asia on sitten se mitä “mahdollisimman pieni” tarkoittaa käytännössä. Lopuksi pienenä korjauksena edellisen numeron tietoihin kilpailun 200 000 mk:n palkintosumman jaosta: osallistujien toivomuksesta palkintorahat jaettiin tasan osallistujien kesken, ja pääpalkintona on vain kunniaa ja mahdollisten jatkourakoiden tuotto. Harmi, ettei itse pääse nauttimaan tällaisesta yleisestä rahanjaosta... Jari Suomela Sami Haapanalan ja Jani Katavan lentosääennusteista kertova osuus puuttuu toistaiseksi RAJAMAGNITUDI KESKIKESÄLLÄ Viimevuotiseen tapaan juhannuksen tienoilla havaittiin rajasuuruusluokkaa keskiyön taivaalta. Havaintoja jaostoon tuli vain neljältä henkilöltä: Olli Mannerilta ja Hannu Määttäseltä Helsingistä, Jaakko Oksalta Vantaalta ja Antti Parkkarilta Turusta. Lisäksi allekirjoittanut sai suoraan havainnon Marko Myllyniemeltä Ilmajoelta. Kovasti siis Etelä-Suomeen painottuu tämä havaitseminen. Olisin itse kovasti kaipaillut enemmän tietoja 61. leveysasteen pohjoispuolelta. Pääkaupunkiseudun havainnot tuottivat melko suuren yllätyksen. Jo viime vuonna todettu 3. magnitudi raja oli hyvinkin helposti saavutettavissa. Esim. Albireo näkyy selvästi. Mutta sitten: Jaakko Oksa raportoi havainneensa Alcorin (magnitudi suunnilleen 4,0). Alcor näkyi, koska katse oli helppo kiinnittä Mizariin. Olli Manner kertoo nähneensä sigma Booteksen, jonka magnitudi on noin 4,5! Olli haluaisi muidenkin varmistavan onko tämä todella totta. Ollilla on havainto kahdeltakin eri yöltä. Tarkastuksen voi tehdä milloin vain Auringon ollessa noin 5,8° horisontin alapuolella. Muista havainnoista mainittakoon, että Antti Parkkari pääsi samaan tulokseen kuin viime kesänä eli beta Aql (3,7) näkyi. Marko Myllyniemi kertoi nähneensä Ilmajoella Vegan. Mitäpä tuohon osaisi enää sanoa. Tähtien näkeminen vaalealta taivaalta riippuu siis mitä ilmeisemmin siitä, että niitä osaa etsiä. Varmaan myös säätila ja havaitsijan näkökyky vaikuttaa. Joka tapauksessa etelärannikolla on kesän valoisuudesta huolimatta mahdollista nähdä yllättävän himmeitä tähtiä. Kirkkaimmat tähtikuviot on mahdollista hahmottaa, jolloin himmeämpien kohteiden etsiminen esim. kaukoputkella helpottuu. Oheiseen karttaan on kerätty tämän ja viime kesän tulokset. Karttaa tietenkin täydennetään sitä mukaa, kun uusia havaintotuloksia saadaan. Veikko Mäkelä ENGLISH SUMMARY The section had its meeting during Cygnus yearly meeting in Evijärvi. The Autumns observational seasion is about to begin and people are engouraged to send different kinds of observations and take part to next years intensiv period about background brightness of the sky. Different kinds of luminaires and lamps are discussed in the light pollution column. Some new information is given about the plans to enhance lighting in Helsinki. Veikko Mäkelä presents the results of the midsummer limiting magnitude project. Observers have recorded the faintest star visible in the local midnight in midsummer. The results from the southern coast were surprising. The faintest object was 4,5 magnitude! The results from the last and this year have collected into the map.