2/95
2/95
TÄMÄ TALVIalkaa olla mennyt ja voidaan siirtyä pikkuhiljaa kesäkauteen. Taivaan taustakirkkauden pilottijaksokin meni, vähän kuten koko talvikin yleensä surkean sään vallitessa, mutta kyllä havaintojakin saatiin. Varsinkin jatketulta valokuvausjaksolta saatiin kuvia, myös CCD:llä. Nyt ilmoittakaa kaikki havaintonne, myös kaikki ne paljain silmin tehdyt, mieluiten Ursan toimiston osoitteeseen. KAIKKI KUVAAJAT MUISTAKAA PALAUTTAA VÄHINTÄÄN KASETTI (ei siis suojakotelo), johon filmi oli ladattu. Ne olivat lainassa yksityisiltä jaostolaisilta ja maksavat, lisäksi haluaisin saada niitä lainaksi jatkossakin. Lopuksi sanoisin vielä, että osallistuminen ja tulokset olivat yleensä ottaen melko kiitettäviä, varsinkin näin nopeasti järjestettynä. Varsinaiset filmit on vielä katsomatta, mutta sää oli nyt ainakin onnetonta. Pari viikkoa myöhässä saapui sitten sellaista säätyyppiä, jota olisi toivonut, mutta kun ei niin ei. Sitten Siljaman Markullekin terveisiä, että näistä pilottijakson yms. projekt eista kootaan myös selitysosia, liittäen myös sää-, yleisempiin havainto-olosuhde- ja valosaasteasioihin laajemminkin, heti kun ehditään, tavoittena ensi talvikin jo. Niinkuin mainitsin jo UMIssa 6/94, valosaasteasiaa aloiteltiin jaostossa jo viime kesänä, jolloin Jari Suomela ja Matti Salo alkoivat jaoston puitteissa puuhailla asian kanssa. Matin kanssa valmistelimme valosaastekorttia. Nyt Suomelan Jari on luvannut alkaa toimittamaan valosaasteasiaa UMIin säännöllisemminkin, hänellähän on materiaalia runsaasti ja hän on asiaa harrastanut jo pitkään. Silti taas kerran kehottaisin muitakin lähettelemään juttuja (liittyen kaikkiin jaoston aloihin, tietty). Käytännössä ottakaa yhteyttä minuun, mielellään hyvissä ajoin ja teksti korpulla. Pyrimme saamaan jutut mahd. pian ja alkuperäisinä lehteen, mutta on ensisijaisia seikkoja, kuten ajankohtaisuus, liittyminen havaintoihin ja pitempiaikaisiakin suunnitelmia havainto- yms. ohjelmista. SÄÄNENNUSTUSASIAASitä on jopa tiedusteltu, mitä voi todella hyödyttää sääsatelliittikuvista ja ennustuksista ja kuinka helppoa/mielekästä koko touhu on. Asia on tietysti niin, että, että helppoahan se ei sinänsä ole. Kuvien ja ennusteiden tulkinnassa tarvitaan tietoa ja analysointikykyä. Asiaan voi tietysti harjaantua myös puolitiedottomasti, ovathan vanhanajan ennuseukot voineet totttua lukemaan ilmojen merkkejä tietämättä mitään ilmakehän dynamiikasta yms. Sään ennustaminen on enemmän tai vähemmän erilaisten fysikaalisten tilojen etenemisen ennakointia. Sääennustuksessa näemme yleensä kartan, johon meteorologit ovat analysoineet säätilan laajalta alueelta. Ennustuksessa he taas pyrkivät ennakoimaan, miten tilanne kehittyy. Fysikaalisia malleja käytetään tähän ennakointiin. Joskus tuntuu, että taitaa olla itseasiassa suosittua kansanhuvia koettaa arvata kehitys paremmin kuin esim. television ennustuksessa. Muistamme varmaan myös näitä ovelia talvimyrskyjä, jotka koukkasivatkin pitkin Itämerta ja syvenivät ennakoitua enemmän. Lisäksi nämä televisioennusteetkin ovat valtakunnallisia yleisennusteita. Paikallisesti voi tulla suuriakin eroja, esim. meren rannikon, suurten järvien tai muun maaston erikoisuuden takia. Tämä liittyy siihen, josta jo kirjoitin ennenkin, eli pitää tuntea oman havaintopaikkansa ominaisuudet ja vaikutukset sääoloihin. Kinnusen Timolta tulee ensi numeroon juttu merisääasemista, niitä voi käyttää hyödyksi illan sään kehityksen arvioinnissa. Lisäksi esim. Jari Piikki on kysynyt teksti-TV:n lentosääennusteista. Saanen niistä jonkun selityksen aikaseksi lähitulevaisuudessa, jos joku voisi kirjoittaa niistä jutun heti, otettaisiin sellainen kiitollisuudella vastaan. Tähtitaivaan katselijaa kiinnostaa tietysti ennen kaikkea selkeän sään ennustaminen. Tähän liittyy oleellisesti myös kosteus ilmassa. Tärkeää se on tietysti myös näille valoilmiöihmisille, tosin he yleensä haluaisivat kosteutta ilmaan ja vielä oikealla tavalla. Luulisin, että perusteiltaan ennustaminen käy ihan samalla tavalla, mutta kiinnostuksen kohde on eri. Selkeää varmaan on pari kertalukua helpompi arvata! Aloitamme tämän sään ennustuksen perusteista ja toisaalta "keskeltä runkoa". Kirjoitan tähän pikkuisen sääennustekarttoihin liittyvää perusasiaa eli vähän mitä ne merkit tarkoittavat. Luettelonomaisuutta ei voi valitettavasti välttää, koetan olla lyhytsanainen. Mittakaava on sitten melko suurta, liikutaan juuri sen sääkartan alueen kokoluokassa ja vähän sen sisällä. Liiketilojen yleisempi kuvaus eli se ilmakehän dynamiikka jää toiseen kertaan. Leo on ystävällisesti pyydystänyt tähän numeroon esimerkkisatelliittikuvan ja läheisen IL:n säätilakartan. Lisälukemisina ja lähteinä mainittakoon ennenkin mainitsemani Kimmo Ruosteenojan moniste "Meteorologian perusteita maatalous- ja metsätieteilijöille" (saa esim. ottamalla yhteyttä minuun) ja Hannu Savijärven moniste "Meteorologian perustet" (Meteorologian laitoksen toimistosta Porthaniasta tai voin tässäkin avustaa). Lisäksi erittäin kiva oli tällainen kuin "Säätietoutta yksityislentäjille", Ilmatieteen laitoksen tiedonantoja no 27. Sitä voinee tiedustella IL:n kirjastosta, tosin se on jo vuodelta 1974 (sää on kyllä suht samaa, ei se ilmastonmuutos sitä niin ole muuttanut..). Kartasta näkyy nämä painepinnat, esim. 1020 mbar ja pintojen sisältä M eli matalapaine ja K eli korkeapaine. Ilma pyrkii mahdollisesti korkesta paineesta matalaan, niin että sitten se "matala täyttyy". Tuuliolot eivät kuitenkaan ole aivan näin yksinkertaisia. Nk. ilmamassa syntyy esim. laajan ja pysyvän korkeapaineen alueella. Ilmamassassa ilma on laajalla alueella fysikaalisilta ominaisuuksiltaan (lähes) homogeenista eli "tasalaatuista" (lämpötila, kosteus, pystysuunnan lämpötilajakauma). Tällainen ilmamassa muuttuu ominaisuuksiltaan vähitellen sen siirtyessä pois ns. lähdealueeltaan. Massoja on merellisiä ja mantereellisia, alueellisesti trooppisia, polaarisia ja arktisia. Tropiikkimassaa saattaa saapua Suomeen asti (keväällä muuntuneena), sille on ominaista ilmassa leijuvat hiukkaset (auer, pöly). Polaari-ilmamassa, joko lämmintä tai kylmää, syntyy keskileveysasteilla, ja se on tavallisin Suomessa. Arktisia massoja syntyy napa-alueella ja niitä saapuu Suomeen eteenkin talvella luoteen ja koillisen välisten virtausten vallitessa. Näkyvyys niissä on yleensä erinomainen. Trooppinen ja polaarinen ilma voi olla mantereellista tai merellistä, merellinen luonnollisesti kosteampaa. Ilman pystysuora lämpötilaprofiili (yhdessä esim. kosteuden kanssa) vaikuttavat esim. näkyvyyteen, sumuun, pilvien muodostukseen.. Lämpötila vaikuttaa esim. tiheyden kautta siihen, kuinka stabiili eli "vakaa" ilma on. Ns. turbulenssi (pyörteisyys, lentäjillä esim nimi tinttisyys) pyrkii tasoittamaan lämpötilaeroja, samalla siirtyy kosteus ja pöly ym. Turbulenssin ollessa voimakasta ilmakehä on rauhatonta. Pystysuunnan liikkeisiin liittyy usein erilaisia pilvimuotoja, jonka takia pilvimuotoja ja muotojen muutoksia voi käyttää ilmatyypin tunnistamiseen ja sään muuttumisen ennakointiin, siitäkin lisää joiskus toiste. Lämmin ilmamassa: sumupilviä, kumpukerrospilviä (stratus ja stratocumulus), pilviraja yleensä matala ja näkyvyys huono, turbulenssi heikko, sataa tihkua, heikkoa lumisadetta, heikkoa räntää. Kesällä usein kuivia, mutta myös mahd. ukkospilvien syntymistä, kun epätasapainotiloja ja suurta kosteutta. Kylmä ilmamassa: kumpupilviä, kumpukerrospilviä, kuuro- ja ukkospilviä (cumulus, stratocumulus, cumulonimbus), pilviraja korkealla, näkyvyys hyvä, turbulenssi kohtalaista tai voimakasta, sade vettä, räntää, lunta, raekuuroja. Rintama on kahden erilaisen ilmamassan rajapinta, jossa lämmin (tiheys pienempi, kevyempää) nousee vinosti kylmän päälle. Ilmamassojen liikkeet ja rintamien siirtyminen sekä käyttäytyminen kytkeytyvät toisiinsa. Rintamiin liittyvät sääilmiöt esiintyvät ajasta ja paikasta riippuen erilaisina. Luonnossa esim kaksi lämmintä rintamaa on tuskin milloinkaan sääolosuhteiltaan samanlaisia! Lämpimässä rintamassa lämmin ilma syrjäyttää kylmää, joka jää kiilamaisesti alle. Tuulennopeuden ja -suunnan muutoksia, nousevaa liikettä, vesihöyryn tiivistymistä, myös jääkiteitä rintamaan liittyvässä yläpilvisyydessä (cirruspilvet) havaittavissa useita satoja kilometrejä ennen maanpintarintamaa. Keskipilvet (altocumulus, altostratocumulus) huomattvasti lähempänä, myös sadetta. Sääkartalla puolipyöreät hampaan liikesuuntaan. Kylmässä rintamassa kylmä ilma kiilautuu lämpimän alle ja syrjäyttää sitä. Rintamapinta on aina jyrkempi kuin lämpimässä rintamassa. Nousevat liikkeet voimakkaampia, pilvisyys usein kumpu- ja kumpukerrospilviä, yläpilvisyys (cirrus) vasta rintaman jälkipuoliskolla. Tyypillisesti lämpimänä aikana liittyy kuurosateita, ukkosta, voimakasta puuskaista tuulta, joskus jopa trombeja. Sääkartalla sahakuvio liikesuuntaan. Okluusiorintama liittyy matalapaineeseen, johon kehittyy sekä lämmin että kylmä rintama. Kartalla pyöreitä ja sahahampaita , liikesuuntaan. Sää yleensä surkeaa, rintaman etupuolella (yleensä) kuten lämpimän, jäljessä kuten kylmän rintaman tapauksessa. Kuvissa sivusta katsottuna: [kaavio puuttuu] Stationäärinen rintama pysyy paikallaan tai liikkuu hyvin hitaasti. Muistuttaa usein lämmintä rintamaa, talvella pilvissä jäätymistä, kesällä ukkosia. Kartalla pyöreät ja sahahampaat eri suuntiin. Siinä pikkusen lyhyesti "perusasioita", sitten voimme toiste ihmetellä että "minne tuuli tytön kuljettaa". Seuraavana on Jarin juttu valosaasteesta ja vasta sen jälkeen Leon juttu, jonka oikeastaan pitäisi olla heti tässä perässä. Valitettavasti järjestys nyt on näin päin ns. toimituksellisista syistä. Sitten on vielä Veikon kesän rajamagnitudeista ja itse Kelikalenteri, joita ennen pitää laittaa "english summarykin", taas toimituksellisista syistä. Laitan tähän nyt vielä jotain internettiasiaa täydentämään Leon juttua. INTERNETTISURFAILUA VIELÄMeteosatin kuvia pohjois-Euroopan alueelta, näkyvää valoa, infrapunaa ja vesihöyryn aallonpituusalueen kuvia, ihan uusia (muutaman tunnin viiveellä) löytyy kuulemma tällaisestakin osoitteesta (taitavat ne osoitteet muuttuakin vähän väliä) http://webb.nexor.co.uk/places/satelite.html Aija-Riitta Elo VALOSAASTEONGELMAHarvassa on varmaan tänä yönä sellaiset tähtiharrastajat, jotka voivat harjoittaa tätä hienoa harrastusta täysin ilman valosaasteen häiritsevää vaikutusta. Ihmiset, siis myös tähtiharrastajat muiden mukana, ovat siirtyneet asumaan kaupunkeihin ja maalaiskuntien keskustaajamin työn ja palveluiden perässä. Modernin yhteiskunnan toiminta taas vaatii, että myös ns. pimeään vuodenaikaan ulkona liikkuminen on mahdollista. Vapaa-ajasta huomattava osa ajoituu pime-ään vuorokaudenaikaan. Kadut, puistot ja urheilupaikat valaistaan ja tämä tapahtuu tietenkin todellisten ja kuviteltujen turvallisuus-, käyttökelpoisuus- ja hyötynäkökohtien sanelemina. Tapa, jolla valaisuratkaisut tavallisesti toteutetaan, on kuitenkin havaitsevan tähtitieteen harrastamiselle tuhoisa, ja se uhkaakin tehdä siitä eliittiharrastuksen, johon on mahdollisuus vain sellaisilla ihmisillä, joilla on rahaa valosaasteen haittavaikutuksia vähentävien välineiden hankintaan tai mahdollisuus lähteä sitä pakoon. Ja joka tapauksessa suurelta yleisöltä, jolle tähdet ovat satunnaista herkkua, valosaaste riistää mahdollisuuden yhden luontospektaakkelin kokemiseen - nimittäin sametinmustalta taivaalta kimaltelevan tähtiloiston. Valosaaste voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään: suoraan häikäisyyn (glare) ja valohehkuun (urban sky glow). Häikäisy on kuitenkin sikäli helppo ongelma, että sen voi yleensä helposti korjata tai kiertää - havaitsija sammuttaa (tavalla tahi toisella) häiritsevän valolähteen, suojaa silmänsä tai siirtää havaintopaikkaa. Toisaalta viime vuosina häikäsy on yleisenä ongelmana kasvanut, koska halogeenivalaisimet ovat halpoja ja helppoja asentaa. Taloyhtiöt turvautuvatkin valitettavan usein omaan ammattitaidottumuuteensa taistellessaan ilkivaltaa vastaan ja asentavat valaisimen kurottelukorkeudelle ja valaisemaan ympäristöä satojen metrien säteellä. Valohehkuun onkin jo vaikeampi keksiä pikaista ratkaisua, sillä ongelman lähteenä on satojen ja tuhansien valaisimien yhteisvaikutus. Sen vaikutus myös kantaa laajemmalle, sillä suuren kaupungin valot kajastavat kymmenien kilometrien päähän. VALOSAASTERATKAISUTJos valosaaste olisi ongelma pelkästään tähtitieteen harrastajille, ei meillä olisi suuriakaan mahdollisuuksia sen vähentämiseen. Onneksi asiassa on elämänlaatuun, tehokkaaseen ener-giankäyttöön, ekologiaan ja turvallisuuteen liittyviä puolia. Ulkomaiset esimerkit antavat viit-teitä siitä, että ns. suurta yleisöä ja varsinkin päättäjiä on huomattavasti helpompi saada asialle myötämieliseksi vetomalla taloudellisiin ja "vihreisiin" perusteluihin kuin siihen, että muuta-man ihmisen harrastus menee pilalle. Nykyisen laman aikana on monin paikoin ulkovalaisua vähennetty ja oikeilla toimilla voimme vaikuttaa siihen, että ne jäävät pysyviksi. Haluaisinkin kuulla teidän kokemuksianne, mielipiteitänne ja ideoitanne aiheesta. Postin voi lähettää jaoston osoitteella ja tarpeen niin vaatiessa yhteyden saa sähköpostitse: jari.suomela@ursa.fi. VALOSAASTE-INTERNETKahdella USA:ssa toimivalla valosaastejärjestöllä on internetissä WWW-kotisivut, johon kannattaa mahdollisuuksien mukaan käydä tutustumassa. IDA:n (International Dark-Sky Association) kotisivu on osoitteessa http://cfa-www.harvard.edu/cfa/ps/nelpag/ida/IDA1.html ja NELPAG:n (New England Light Pollution Advisory Group) http://cfa-www.harvard.edu/cfa/ps/nelpag.html. Kummastakin on linkit toiseen. NELPAG:n tiedotelehden (NELPAG Circular) voi tilata sähköpostina lähettämällä pyynnön osoitteeseen nelpag-request@yeehah.merk.com. Jari Suomela ENGLISH SUMMARYIn the begining of the text there is some general information, for example that Jari Suomela is going to start writing about light pollution in this bulletin regularry. Then there is a short story about predicting weather. Some basic thing connected to airmasses and fronts are described, also how the fronts are marked on a weather map. Later there is an example of a weather map and weather satellite image in the story by Leo Wikholm. In between there is text about light pollution by Jari Suomela and this summary. Some general aspects of light pollution are discussed. Experiences, opinions, and ideas on battling the light pollution menace are solicited. The addresses of IDA's and NELPAG's WWW homepages are given as well as the address where the electronic version of NELPA. Leo Wikholm is telling diffrecencies between a satellite image anweather drawings of Finnish Meteorological Institute. Drawings show that we can't observe every weather phenomena from a image.Here we have a spring-like image of NOAA 9 satellite on March 9.and a weather chart of FMI on March 9 at 12.00 UT. After the summary Veikko Mäkelä writes about next summers limiting magnitude project and gives some instructions concerning it. There is also the weather calender by Ilkka Santtila. Leo Wikholmin sääsatelliittiosuus puuttuu toistaiseksi |
KELIKALENTERI 1995
|
