Sporadiset meteorit




Sporadinen meteori on satunnainen meteori, jota ei lueta kuuluvaksi mihinkään meteoriparveen. Seuraavassa käsittelen mitä ne ovat, mistä tulevat, milloin niitä näkyy runsaiten, miten niitä havaitaan ja mitä hyötyä niiden havaitsemisesta on. Aktiivisuudesta näin selventäväksi tekijäksi mainittakoon, että 75 % Maahan törmäävistä meteoreista on sporadisia. Hyvissä olosuhteissa sporadisia meteoreja voi keskiverto havaitsija nähdä keskimäärin 5 -15 meteoria tunnissa vuodenajasta riippuen. Mutta nyt perusteisiin...

Ensinnäkin - sporadisilla meteoreillahan on erikseen omat radianttinsa, sillä lukemattomat meteoroidit ja näihin liittyvät komeettojen ja asteroidien (melko harvinaista) "virrat" leikkaavat omat ratansa maan radan kanssa ja näin maassa nähdään meteoriparvia, vaikka emme niitä paikallistaisikaan meteoriparviksi. Tuntemamme meteorivirrat ovat vain siis pieni osa siitä lukuisasta meteorivirtojen määrästä. Suurin osa näistä virroista ovat niin heikkoja ja kappaleet niissä niin pieniä (mikrometeoroidien kaltaisia), että niitä on vaikea havaita. Usein esim. emo- komeetta on muuttanut rataansa vaikkapa Jupiterin gravitaatiosta johtuen, josta seuraa komeetan radan muutos hyper- tai paraboliseksi ja parven hiipuminen vuosien mittaan, koska uutta materiaa ei enää tule lisää. Seuraavassa kirjoittelenkin sporadisten radianteista, joka liittyy sporadisten meteorien vaihteluihin pohjoisilla ja eteläisillä leveysasteilla.

Eli vaikuttavimpana tekijänä on maan apeksi, eli piste jota kohti maa liikkuu kulkiessaan oman akselinsa ja auringon ympäri. Tämä piste sijaitsee tangentiaalisesti länteen maan ja auringon suhteen (eli n.90 astetta) ekliptikalla ja on korkeimmillaan aamutunteinaan - tämä on merkittävä vuorokautisessa vaihtelussa. Aamutunteina ekliptika on kevätpäiväntasauksen aikoina matalalla (Jousimiehen tähdistön tienoilla) - eli apeksi on tällöin matalimmillaan ja sporadisia meteoreja näkyy vähän, kun taasen syksyllä tilanne on päinvastainen. Syy, miksi meteoreja tulee apeksista on yksinkertainen. Maan liikkuessa eteenpäin maahan törmää meteoroideja edestäpäin huomattavasti enemmän kuin maapallosemme "sivuille" - puhumattakaan takaapäin, tällöin kappaleen nopeus tulee olla yli maan kiertonopeuden auringon ympäri (30km/s.).

Ekliptikalla on muitakin vaikuttavia tekijöitä apeksin suhteen. Ekliptikan sporadisista meteoreista on pystytty määrittelemään radiantit apeksista 90 astetta itään ja länteen eli auringosta päin tuleville ja pois meneville meteoreille. Näitä kutsutaan heliosiksi (aurinkoon päin) ja antheliosiksi (auringosta pois päin tuleviksi) meteoreiksi. Eli niiden radat ovat ikäänkuin tangentiaaliset maan radan kanssa. Näiden radat ovat yleensä eksentrisiä ja niillä on pieni inklinaatio. Noin tunti keskiyön jälkeen, anthelisen radiantin kulminoidessa, on mukava ja "helppo" seurailla radiantin tienoota, mikäli pystyisi näitä havaitsemaan (tämä yllätys, yllätys - talvipäivän seisauksen aikaan).

Eräs, ja vähiten tunnetuin, sporadinen radiantti alkaa vaikuttamaan apeksista 50 astetta pohjoiseen (tai eteläisellä pallonpuoliskolla etelään). Ja niistä käytetään nimitystä toroidiaaliset meteorit. Niiden populaatio-indeksi on näistä korkein eli meteorit ovat himmeitä, jopa ns. teleskooppikamaa (kyllä ne laajakulmaiset kiikaritkin kelpaavat).

Ehkä on hyvä todeta vielä pari selventävää seikkaa. Kaikki innokkaat tähtiharrastajathan tuntevat kaksi apeksia, edellisissä ei ollut siis kyse tuosta Herkuleen tähdistön apeksista, jota päin rakas aurinkomme vaeltaa. Etelän matkailijoille mainittakoon, päiväntasaajalle mentäessä vaihtelut tasoittuvat ja edetessä eteläiselle pallonpuoliskolle, tapahtuukin niin, että sielläpä onkin kevätkausi parempi sporadisten suhteen. Eli talvea pakoon meneville lomalaisille hyvää informaatiota.

Onko sitten mahdollista havaita näitä? No tottahan toki, itseasiassa tiedostaessa tuon koko systeemin - minnepäin meteorit ovat pääosin teoriassa menossa, voi asian tehdä käytännössä, joten tuleepahan sporadishavainnot mielenkiintoisimmiksi. Suoraan katsottuna kuka tahansa havainnoista huomaa ainakin vuotuisen vaihtelun.

Mikäli aikoo havaita sporadisia meteoreja - ja vaikkapa niiden radiantteja, niin kannattaa ottaa selville onko mitään mahdollisia parvia aktiivisena kyseisenä ajankohtana? Tämä seikka saattaa vääristää joitakin sporadishavaintoja. Usein, kun havaitaan tiettyä parvea, niin muut mahdolliset parvet (esim. elokuussa) merkitään sporadisiksi havainnon "helpottamiseksi" (tai ellei yksinkertaisesti tiedä muita aktiivisia parvia). Tässä tapauksessa sporadisia saattaa kertyä huomattavan paljon. Käänteinen sporadisten lasku on silloin tällöin havaittavissa taulukoista aktiivisten meteoriparvien aikaan, jolloin sporadisiakin meteoreja merkitään parveen kuuluviksi. Tähän auttaa, kun meteorin kulkusuunnan pistää tarkasti muistiin, mikäli radiantin tarkka paikka muistissa (joskus unohdettuani havainnoissa säteilypisteen paikan, pieni tarkkailu sen plottaamiseksi saattaa tuottaa tuloksia - tämä edellyttää kylläkin parvelta jonkinlaista aktiivisuutta).

Mainittakoon Suomalaisten meteorihavaintojen pohjalta vielä tällainenkin - että, esim. sporadisia meteoreja havaittiin (pikaisten laskutoimitusten mukaan) vuonna 1995 vain 942 kappaletta. Näistä lähes puolet tuli elokuussa (405 kpl.), johtuen siitä että havaintoja tuli silloin eniten. Toisena lokakuu (145 kpl.) ja kolmantena huhtikuu! ( 81 kpl.). Sporadisten minimin aikoihin maaliskuun havainnoissa näkyi lasku (sporadisia 30 kpl.), vaikka helmikuun aikana suhteutettuna havaintomääriin ja sääoloihin tuntui olevan hiljaisin aika (38 kpl.). Syyskuu kärsi tavattoman paljon satunnaisten suhteen, jolloin näkyi vain 37 sporadista.

Epilogina koko tälle sporadis-tarinalle. Sporadisten havaitseminen on jännittävää ja se kasvattaa havaintoherkkyyttä jos mikä. Itse olen huomannut "meteoriparvettoman" yötaivaan katselussa keskityskykyni paranevan ja ajatusten kulkevan paremmin - ja siellä saa jopa erinomaisia ideoita. Tämä edellyttää koskematonta hiljaisuutta, turhautuneisuutta ja yksinäistä puurtamista. Tieteelliselläkin tasolla voi tehdä jotain edistävää. Esimerkkinä Suomen pitkä- aikaisimman havaitsijan, Leo Rajalan, havainnot mahdollisesti uudesta parvesta D1112:sta eli marras- joulukuun draconideistä. Mikäli nämä väsymättömän ja ansiokkaan monen vuoden puurtamisen lopputuloksena syntyneet havainnot varmistuisivat uutena meteoriparvena, niin tapauksesta tulisi tärkeä virstanpylväs suomalaisen meteoritutkimuksen alalla. Tästä voimme kiittää Leoa. Periaatteessa kaikilla on avaimet uuden parvien löytämiseen, mutta se edellyttää monasti piirroshavaintojen tekoa, mutta katsellaan...


Marko Toivonen

Edelliselle sivulle


Takaisin meteorijaoston kotisivulle