Visuaalihavaintometodit
LASKENTAMENETELMÄ (COUNTING METHOD):
Tässä metodissa on kyse perinteisestä. luettelomaisesta listaustyylistä, jossa meteorit kirjataan ylös. Tietoina meteorista riittää, kuuluuko se mihinkään meteoriparveen vai onko se sporadinen (S). Mahdolliset muut efektit, kuten vanat ja värit kannattaa kirjata ylös.
Tämä klassinen meteorihavaitsemisen muoto noudattelee lomakkeensa linjoja - eli perustiedot kuten havaitsija, havaintopaikan koordinaatit ja korkeus (mikäli nämä eivät muutu, niin näitä ei ilmoittaa kuin kerran), havainnon alku ja loppu, tauot ja kirjaamisessa mennyt hukka-aika pitää merkitä. Erittäin tärkeää osaa näyttelevät myös olosuhteet - eli peitteisyys (pilvet, puut ...) ja määritelty rajasuuruusluokka (l. rajamagnitudi). Näiden avulla havainnosta saadaan luotettava ja verrannollinen muihin havaintoihin verrattuna. Näistä voidaan laskea mm. ZHR:ää ja populaatio indeksiä.
Tätä systeemiä voi aina käyttää yleisesti meteorihavainnoissa, tosin meteoriparvet, joiden olemassaolo on epävarmaa tai aktiivisuus muuten pientä piirroshavainnot (plotting) ovat suositeltavia.
Havaintovälineet ovat yksinkertaiset. Suosituin tapa on (lyijy)kynä ja paperia. Allekirjoittanut käyttää havainnoissaa vain ja ainoastaan nauhuria/sanelukonetta, joka on osoittautunut erittäin käytännölliseksi. Tällä tavoin hukka-aika pystytään minimoimaan. Kannatta varautua äärimmäisiin olosuhteisiin, joten nauhuria käyttävälle varaparistot ovat aina tarpeen. Yleisesti vaatetuksesta puhuttaessa, olo kannattaa tehdä mahdollisimman mukavaksi, muuten havaintoherkkyys saattaa kärsiä. Pitkät havaintorupeamat voivat olla melkoisen rasittavia.
Havaintolomakkeet PDF-muodossa
Tarkempaa tietoa itse meteorihavaintolomakkeen täytöstä.
PIIRROSHAVAINNOT (PLOTTING METHOD):
Piirroshavaintojen teko on vaikeampaa kuin tavallisten havaintojen. Siitä syystä kannattaa vuoden kuluessa valita esim. muutama tarkkailtava parvi, josta voi tehdä piirroshavaintoja. Esim. keväällä virginidit tai syksyllä tauridit, jonka selvän kaksihaaraisen maksimin olisi selvästi (?) piirroskartoista erottanut. Esim. kvadranteja, perseidejä tai geminidejä ei olisi mitään järkeä havaita plottaamalla (plotting = piirroshavainnot), sillä radianttihan on selvä ja paperi täyttyisi nopeassa tahdissa, josta seuraisi havainnon epäselvyys ja hukka-ajan kertyminen, joten perinteinen "counting" metodi on tässä suhteessa paikallaan.
Jaoston mapeissa on piirroshavaintoja yllättävän paljon. Tuntuu siltä, että suurin osa on tehty
näistä ryhmässä usean havaitsijan voimin. Tällöin havainnon vaivalloisuus helpottuu ja havaintoa on jopa helppo tehdä. Muutamana viime vuonna on ollut suuntana yksittäinen puurtaminen ja näin ollen havainnot ovat havaittu counting metodilla lähes poikkeuksitta. Ainoat karttaa hyväksikäyttävät havainnot ovat tulleet tulipallojen yhteydessä, mikä on hyvä seikka sinänsä. Näin voidaan määritellä tulipallolle tarkka rata.
Itse pitäisin kätevimpänä vaihtoehtona melkeinpä molempien kompromissiä. Eli kartan lisäksi sanellaan informaatiot meteorista nauhurille (mikäli sellaisen omistaa) ja myöhemmin merkkaa ne havaintopaperille. Tärkeää on kuitenkin, että pystyisi merkitsemään tarkasti plotatut meteorit oikeille paikoilleen. Mikäli kartalla alkaa olla liikaa tavaraa - kannattanee vaihtaa sitä uudempaan, sillä havaittujen meteorien radathan lasketaan myöhemmin (nämä siis vain selvyyden vuoksi). Aikaa kannattaa merkitä 15 minuutin välein.
No niin, oletetaanpa, että olemme lähdössä piirroshavaintoon. Mukaan havaintopaperimateriaalin ja kynän lisäksi kannattaa ottaa jonkinlainen alusta ja punainen valaisin. Hyvän ratkaisun näin radiopuolen koordinaattorillamme Markulla, joka oli väsännyt punaisia ledejä kynän ympärille. Havaintopaikaksi kelpaa sama kuin counting tyylillä - ja säädettävä selkänojallinen lepotuoli olisi täydellisyyden täyttymys. Havaitseminen pakkasella on todellakin sitä mitä voitte parhaammassa tapauksessa kuvitella olevan, joten sormet joutuvat koville piirtäessä meteoreja kartalle. Eräs tärkeä havaintoväline on kello, joka on tarkassa ajassa ja ei mene jumiin - jos menee, voi havainnon "pistää poikki";.
Ennen havaintoa kannattaa silmäillä ja opetella kyseistä aluetta, että osaa sijoittaa näkemänsä
meteorin oikeaan kohtaan mahdollisimman tarkasti. Karttoinahan käytetään yleisesti (ei
kuitenkaan sääntönä) Atlas Brno 2000.0 -karttalehtisiä. Näille voi merkitä avuksi esim. muutaman tähden magnitudin ja joissakin taitaa olla rajamagnitudinmääritysalueet valmiina. Eli - meteorin rata kartalle tarkasti. Magnitudeja voi merkkailla puolen magnitudin tarkkuudella.
Toisena tärkeänä kohtana pidetään (kulma)nopeuden määrittelemistä. Tämä on hyvä kohta
huomata sporadiset meteorit parven meteoreista. Mikäli kyseessä on tunnettu parvi, niin asia
tietenkin helpottuu havaitsijan osalta. Tässä käytetään tietääkseni 1-3 hidas-nopea systeemiä.
Kolmas ja erittäin tärkeä kohta havainnon luotettavuuden osalta on havainnon tarkkuus. Eli
havaitsija olettaa oliko "arvio" erittäin tarkka vai ei. Esim. 1-3 tarkka-epätarkka plottaus.
Neljänneksi merkkaillaan värit, vanat ja muut mahdolliset efektit.
Ja vielä lopuksi - näitä karttoja on saatavilla ainakin jaostosta ja taitaapa niitä olla jopa
Ursan toimistossa. Piirroshavainnot kannattaa...
METEORIHAVAINNON KRITEERIT
Poikkeustapauksia lukuunottamatta, jos rajasuuruusluokka on 5.5 magnitudua heikompi, ovat havainto-olosuhteet liian heikot meteorihavainnolle (esim. täysikuu tai yläpilvet).
Liikaa pilvisyys pilaa havainnot. Jos peitteisyyttä on yli 10% (pilvet...), niin havainnon keskeyttämistä voi vakavasti harkita.
Meteorihavainnon pituus pitäisi olla tunnin - ja mieluummin vielä enemmän. Poikkeuktapauksissa havaintojakso voidaan jakaa tunteihin, kuten suuret meteoriparvet.
Marko Toivonen
Postia jaostoon
Toiminta -sivulle
Takaisin meteorijaoston kotisivulle