Ursan yhteydessä toimiva meteorijaosto on eräs vanhimmista jaostoista. Sen
pääasiallisena tarkoituksena on toimia osana kansainvälistä havaintoverkkoa ja
popularisoida alaa asiasta kiinnostuneille. Meteorijaosto käsittelee havaintoja, käy keskusteluja
harrastajien kanssa, julkaisee säännöllistä artikkelia Ursa Minor- lehdessä ja
yrittää edistää parhaansa mukaan tietoisuutta meteoreja kohtaan.
Jaoston viralliseksi perustamisvuodeksi voidaan katsoa 1976, jolloin Ursan jaostot olivat harrastajien
käytettävissä. Ensimmäisenä vetäjänä toimi Markku Lindqvist,
joka luotsasi jaostoa 70-lopulle asti. Tällöin havaintojen tärkein globaalinen järjestö
oli brittiläinen BAA ja erillisiä havaintoprojektejakin järjestettiin muutaman aktiivin voimin.
Seuraavana jaostonvetäjänä toimi turkulainen Seppo Salminen.
1980-luvun alussa toiminta laantui, kunnes jaostolle löydettiin uusi vetäjä, Pekka Parviainen, joka
toimi kunniakkaasti vuoteen 1986. Näinä aikoina jaosto oli muodostunut osaksi
kansainvälistä havaintoverkkoa - ja havaintoja alettiin tekemään arkistointimielessä
tietyn formaatin mukaan. Parviaisen meriittilistaan voitaneen lisätä jaoston ensimmäinen bolidi-
palsta UMi:ssa. Vuosina 1986-1994 meteorijaoston vetäjänä ahkeroi Teemu Hankamäki.
Tämä periodi oli järjestäytymisen ja vahvan tietokoneellistumisen jakso, sillä Saksaan
perustettiin IMO, jonka "alajaostona" Suomen meteorijaosto alkoi toimia. Havaintoja tehtiin runsaasti ja
eräänlaista blokkiutumista/specifioitumista oli havaittavissa meteorihavaitsijoiden riveissä. 1993
alkoivat radiohavainnot ilmestyä lähes säännöllisesti UMi:n sivuilla, joten
havainnointi sai täten uusia ulottuvuuksia Suomessakin. 90-luvun puolenvälin paikkeilla
havaintoaktiivisuus hieman heikkeni - ja 1994 kesällä jaostonvetäjyyskin vaihtui. Uudeksi
vetäjäksi tuli Marko Toivonen. Jaoston toiminnassa tapahtui samalla jako, jossa Markku Nissinen alkoi
hoitaa radiohavaintoja radioryhmän vetäjänä. Nykyään meteorijaosto toimii
kasvavalla aktiviteetillä, sillä havaitsijoiden lukumäärä on ollut noususuhdanteessa.
Havainnointi keskittyy aktiivisimpiin meteoriparviin. Yhden vuoden aikana tehokasta havaintoaikaa kertyy
yhteensä n. 150-200 tuntia, jonka aikana havaitaan 2000-3000 meteoria. Runsaimmiten havaintoja kertyy
elokuulta. Havaituimmat parvet ovat kvadrantidit tammikuussa, perseidit elokuussa ja geminidit joulukuussa. Tosin
tärkein projekti on leonidit marraskuussa, sillä jaoston ja koko nykyisen meteoritutkimuksen
merkittävin tapahtuma, leonidimyrsky, on ollut erityisessä tarkkailussa vuodesta 1995. Muita projekteja
järjestetään poikkeuksellisista, vaikeasti havaittavissa olevista ja epävarmoista
meteoriparvista. Näistä kiinnostuneen kannattaa ottaa yhteyttä jaostoon.
Marko Toivonen
Päivitetty viimeksi 280198