Ohjeita komeettojen kirkkauden arviointiin
Komeettojen kirkkauden havaitseminen on siksi ongelmallista,
että kyseessä on pintakohde, joka usein on paitsi epäsymmetrinen,
myös kirkkaudeltaan epätasainen. Näin ollen suora vertaaminen tähtiin
ei tule kysymykseen. Normaalisti havaitaan m1-arvoa
eli kokonaismagnitudia, johon lasketaan koman ja pyrstön
yhteenlaskettu kirkkaus.
Kun tehdään havaintoja kansainvälisien havainto-ohjelmien
mukaan, on käytettävissä muutamia hyväksyttäviä havaintomenetelmiä,
jotka ovat hiukan hankalampia kuin tavallinen muuttuvien
tähtien havaitsijoiden käyttämä suora vertaaminen tähtiin.
Vertailussa käytetään aina tähtien V (tai visuaali) -magnitudeja.
Vertailuun ei saa käyttää syvän taivaan kohteita, eikä vertailua
tule tehdä havaitsijan mielikuviin perustuvalla "näppituntumalla".
Tarkka-epätarkka-menetelmä
(Sidgwick, Vsekhsvyatskij-Steavenson-Sidgwick, VSS method,
'In-Out-method') on hyvä komeetoille, joiden tiivistymisaste on
pieni eli joilla ei ole voimakasta keskuskirkastumaa. Tässä havaitsija
yrittää muistaa komeetan kirkkauden tarkennetussa kuvassa ja verrata sitä
epätarkennetun kuvan tähden kirkkauteen. Epätarkennus pitää olla niin
suuri, että tähden kuvan koko on yhtä suuri kuin tarkan kuvan komeetan
koko. Havaintovälineen tarkennusta joutuu siis vaihtelemaan tarkan ja
epätarkan välillä.
Epätarkka-epätarkka-menetelmä
(Bobrovnikoff, Van Biesbrock-Bobrovnikoff-Meisel, VBM method,
'Out-out-method') on oikea menetelmä, mikäli komeetalla on
pieni koma (näin pääosin, kun komeetta on jo melko lähellä Aurinkoa
tai se on kirkkaampi kuin 4 magnitudia). Menetelmässä pyritään komeetta ja
tähti epätarkentamaan niin, että ne näyttävät kuvassa yhtäsuurilta.
Koska VBM-menetelmä aiheuttaa virhettä suurikomaisilla komeetoilla (joita
komeetat yleensä ovat) saaden ne näyttämään liian himmeiltä, menetelmä
ei ole erityisen suositeltu.
Muunneltu epätarkka-menetelmä
(Chris Morris method, 'Modified out' method, 'Equal-Out-method')
yhdistää kaksi edellä kuvattua menetelmää paremmaksi, mutta samalla vaikeammaksi
epätarkennusmenetelmäksi. Komeetta epätarkennetaan tässä siten,
että tiivistyneen koman kuva muuttuu tasavaloiseksi läntiksi. Painetaan
tämä kirkkaus mieleen ja epätarkennetaan tähden kuvaa edelleen niin
että sen kuvan koko vastaa edellisessä vaiheessa ollutta koman kuvaa.
Pyrkimys on siis verrata kahta yhtä suurta tasavaloista läiskää.
Max Beyerin kehittämään 'Extrafocal-Extinction'
-menetelmää, jossa komeetan ja tähden kuvaa epätarkennetaan voimakkaasti
ja tarkastellaan, kumpi katoaa ensimmäisenä näkyvistä, ei suositella
käytettäväksi.
Linkkejä