Kuu, planeetat ja komeetat


Ohjeita komeettojen kirkkauden arviointiin

Komeettojen kirkkauden havaitseminen on siksi ongelmallista, että kyseessä on pintakohde, joka usein on paitsi epäsymmetrinen, myös kirkkaudeltaan epätasainen. Näin ollen suora vertaaminen tähtiin ei tule kysymykseen. Normaalisti havaitaan m1-arvoa eli kokonaismagnitudia, johon lasketaan koman ja pyrstön yhteenlaskettu kirkkaus.

Kun tehdään havaintoja kansainvälisien havainto-ohjelmien mukaan, on käytettävissä muutamia hyväksyttäviä havaintomenetelmiä, jotka ovat hiukan hankalampia kuin tavallinen muuttuvien tähtien havaitsijoiden käyttämä suora vertaaminen tähtiin. Vertailussa käytetään aina tähtien V (tai visuaali) -magnitudeja. Vertailuun ei saa käyttää syvän taivaan kohteita, eikä vertailua tule tehdä havaitsijan mielikuviin perustuvalla "näppituntumalla".
 

Tarkka-epätarkka-menetelmä
(Sidgwick, Vsekhsvyatskij-Steavenson-Sidgwick, VSS method, 'In-Out-method') on hyvä komeetoille, joiden tiivistymisaste on pieni eli joilla ei ole voimakasta keskuskirkastumaa. Tässä havaitsija yrittää muistaa komeetan kirkkauden tarkennetussa kuvassa ja verrata sitä epätarkennetun kuvan tähden kirkkauteen. Epätarkennus pitää olla niin suuri, että tähden kuvan koko on yhtä suuri kuin tarkan kuvan komeetan koko. Havaintovälineen tarkennusta joutuu siis vaihtelemaan tarkan ja epätarkan välillä.

Epätarkka-epätarkka-menetelmä
(Bobrovnikoff, Van Biesbrock-Bobrovnikoff-Meisel, VBM method, 'Out-out-method') on oikea menetelmä, mikäli komeetalla on pieni koma (näin pääosin, kun komeetta on jo melko lähellä Aurinkoa tai se on kirkkaampi kuin 4 magnitudia). Menetelmässä pyritään komeetta ja tähti epätarkentamaan niin, että ne näyttävät kuvassa yhtäsuurilta. Koska VBM-menetelmä aiheuttaa virhettä suurikomaisilla komeetoilla (joita komeetat yleensä ovat) saaden ne näyttämään liian himmeiltä, menetelmä ei ole erityisen suositeltu.

Muunneltu epätarkka-menetelmä
(Chris Morris method, 'Modified out' method, 'Equal-Out-method') yhdistää kaksi edellä kuvattua menetelmää paremmaksi, mutta samalla vaikeammaksi epätarkennusmenetelmäksi. Komeetta epätarkennetaan tässä siten, että tiivistyneen koman kuva muuttuu tasavaloiseksi läntiksi. Painetaan tämä kirkkaus mieleen ja epätarkennetaan tähden kuvaa edelleen niin että sen kuvan koko vastaa edellisessä vaiheessa ollutta koman kuvaa. Pyrkimys on siis verrata kahta yhtä suurta tasavaloista läiskää.

Max Beyerin kehittämään 'Extrafocal-Extinction' -menetelmää, jossa komeetan ja tähden kuvaa epätarkennetaan voimakkaasti ja tarkastellaan, kumpi katoaa ensimmäisenä näkyvistä, ei suositella käytettäväksi.

Linkkejä


Pääsivulle
Komeettasivulle

Päivitetty 29.12.2002 kuuplan@ursa.fi