Syvän taivaan valtakunta

Jos Kuu- ja planeettakuvaus onnistuu, vuorossa on tähtikuvauksen vaikein eli syvän taivaan kohteet. Tavallisin syy epäonnistuneisiin syvän taivaan kuviin on kaukoputken jalusta. Joko se ei ole tarpeeksi tukeva, tai seurantalaitteiston tarkkuus ei ole riittävä, tai napa-akselin tähtäys ei ole kohdallaan. Useiden minuuttien valotusajoilla niiden on oltava täsmälleen kohdallaan, eikä sinne päin. Paras on säädettävä seuranta ja kaksi kaukoputkea samassa jalustassa. Toisella kuvataan ja toisella säädetään kohde paikoilleen.

"Seurannan kanssa on ollut ongelmia varsin runsaasti kun se ei meinaa kestää tuollaisia 5 min valotuksia. Nyt olen saanut uudet askelmoottorit ja tarkan ohjaimen", kommentoi kokenut tähtikuvaaja Kimmo Hytti.

Vika ei aina ole tähtiharrastajassa. Monet jalustat ovat kevyitä ja huteria isoja kaukoputkia varten. Yli 150-milliset kaukoputket ovat niin painavia, että kevytmetalli- tai tolppajalustat heiluvat painavan putken kääntyessä seurannan mukana. Jos putken mukana tuleva jalusta on liian kevyt, ainoa mahdollisuus on tehdä betonista ja teräksestä oma jalusta, johon kaukoputki kiinnitetään tukevin pultein säädön kera.

Syvän taivaan kuvauspaikka on valosaasteeton. Kuu ja kirkkaimmat planeetat näkyvät kaupungissa, mutta vähäinenkin valosaaste peittää pintakirkkaudeltaan himmeät galaksit ja sumut. Kirkas kuutamo tai revontulet estävät monien ds-kohteiden kuvaamisen.

"Täällä valosaasteen keskellä kuviin jää usein gradienttejä ym. joita ei kuvankäsittelyllä saa pois muuten kuin rajaamalla", sanoo Espoossa asuva Timo-Pekka Metsälä.

Pienikin tärähdys pilaa kuvat pitkiä valotusaikoja käytettäessä. Tarvitaan lukittava lankalaukaisin tai tietokoneohjaus. Järjestelmäkameran peilin liike saattaa heilauttaa kameraa. Eräissä kameroissa on peilinlukitus, eli ensimmäinen laukaisimen painallus nostaa vain peilin ylös ja uusi painallus avaa sulkimen. Toinen mahdollisuus on peittää kaukoputken pää mustalla hupulla tai pahvilla. Kameran suljin avataan B-ajalla ja lankalaukaisin lukitaan, minkä jälkeen huppu siirretään varovasti pois kaukoputken edestä. Lopussa edetään päinvastaisessa järjestyksessä.

Helpoimmasta vaikeampaan...

Syvän taivaan kohteista vähiten vaikeita ovat kaksoistähdet ja avonaiset tähtijoukot. Vasemmalla oleva kuva esittää Joutsenen Albiero-tähteä 1/25 sekunnin valotusajalla kuvattuna.

Messierin luettelon avonaisiin ja pallomaisiin tähtijoukkoihin riittää useimmiten 5-60 sekunnin valotus. Hyviä harjoituskohteita ovat avonaiset M44 ja M45, pallomaisista M13 ja M15. Jos jalusta ja seuranta eivät salli kovin pitkiä valotuksia, asiaa voi kompensoida ottamalla lyhyemmillä valotusajoilla useita, jopa kymmeniä tai satoja kuvia samasta kohteesta, jotka jälkikäsittelyssä pinotaan ohjelmallisesti. Joka kuvasarjaa varten on aina otettava vastaava yksi musta ruutu (dark frame) objektiivi peitettynä täsmälleen samoilla arvoilla. Näin vähennetään jälkikäsittelyssä huomattavasti kohinaa.

Galaksien kuvaamisen voi aloittaa kirkkaimmista Messierin kohteista, kuten M31, M42 ja M27. Vaikeimpia kuvauskohteita ovat pintakirkkaudeltaan himmeät galaksit ja planetaariset sumut. Vaikka kuvia kuinka pinotaan, nämä kohteet vaativat 30 sekunnista jopa 30 minuutin valotusaikoja. Digikuvauksessa törmätään siis samoihin ongelmiin kuin filmikuvauksessa: jalustan on oltava vakaa ja seurannan täsmällinen.

Pitkät valotusajat edellyttävät digikuvauksessa kameran ccd-kennon jäähdytystä kohinan vähentämiseksi. Ammattilaisten tähtikameroissa on jäähdytyslaitteisto, minkä vuoksi ne ovat hinnaltaan kalliita. Keskihintaisissa digikameroissa kohina nousee esiin 30-60 sekunnin jälkeen, ellei kennoa jäähdytetä, tai ulkoilman lämpötila ole riittävän alhainen. Suomessa se on alhainen loka-maaliskuussa.

Digitaalikuvauksessa käytetään usein polttovälin lyhennintä eli focal reduceria. Digikameroiden ja etenkin web-kameroiden valoherkkä kenno on nimittäin pienempi kuin 24x36 mm filmiruutu. Normaali kaukoputki näyttää polttotasolla suunnilleen kinofilmikokoisen kuvan. Kun kenno on pinta-alaltaan pienempi, osa kaukoputken valotehosta menee hukkaan. Päinvastoin kuin Barlow-linssi focal reducer lyhentää polttoväliä ja lisää kaukoputken valovoimaa, jolloin ccd-kennolle tulee isompi osa kaukoputken pääpeilin valosta ja valotusajat lyhenevät.