Ursa ry
Perustettu 1921
 

Etusivu
Haku
Uudet sivut
 

Yleistä
Yhteystiedot
Lehti
Kirjakauppa
Toimintaa
  Jaostot
  >Havaintovälineet
  >>Valokuvaus
  >>>Digikuvaus
 Ajankohtaista
Uutisia
Muut palvelut

webmaster (a) ursa.fi 3.10.06

Afokaalinen kuvaus eli digiscoping

Mikäli ei hanki järjestelmäkameraa tai se ei tarkennu äärettömyyteen kaukoputken kanssa, mahdollisuudeksi jää afokaalinen kuvaus eli digiscoping.

Tällöin kuva otetaan kaukoputken okulaarin läpi (ks. oheinen kuva, jossa 1 = kaukoputken päälinssi tai -peili, 2 = okulaari ja 3 = kameran objektiivi). Kaukaisesta kohteesta saapuvat säteet kohtaavat objektiivin yhdensuuntaisina.  Okulaarin läpi kuljettuaan säteet kulkevat yhdensuuntaisina kameran objektiiviin.  Kameran kannalta okulaarista lähtevä valokimppu vastaa äärettömän kaukana olevaa kohdetta.

Oikeastaan millä tahansa kameralla voi harjoittaa afokaalista kuvausta. Täten myös kompaktikameralla voi periaatteessa ottaa kuvia kaukoputken läpi.  Kameran objektiivin ympärillä on kuitenkin hyvä olla kierteet, joihin saa okulaariin kiinnitettävän sovituskappaleen. Kierteet on suunniteltu tele- ja laajakulmalisäkkeitä varten. Kierteet löytyvät eräistä Nikonin Coolpix-sarjan kameroista sekä muutamista Olympuksen, Fujin ja Sonyn malleista sekä Canonin G-sarjan kameroista.  Useimmat niistä ovat selvästi edullisempia kuin järjestelmäkamerat.

Lintuharrastajat ovat päässeet digiscopingin avulla hämmästyttäviin tuloksiin. Tähtivalokuvauksessa on myös päästy hyviin tuloksiin, etenkin niillä kameroilla, joissa on B-valotusaika.  Se on eräissä Olympuksen malleissa (C-5050, C-5060, C-8080WZ) sekä Nikonin Coolpix-sarjan malleissa 880, 950, 990, 995, 4500, 5000 ja 5700.  Tarkempia tietoja alati muuttuvista kameroista sekä niiden lisälaitteista ja soveltuvuudesta tähtivalokuvaukseen on mm. Astronetin valokuvaussivuilla ja foorumissa.

Myös ilman B-valotusaikaa voi päästä kohtuullisiin tuloksiin pinoamalla eli stäkkäämällä useita kuvia.  Jos kamera sallii maksimissaan esim. 30-60 sekunnin valotuksen, otetaan useita kuvia samasta kohteesta, mieluiten kymmeniä tai satoja.  Kuvat yhdistetään myöhemmin pinoamalla tietokoneella, jolloin voidaan päästä samaan tulokseen kuin muutamien minuuttien valotusajoilla.

Afokaalinen kuvaus edellyttää onnistuakseen hyvää välikappaletta, jossa kameran objektiivin ja okulaarin keskipiste ovat kohdallaan.  Mikäli linssit ovat hiemankin vinossa, kuvaan syntyy värivirhettä ja epätarkkuutta, jota on jälkikäsittelyssä vaikea poistaa.  Afokaalisen kuvauksen ongelmana on suuri linssimäärä.  Kuten yllä oleva kaaviokuva osoittaa, valo joutuu kulkemaan lukuisien linssipintojen läpi.  Käytännössä zoom-objektiivissa on keskimäärin 10 linssiä ja okulaarissa 4, jotka kaikki vaimentavat valoa ja aiheuttavat värivirhettä.  Ilmiö ei näy yhtä voimakkaasti päivänvalossa esim. lintuja kuvattaessa, mutta taivaan äärimmäisen himmeitä kohteita kuvattaessa pienetkin virheet korostuvat.

Alla on linkkejä, joissa on lisätietoa afokaalisesta kuvauksesta sekä yrityksistä, joista saa okulaarisovituskappaleita kompaktikameran liittämiseksi kaukoputkeen.