Jaakko Saloranta, 18.11.03 ds@ursa.fi 6/2003
Hei taasHirvittävät kelit viimeaikoina. Kosteaa on riittänyt, selkeää taivasta sen sijaan on saanut hakea kissojen ja koirien kanssa. Ehkäpä jossain Gobin autiomaassa... Sittenkin kun pilvet ovat väistyneet ovat revontulet vallanneet taivaan. Silti havaintoja on tippunut mukavaa tahtia jaoston havaintoarkistoon, joten ilmeisesti satunnaisia selkeitä kelejä on onneksi ollu.EDLTaas kerran on käynyt niin, että minulla ei ole aikaa / energiaa tehdä EDL:ää loppuun ja kun aloin asiaa pähkäillä oivalsin, että se on jo sen verran myöhässä, että ainoa järkevä teko on jälleen skipata yli tämä vuosikerta, joten seuraava lehti (joka on aika hyvässä kuosissa jo, vain viimeinen pieni säätö puuttuu) onkin sitten 1/2004. Ilmestymisaika siirtyy nyt sitten ensi vuoden puolelle. Taas olisi sitten loistava tilaisuus yrittää pitää aikataulu oikeana, joten antakaahan juttujen tulla minulle päin.HavaintoarkistoPiirrosten lukumäärä arkistossa on sitten ylittänyt 2000 rajapyykin ja on tällä hetkellä 2051. Kävijöiden määrä per päivä on vakiintunut parinkymmenen tienoille. Havaintoja taas tulee lähinnä sen mukaan, miten ihmiset pääsevät havaitsemaan, kelit kun ovat olleet vähän mitä ovat. Lokakuun lopussa oli pieni ongelma levyaseman kanssa, mutta tällä kertaa mitään ei kadonnut vaikka tietokanta menikin kokonaan siinä rytäkässä. Onneksi joka öinen varmistustallennus pelasti ja sain palautettua tiedot. Jatkakaahan havaintojen lähettelyä, on hienoa nähdä näinkin nopeasti mitä suomenmaassa on havaittu minäkin yönä!Eipä tässä sen kummempia tällä kerralla. Toivotan hyviä havaintokelejä ja mukavaa myöhäissyksyä! Vesipisaroita ja galaksejaSuurimmaksi osaksi sirkumpolaarisena tähtikuviona Joutsen
tarjoaa havaittavaa ympäri vuoden. Kuten tälläkin
palstalla on monet kerrat jo todistettu, tämä taivaallinen
lintu tarjoaa pohjoisen linnunradan parhaimmat kohteet. Joutsenen
nokasta pohjoiseen siirryttäessä löytyy useita
kirkkaita NGC-luettelon planetaarisia sumuja, yksi näistä
on juuri NGC 7008. Kohde löytyy Kefeuksen rajalta ja
on kirkkaudeltaan 10.7 (v) ja kooltaan 1.4' x 1.1'. Magnitudinsa
ansiosta kohde näkyy jo 10-senttisillä kaukoputkilla,
mutta yksityiskohtien näkemiseen kunnolla tarvitaan 20-senttinen
putki. Iiro Sairanen on on piirtänyt kohteen syyskuun
alussa 406/1830mm Dobsonillaan komein tuloksin. ”Sumu on epäsäännöllinen,
mikä tekee siitä mielenkiintoisen. Suoraan katsottaessa
se näyttää aivan koukulta, jossa on kolme kirkastumaa.
Syrjäsilmällä sen muoto muistuttaa enemmänkin
pisaraa, joka roikkuu eteläpuolella näkyvästä
kaksoistähdestä. Sumun keskellä on tummempi
alue. Sumun sisällä näkyy kaksi tähteä.
OIII-suodin terävöittää sumua ja paljastaa
kirkastumat selvärajaisina, mutta on makuasia näkyykö
sumu paremmin ilman suodinta vai ei.” kuvailee Iiro. Planetaarisen
keskustähti on magnitudiltaan 13.2 magnitudia ja on kohtalaisen
helppo nähdä jo keskikokoisilla kaukoputkilla. Kuten
Sairasen kuvauksesta käy ilmi, planetaarinen tarjoaa
paljon havaittavaa kirkastumineen ja erilaisine muotoineen.
Rajamagnitudi mitattiin Pegasuksesta tuloksella 6.7, TT ja
Seeing 2 eli olosuhteet ovat olleet kiitettävät
havaintoa tehdessä. Suurennos oli 244x. Alkutalvesta Pegasus kirmaa korkealla tähtitaivaalla, lähinnä etelän suunnalla. Tähtikuviona Pegasus on ennen kaikkea galaksihavaitsijan unelma – löytyyhän sieltä kymmenittäin kirkkaita NGC-luettelon galakseja. Kirkkain kohde heti toisena M15 jälkeen on galaksi NGC 7331 / Caldwell 30. Tämä William Herschelin vuonna 1784 löytämä spiraaligalaksi on kirkkaudeltaan 9.4 magnitudia ja koko noin 11’ x 4’. 1959 räjähti kohteessa myös supernova, kirkkaimmillaan 13.4 magnitudia. Toni Veikkolainen havaitsi kohdetta 5/6.10.2003, kello 22.47 Järvenpään Kyrölässä. Veikkolainen kuvailee kohdetta seuraavasti ”Pitkulainen spiraaligalaksi, jonka muoto oli helppo erottaa kiitos suuren pintakirkkauden.” Olosuhteet olivat kuitenkin ihan hyvät: RJM: 5.8, TT 3 ja Seeing 4. Kohde löytyy helpoiten siirtymällä 44. Pegasi tähdestä vajaat 6 astetta pohjoiseen 6 magnitudin tähtipariin, joka on NGC 7331 yläpuolella. Kaukoputkeksi käy mikä tahansa, kunhan optiikka on hyvälaatuista ja taivas tumma. Yksityiskohtia galaksista saa irti parhaiten yli 15-senttisillä kaukoputkilla. Galaksin länsipuolella näkyy komea pölyjuova jo 20-senttisellä kaukoputkella olosuhteiden ollessa hyvät. Kohde näyttää muutenkin selvästi rakeiselta. Itäpuolelta puolestaan löytyy neljä NGC-luettelon seuralaisgalaksia (7335, -36, -37, -40), kirkkaudeltaan 13-15 magnitudia. Tunnettu galaksiryhmä Stephan's Quintet (Hickson 92) löytyy noin 30’ kohteesta kaakkoon. Parhaissa olosuhteissa kohde on nähty jopa 10-senttisillä kaukoputkilla ja 5 ryhmän jäsentä pystyy havaitsemaan 20-senttisellä kaukoputkella. Galaksit ovat kirkkaudeltaan 12-13 magnitudia. Toni käytti piirroksessaan 20-senttistä Skylineria varustettuna 100-kertaisella suurennoksella ja LPR-suodattimella. Tähtitaivaan kurkiaura
|