Jaakko Saloranta, 5.3.06 ds@ursa.fi
5/2005
Syksy ja pimeät yöt
Kolmastoista Deep Sky -jaoston tapaaminen järjestetään
jo varmaan monellekin tunnetussa Manskiven toimintakeskuksessa
Hollolassa viikolla 39 eli 30.9 - 2.10. Tapaaminenhan on ilmainen
DS-jaoston jäsenille. Jaostoon kuulumattomat maksavat
5 euron osallistumismaksun jaoston toimihenkilöille paikanpäällä.
Havainto-olosuhteet ovat toimintakeskuksessa hyvät,
sillä rajamagnitudi hipoo parhaimmillaan 7 suuruusluokkaa
ja pihalta on suhteellisen hyvä näkyvyys kaikkiin
ilmansuuntiin - rannasta nyt puhumattakaan. Paikalle on tulossa
myös tavan mukaan runsaasti kaukoputkia ja konkareita,
joilta eivät jutut tähtitaivaasta lopu kesken. Omia
putkia ja välineistöä kannattaa paikalle tuoda
siis monistakin syistä. Ainoa joka saattaa estää
havainnointia on tunnetusti Suomen ailahteleva syyssää.
Tälle ei jaoston johto hirveästi mahda, mutta ainakin
yritetään.
Illaksi on tarpeen tullen varattu ohjelmaa ja sauna lämpiää
varmasti. Päivällä keskustellaan havainnoista,
jaoston asioista, nautitaan esityksistä ja lauantaina
on tarjolla myös tuttu tietovisa, jossa nykyinen mestari
Iiro Sairanen tulee näyttämään muille
penkin paikan? Tämän kauden palkinto on myös
sormiahivelevän hieno. Mukaan kannattaa myös ottaa
omia piirroksia ja valokuvia. Paikalta löytyy tietokoneita,
skannereita ja videotykki, jolla saadaan varmasti jonkinlainen
show aikaan.
Ruokailumahdollisuudet ovat myös hyvät, sillä
Manskivestä löytyy sekä hella, mikro että
makkaran paistoon sopivat vermeet. Tarkoitus on siis itse
valmistaa ruoat - toisin kuin viime tapaamisessa, tällä
kertaa ei yhteisruokailua järjestetä. Nukkumapaikkoja
on yli 20, patjoja runsaasti ja jääkaappi löytyy.
Ohjelma ja ilmoittautuminen löytyy osoitteesta http://www.ermiksson.net/dsmeet/
Tervetuloa,
Jaakko Saloranta
Niin se vain on, hyvät lukijat, syksy on täällä
taas. Syksy on kevään lailla muutoksen aikaa, lehtipuut
verhoutuvat keltaisen ja punaisen sävyihin, muuttolinnut
alkavat tehdä lähtöä kohti lämpimämpiä
maita ja mikä parasta, yöt pimenevät taas!
Syksyn ja pimeiden öiden myötä jaostomme havaitsijat
ovat taas viritelleet kaukoputkensa valmiiksi ja suunnanneet
ne kohti toinen toistaan hienompia kohteita. Tämä
näkyy myös ilahduttavalla tavalla Deep Sky-arkistossa,
nimittäin havaintoja jaostolle on saapunut jo kymmenittäin,
ja uskonkin, että tämä on vasta alkua taas
uudelle onnistuneelle havaintokaudelle! Mutta nyt minä
jätän nämä jorinat tähän, ja
menen itse asiaan, eli havaintoihin!
Syysöiden kestosuosikit
Tietyt syvän taivaan kohteet ovat sellaisia, jotka lähes
jokainen tähtiharrastaja ikään, sukupuoleen
ja kokemukseen katsomatta tuntevat. Näitä kohteita
havaitaan paljon, ja nämä ovat vakiokohteita eri
yhdistysten tähtinäytännöissä. Monet
näistä kohteista ovat helposti havaittavissa jo
pienelläkin havaintolaitteella, ja osan niistä voi
nähdä paljain silminkin! Ja kaiken lisäksi
nämä kohteet ovat usein hienoja ja vaikuttavia.
Tällaisia kohteita ovat myös suuri Andromedan galaksi
M 31 ja Herkuleen suuri pallomainen joukko, M 13, jotka molemmat
ovat Messierin luettelon tunnetuimpia ja havaituimpia kohteita.
Myös tänä syksynä nämä upeat
kohteet ovat saaneet osakseen paljon huomiota. Molemmat näistä
kohteista ovat hyvin havaittavissa syksyisellä yötaivaalla,
ja ne ovat myös nähtävissä paljain silmin
hyvissä olosuhteissa.
Kosminen naapurimme
Eräs syysöiden suosikeista on meidän kosminen
naapurimme, M 31 eli Andromedan galaksi. M 31 löytyy,
kuten nimestäkin voi päätellä, Andromedan
tähdistöstä. Andromedan galaksi ja Linnunrata
kuuluvat molemmat ns. paikalliseen galaksiryhmään
ja ne ovat sen isoimmat jäsenet, ja niiden lisäksi
ryhmään kuuluu lukuisia muita galakseja. Andromedan
galaksi on meidän lähin galaktinen naapurimme, ja
matkaa sinne on kosmisessa mittakaavassa vaivaiset 2 miljoonaa
valovuotta. Itse asiassa tuo välimatka lyhenee koko ajan,
sillä meidän Linnunratamme on törmäyskurssilla
Andromedan galaksin kanssa, mutta tuota kosmista kohtaamista
on tuskin yksikään ihminen todistamassa. Andromedan
galaksi on lähes samanlainen kuin meidän Linnunratamme,
se on saman tyyppinen spiraaligalaksi, jossa myös, kuten
Linnunradassakin on lähes 200 miljoonaa tähteä.
Se on myös lähes yhtä iso Linnunradan kanssa,
halkaisija n.100 000 valovuotta. M 31 näkyy paljain silmin
utuisena, pitkulaisena läikkänä, mutta jo pienellä
kaukoputkella kohteesta näkyy kirkas ydin, ja sen kaksi
pientä seuralaisgalaksia, M 32 ja M 110. Kaukoputken
koon kasvaessa kasvaa myös erottuvien yksityiskohtien
määrä. Spiraaligalakseille tyypilliset pölyjuovat
ovat melko helposti havaittavissa Andromedan galaksissa. Myös
osa galaksia kiertävistä pallomaisista tähtijoukoista
on havaittavissa jo harrastajan laitteilla. Kuvassa 1 näette
malliesimerkin isolla putkella tehdystä havainnosta Andromedan
galaksista. Tämän hienon havainnon on tehnyt myös
kaukoputken rakentajana kunnostautunut Allar Saviauk Mäntsälässä
2/3.9.2005 klo 0.50. Havaintovälineenä Allarilla
on ollut 300/1800mm Newton-putki, ja suurennusta on ollut
51x, jolloin kenttä on ollut 60'. Taustataivas on ollut
Mäntsälässä melko vaalea (4), mutta seeing
hyvä (2). Sää on havaintohetkellä ollut
lämmin ja tyyni, mutta suuresta ilmankosteudesta johtuen
huurtuminen on haitannut havaitsemista.Tämän kohteen
havaitsemista helpottaa silti se, että se on korkealla
etelätaivaalla syysöisin. Allar kertoo havainnostaan
näin: "Aluksi näkyi vain kirkas keskuspullistuma,
mutta pienen tarkkailun jälkeen himmeä harso ulottui
aina lähes M32:seen asti. Tummia juovia näkyi useita,
joista selkein oli aivan keskustan pohjoispuolla, se oli kuin
veitsellä leikattu. Huntu erottui lähinnä etelän
puolelta ja pohjoisessa sitä ei tahtonut erottaa. E-W-haaroista
läntinen oli huomattavasti kirkkaampi ja selvempi. Ensi
kertaa näin jotain mielenkiintoista M31:ssa. Aika kamala
piirtää..."
Messier 31
- Allar Saviauk
Mersunmerkkijoukko
Toinen näistä kahdesta syysöiden klassikkokohteista,
jotka olen tähän valinnut, on Herkuleen tähdistössä
majaileva pallomainen tähtijoukko M 13, johon viitataan
joskus myös nimellä Herkuleen suuri pallomainen
(tähti)joukko. Tämä nimitys ei ole aiheeton,
sillä sen koko on 16,6', joten se on yksi isoimmista
pohjoisen taivaan pallomaisista joukoista, muita samaa kokoluokkaa
olevia joukkoja ovat mm. M 3 (16,2') Ajokoirien tähdistössä
ja M 5 (17,4') Käärmeessä. M 13 on yksi n.
150:ä Linnunradan halossa majailevista pallomaisista
tähtijoukoista, ja se hyvin vanha, kuten kaikki muutkin
pallomaiset joukot. Tähtitiheys sen keskustassa on melkoinen,
ja joukko on muutenkin erittäin rikas, siinä on
n. 300 000 tähteä. Etäisyyttä joukkoon
on n. 23 000 valovuotta. Tästä huolimatta joukko
on helppo erottaa tähdiksi tavallisella harrastajakaukoputkella.
M 13 löytyy hyvissä olosuhteissa jo paljain silmin
Herkuleen tunnetusta Kulmakivi-asterismista Eta ja Dseta-tähtien
välistä, n. 1/3 matkan Etasta kohti Dsetaa. Herkuleen
suuresta joukosta voi löytää paljon erilaisia
yksityiskohtia. Isolla kaukoputkella se näyttää
mielestäni kasalta kimaltelevaa tähtipölyä,
ja siitä lähtee tähtirimpsuja joka ilmansuuntaan.
Joukossa on myös tunnettu tummien juovien muodostama
kuvio, jota kutsutaan Suomessa Mersun merkiksi, mutta maailmalla
se tunnetaan propellina. Tuo kuvio on sellainen, että
kun sen kerran on löytänyt, on se helppo löytää
myös uudestaan, kun tietää minne katsoo. M
13:a läheltä löytyy muutama pieni galaksi,
joita voi yrittää havaita n. 20 senttisellä
putkella. Kuvassa 2. on Tomi Malmströmin Turun Littoisissa
19/20.8.2005 klo 23.34 tekemä havainto Herkuleen suuresta
joukosta. Tomilla oli havaintovälineenä 254/1200mm
Newton-putki, ja suurennusta on ollut 96x. Olosuhteet havaintohetkellä
ovat olleet hyvät, seeing ja TT 3, rajamagnitudi 6.0.
Tomi kertoo havainnostaan näin: "Ilmakehä
oli rauhallinen, joten kohteesta erottui helposti ns. mersun
merkki sekä joukon pohjoisella reunalla halkova tumma
vyö. Tähdet erottuivat helposti keskustaan saakka.
Joukon reunoilla paljon erilaisia tähtivöitä
ja rihmoja."
Messier 13
- Tomi Malmström
Kuolleiden tähtien jäänteitä
Seuraavaksi aion esitellä teille kolme erilaista esimerkkiä
tavallisen pääsarjan tähden loppuvaiheista,
jollainen myös meidän Aurinkomme on. Tavallinen
pääsarjan tähti elää vakaata ja tasaista
elämää noin 10 miljardin vuoden ajan, kunnes
siitä tulee punainen jättiläinen elämänsä
loppuvaiheiden aikana. Tähden loppu koittaa, kun siitä
loppujen lopuksi tulee planetaarinen sumu.
Ensimmäinen planetaarinen sumu, jonka aion esitellä,
löytyy Kefeuksen tähdistön yläosista.
Tämä planetaarinen on NGC 40, joka on Caldwellin
luettelon 2. kohde, ja se on meistä n. 3500 valovuoden
etääisyydellä. Tällä planetaarisella
on kirkas keskustähti (11.6mag), koko sumun kirkkaus
on 12.3 magnitudia. Kooltaan sumu on melko pieni, 38"
x 35". NGC 40 on mahdollista nähdä jo ainakin
10-senttisellä putkella. Jyri Lehtinen on tehnyt havainnon
NGC 40:ä Mäntsälän Kivisuonniityssä
2/3.9.2005 klo 01.20. Havaintovälineenä Jyrillä
on ollut 200/1000mm Newton-putki, ja suurennusta on ollut
200x, jolloin kenttä on ollut 16'. Rajamagnitudi on ollut
havaintohetkellä hyvä (6.5), seeing tavallinen (3),
mutta taustataivas on ollut vaaleahko (4). Taivas on ollut
selkeä, ja ilmankosteus suuri. Jyri kertoo havainnostaan
näin: "Pyöreä sumu, jossa heikkoa
rengasmaisuutta ajoittain näkyvissä. Koillispuolella
oli rengas hieman kirkkaampi, etelästä taas avoin.
Keskustähti (11.5m) näkyi kirkkaana.”
NGC 40 - Jyri
Lehtinen
Seuraava planetaarinen, Minkowski 1-64 löytyy Lyyran
tähdistöstä, lähestulkoon keskeltä
Lyyran vinoneliömäistä kuviota. Tämä
planetaarinen on pieni (17,5" x 16,8"), mutta kirkas
(13.3 mag) ja sen pintakirkkauskin on suuri. Tämä
mahdollistaa sumun havaitsemisen hyvissä olosuhteissa
jo pienellä putkella ja ehkä O-III:a tai UHC:tä
apuna käyttäen. Tämä planetaarinen on
samalainen munkkirinkilä kuin Lyyran kuuluisin planetaarinen,
M 57, mutta sen pienestä koosta johtuen rengasrakenteen
näkemiseen tarvittaneen iso putki. Jaostomme monivuotinen
vetäjä Riku Henrikkson on havainnut Minkowski 1-64:n
25/26.8.2005 klo 0.15 Tampereen Iidesrannassa. Rikulla on
ollut käytössään 305/1000mm Newton putki,
ja suurennusta on ollut 100x ja kenttä 24'. Havainto-olosuhteet
eivät ole tehneet Minkowski 1-64:n näkemisestä
Rikulle helppoa isosta putkesta huolimatta. Taustataivas on
ollut vaalea (4), RJM 5.0 seeing sentään on ollut
tavallinen (3). Riku on käyttänyt havainnon teossa
apuna UHC-suodinta. Riku kertoo havainnostaan tähän
tapaan: "Pieni, pyöreä ja piirteetön
planetaarinen sumu. UHC himmentää suurimman osa
kentän tähdistä, mutta korostaa sumua merkittävästi.
Sumu oli silti näkyvissä vain ajoittain syrjäsilmällä.
Kesti viisi minuuttia, ennenkuin havaitsin ensimmäisen
välähdyksen tuosta planetaarisesta." Valosaasteiset
olosuhteet ovat vaikeuttaneet havainnon tekoa, ja Rikun mielestä
kohde olisi ollut varmasti helpompi paremmissa olosuhteissa.
Minkowski
1-64 - Riku Henrikkson
Viimeinen kohde tälläkerralla on NGC 6804, kuin
myös planetaarinen sumu. Tämä kohde löytyy
Kotkan tähdistöstä, ja se on helppo havaita
pienelläkin putkella sumun suuren kirkkauden takia (12.0
mag). Myös sumun pintakirkkaus on suuri, 11.6 magnitudia.
Sumun keskustähti (14.4 mag) on mahdollista havaita n.
25-senttisellä putkella. Sumu on muodoltaan epäsäännöllinen,
ja sillä on havaittavissa rengasmainen muoto ja himmeä
halo, jonka näkymistä auttavat hyvät olosuhteet
ja O-III tai UHC suodin. Tämä planetaarinen on kooltaan
62" x 49", mikä myös helpottaa kohteen
havaitsemista. Toni Veikkolainen on havainnut NGC 6804:n 30/31.8.2005
klo 0.04 Järvenpään Kinnarissa. Tonilla on
ollut havaintovälineenä 200/1000mm Newton-putki,
ja suurennusta on ollut käytössä 100x ja kenttä
25'. Tonilla on ollut havainnossa apuna O-III suodin. Olosuhteet
Järvenpään Kinnarissa ovat olleet melko hyvät,
TT 1, RJM 6.2 mutta seeing kuitenkin 4. Taivas on ollut pilvetön
ja ilma lämmin, eikä kuukaan häirinnyt havaitsemista.
Tonin mukaan kohdetta ei pystynyt varmuudella tunnistamaan
planetaariseksi sumuksi ilman suodinta, ja kohde näkyi
elliptisenä kiekkona, jossa on epäterävän
reunat.
NGC 6804 -
Toni Veikkolainen
Juha Ojanperä
Pohjoisen taivaan kauneimmat kaksoistähdet, osa 3
Rengassumun (M57) ohella Lyyran tähdistössä
on useita havaitsemisen arvoisia kaksoistähtiä.
Epsilon Lyr (ADS 11635) on kaksinkertainen kaksoistähti,
jossa 5.0 magnitudin pohjoinen ja 5.2 magnitudin eteläinen
päätähti näkyvät paljain silmin hyvällä
havaintosäällä erillisinä, sillä
niiden välimatka on peräti 3' 27,7". Ensin
mainitulla on 2,6":n päässä 6,1:n ja jälkimmäisellä
2,3":n päässä 5.5 magnitudin seuralainen.
Kaikkien neljän valkoisen tähden näkeminen
erillisinä kaukoputken kentässä on mykistävä
kokemus. Sheliak (Beta Lyr, ADS 11745) ja Zeta Lyr (ADS 11639)
muistuttavat hämmästyttävän paljon toisiaan.
Päätähden kirkkaus ja valkoinen väri,
positiokulma ja komponenttien etäisyys ovat lähes
samat. Aladfar (Eta Lyr, ADS 12197) koostuu kahdesta sinertävästä
tähdestä, joiden kirkkaudet ovat 4.4 ja 8.6 magnitudia.
Kevättaivaan helmiin kuuluu Rasalgethi (Alfa Her, ADS
10418), jossa kirkkaampi tähti on punainen jättiläinen,
jonka kirkkaus vaihtelee 3.1 ja 3.9 magnitudin välillä,
ja himmeämpi taas 5.4 magnitudin kohde, jonka väriä
on vaikea havaita. Algiebassa (Gamma Leo, ADS 7724) 2,3 päätähti
hohtaa 2.3 magnitudin kirkkaudella oranssina ja B-tähti
1.5 magnitudia himmeämpänä valkoisena.
Toni Veikkolainen
English Summary
Fall and dark nights are here again, and and the observers
of our section have starting to aim their scopes to the objects
in the sky, and they have also sent already lots of observations
to the deep sky archieve, www.deepsky-archive.com.
Also remember, that the meeting of our section is coming,
and it will be held in 31.9.-2.10.05 in Hollola.
|