Jaakko Saloranta, 15.9.03 ds@ursa.fi
5/2003
Syksyä
Pimeät yöt ovat täällä taas, kuten
minäkin olen jo useampaan kertaan parvekkeeltani saanut
todeta. Toistaiseksi en ole kuitenkaan vielä saanut aikaiseksi
täysin pimeään paikkaan lähteä havaitsemaan,
mutta eiköhän sekin tässä lähiaikoina
tapahdu. Ikävä kyllä menetin tähän
mennessä parhaan selkeä kuuttoman viikon poskiongelotulehduksen
vuoksi, vaikka intohan siitä vaan käytännössä
kasvoi. Deep Sky archiveen onkin tullut tasaiseen tahtiin havaintoja,
joten jatkakaahan samaan malliin!
Deep Sky tapaaminen 2003
Tämän vuoden tapaamiseen, joka pidetäänkin
tätä kirjoittaessani jo alle kahden viikon päästä
Ruovedellä, on ilmoittautunut jo kokonaista 36 henkeä.
Paikalle saapunee myös edellisvuosien tapaan jokunen
ilmoittautumatonkin, eli kaikkien aikojen ennätystä
tässä joka tapauksessa ollaan tekemässä.
Asiaan on varmaankin vaikuttanut ennenkaikkea tapaamisen varsin
aikaisin alkanut mainostus. Täytyykin siis tehdä
siitä oikein tapa :) Ursa Minorin ilmestyessä tapaaminen
on jo pidetty, joten tarkkailkaan jaoston kotisivuja ja seuraavaa
UMia ja EDL:ää, niissä pitäisikin sitten
olla juttua tapaamisesta.
EDL 1/2003
Vuoden ensimmäinen EDL-numero alkaa olemaan aika hyvällä
mallilla juttujen puolesta. Elättelen vielä tällä
hetkellä toivoa saada se painosta DS-tapaamiseen mennessä,
mutta käytännössä ei taida onnistua ilman
ensi
viikonloppuna tapahtuvaa massiivista taittosessiota. Ilmestyminen
on kuitenkin hyvin lähellä! EDL:n uudet kotisivut
ovat nyt auki osoitteessa http://edl.ursa.fi
ja sieltä on mahdollista myös tilata lehti. Lähitulevaisuudessa
pyrin saamaan sinne vähän verkkokauppatyylistä
toiminallisuutta mm. vanhojen numeroiden tilaussysteemin muodossa.
Mainostakaapa lehteä tutuillennekin, nyt ainakin tilaamisen
pitäisi olla todella helppoa ja kun hintakin on pudonnut
7,5 euroon vuosikerralta raha tuskin on esteenä kenellekään.
Havaintokortit
Sain viime Cygnukselle uuden painoksen havaintokorteista,
tällä kertaa 2000 kappaletta. Jos vanhat merkit
paikkansa pitävät määrä riittää
pari-kolme vuotta. Kortteja voi nyt tilata Ursasta, minulla
ei niitä valitettavasti ole lainkaan, mutta soitto tai
sähköposti tai kortti tai joku vieläkin mielikuvituksellisempi
yhteysmuoto vain konttorille niin homman pitäisi hoitua!
Eipä tässä sitten sen kummempia kuin hyvää
syksynjatkoa kaikille! Älkää missään
tapauksessa unohtako lähetellä niitä havaintojanne
jaostolle :)
Riku Henriksson
Uusi alku
Uusi kausi on pyörähtänyt hienosti käyntiin
useilla komeilla piirroksilla. Kiitokset siitä kaikille
havaitsijoille. Olen yrittänyt tässä numerossa
esitellä havaintoja useilta eri havaitsijoilta, jotka
ovat lähettäneet heti kauden alkuun havaintojaan.
Jatkakaa samaan malliin niin pääsemme ihailemaan
piirroksianne tulevissakin numeroissa! Ei tässä
sitten muuta kun tapaamisiin ds-tapaamisella, vaikka numero
saattaakin ilmestyä vasta sen jälkeen. Clear and
dark skies ja sitten vaan suoraan havaintoihin:
Lähietelän taivas ja Pegasuksen sydän
Yksi syksyisen taivaan herkuista, Messier 17, on alkujaan
Philippe Loys de Chéseaux löytöjä, vuodelta
1745-46. Charles Messier löysi itsenäisesti kohteen
uudelleen 1764. Vaikka Bode kuvasi aikanaan kohdetta hyvin
yksinkertaisesti ”sumuksi”, on kohde saanut suurta huomiota
muilta tunnetuilta havaitsijoilta aikojen takaa. Muiden emissiosumujen
tapaan Messier 17 saa valonsa nuorista hyvin kuumista tähdistä.
Nämä tähdet ovat kuitenkin piilossa itse kohteen
sisällä, joten niiden havainnointi on hankalaa.
Parhaiten kohde näkyy mahdollisimman etelässä,
johon Kuosmasen Antilla oli mahdollisuus. Antti kävi
heinä-elokuussa havaintomatkalla Teneriffalla tuliaisinaan
liuta komeita piirroksia erikokoisilla kaukoputkilla. Esittelyssä
on kaksi piirrosta samasta kohteesta, joista toinen on tehty
11-senttisellä kaukoputkella (40x, Piirros 1a), toinen
62-senttimetrin kaukoputkella (108x, Piirros 1) havaittuna!
Havaintopaikkana on toiminut Izãna vuoren huippu varusteena
Tal-1 kaukoputki, toisessa Parador, El Teide. Molemmissa ovat
havainto-olosuhteet olleet hyvät, rajamagnitudi yli 6.
Kuvaukset kohteesta kuuluvat seuraavasti: 11 cm Newton : ”Kaksi
kirkasta pistettä “joutsenen ruumissa”, joista itätinen
on pidempi, läntinen pienempi. Kaikkia tähtieä
kentässä ei ole piirretty.” ja 62-senttinen jättiläinen:
”Uusinta otos M17:sta. Täynnä yksityiskohtia. Joutsenella
kaksi ”pyrstöä.” Kun olosuhteet ovat hyvät
Omega / Joutsensumu näkyy helposti jo paljain silmin
utuisena läiskänä rikkaassa tähtikentässä.
Kaukoputkella tulee esiin varsin komea ja yksityiskohtia täynnä
oleva joutsenen tai ankan muoto. Pienellä suurennoksella
sumun koko ylittää reilusti luetteloarvon 11’ x
6’. Tämä tosin tarkoittaa vain sumun kirkkainta
osaa, mutta lähistöltä löytyy paljon muuta
mm. himmeämpi sumu IC 4706-07.
Himmeä planetaarinen sumu Jones 1 / PK104-29.1 löytyy
Pegasuksen tähtikuviosta. Iiro Sairanen on havainnut
tätä kohdetta massiivisella 40-senttisellä
Dobsonilla Joutsenossa syyskuun 4. päivän yönä.
”PK 104-29.1, joka tunnetaan ehkä paremmin nimellä
Jones 1, on todella suurikokoinen (5,2') planetaarinen Pegasuksessa.
Se on siitä erikoinen, että sen näkeminen on
erittäin vaikeaa ilman suotimia, mutta esimerkiksi OIII:n
kanssa sen näkeminen on suorastaan helppoa. Ensimmäisenä
silmään pistää pohjois- ja etelä
osassa olevat kirkastumat, jotka antavat vaikutelman kahdesta
erillisestä kohteesta. Syrjäsilmällä paljastuu
näitä yhdistävät himmeämmät
osat, jolloin sumu näkyy hieman itä-länsisuunnassa
soikeana renkaana. Renkaan länsilaita on selvästi
itälaitaa kirkkaampi ja selvempi, ei kuitenkaan lähelläkään
pohjois- ja etelälaidan kirkkautta. Sumulla on erittäin
alhainen pintakirkkaus, mutta kirkkaimmat osat näkyvät
73-kertaisella suurennuksella ilman suodintakin, joskin heikosti.”
kuvailee Iiro. Taivaan olosuhteet ovat olleet hyvät:
RJM: 6.7, TT ja Seeing: 2. Tavallisemmin noin 20-senttisellä
kaukoputkella näkee kaksi tai kolme erillään
olevaa rengasta, suuremmilla putkilla voi nähdä
jopa koko renkaan, kuten Iiron havainnosta käy ilmi.
Pienilläkin kaukoputkilla kohdetta voi yrittää
O-III suodattimen kanssa, sillä tulokset voivat olla
yllättäviä. Keskustähti on myös sopiva
haaste lähinnä yli 20-senttisille kaukoputkille.
Kirkkaudeltaan se on noin 16 magnitudia, mutta tunnistamisen
kanssa kannattaa olla huolellinen, koska planetaarisen sisältä
löytyy lukuisia himmeitä tähtiä. Katso
komea piirros kuvasta 2.
E.T, omenanranka ja joulukuusi
“Rakkaalla lapsella on monta nimeä” sanoo suomalainen
sananparsi. Tähtitaivaalta löytyy helposti sadoittain
enemmän tai vähemmän virallisesti nimettyjä
kohteita mitä kummallisimmin nimin. Yksi mieleen painuvimmista
ja eniten nimiä saaneista kohteista on avoin tähtijoukko
NGC 457 Kassiopeiassa. Kohde tunnetaan meillä parhaiten
nimellä Pöllöjoukko (Owl Cluster), mutta muitakin
vaihtoehtoja löytyy: Sudenkorento-, ET- ja Lentokonejoukko
(Dragonfly, E.T, Airplane cluster). Nimi Phi Cas joukko on
myös suosittu (Phi Cas Cluster). Huomattavaa joukossa
on se, että todellisuudessa se muistuttaa kuin muistuttaakin
kaikkia sen lisänimiä. Riippuu vain ilmeisesti siitä,
mitä kukin suostuu näkemään. Sami Rask
on havainnut joukkoa Espoon valoissa varusteenaan Tal-1 kaukoputki
ja 96-kertainen suurennos. Sami kuvailee kohdetta seuraavasti:
“Löyhähkö avoin joukko, jossa suuret erot tähtien
kirkkauksissa. Kirkkaimmat tähdet ovat ”pöllön
silmät” pohjoisessa ja vasen siipi osoittaa länteen,
oikea itään. Himmeimmät tähdet löytyvät
keskeltä.” Rajamagnitudi on ollut 5.0, TT ja Seeing molemmat
3. Kohteesta löytyy yhteensä noin 200 tähteä
20’ alueelta, joista kirkkain, 5 magnitudin Phi Cas, ei uusimpien
laskelmien mukaan kuulu itse joukkoon. Muut tähdet löytyvät
vanhojen mittausten mukaan noin 2000 valovuoden päästä,
tosin nykyisemmin arviot liikkuvat 8000-9000 valovuoden välillä.
Kohteen etäisyys on siis vielä selvittämättä.
Visuaalisesti kohde tarjoaa mukavaa havaittavaa kaiken kokoisille
putkille, mieluiten kuitenkin yli 15-senttisille kaukoputkille.
Kohde on myös mukava haaste katsottavaksi ilman kaukoputkea.
Raskin piirros löytyy kuvasta 3 ja on tehty 27/28. elokuuta
kello 23:01.
Allar Saviauk on käynyt syyskuun alussa Sipoossa havaitsemassa
yhtä tunnetuimmista Messierin kohteista: Messier 27.
Allarin kuvaus kohteesta on seuraava: ”Selvästi tiimalasin
muotoinen. Hyvin kirkas ja komea. Tiimalasin päät
eivät ihan koskettaneet toisiaan, vaan pieni pala jäi
välistä puuttumaan. Pitkulainen itä-länsi
suunnassa. Eteläinen pää huomattavasti kirkkaampi.”
Olosuhteet ovat olleet kohtalaiset: RJM: 5.7, TT:3 ja Seeing:
2. Allarin piirros löytyy kuvasta 4, suurennosta on ollut
33x ja suodattimena O-III. Kirkkautta kohteella on 7.3 magnitudia
ja koko 8,0’ x 5,7’. Juuri kirkkautensa ansiosta kohde on
juuri ja juuri paljain silmin näkyvissä, tosin epävirallisten
tietojen mukaan ainoastaan David Knisely olisi tässä
tehtävässä onnistunut. Jopa valosaasteisissakin
olosuhteissa kohde on lähes pelottavan kirkas kaukoputken
etsimissä ja pienillä kiikareilla. Kaukoputken koon
lisääntyessä kohteen koko ja yksityiskohtien
määrä tietysti kasvaa ja kohde on yksi taivaan
kauneimmista planetaarisista sumuista. 10-senttisellä
instrumentilla kohde ei välttämättä näytä
tiimalasin- tai omenanrangan muotoa, vaan pysyy lähinnä
suorakulmaisena. 20-senttisellä putkella kohteen keskustähti
on helposti näkyvissä ja suodattimilla varustettuna
muodostaa täydellisen ympyrän. Useita etu- ja taka-alan
tähtiä näkyy myös planetaarisen sisällä.
M27 keskustähdellä on lisäksi kaksoistähti,
jonka toinen komponentti on himmeä 17 magnitudin tähti.
UHC ja O-III suodattimet kirkastavat kohdetta myös selvästi.
Omaan galaksijoukkoomme kuuluu lähteestä riippuen
noin 30 jäsentä. Tunnetuimmat ovat tietysti Messier
31 ja 33 pohjoisella taivaalla sekä Magellanin pilvet
eteläisella pallonpuoliskolla. Messier 33 sijaitsee 2.4
miljoonan valovuoden päässä maasta, suurin
piirtein samalla etäisyydellä kuin M31, mutta on
kooltaan (noin 15 kertaa) huomattavasti pienempi. Toni Veikkolainen
on päässyt katselemaan kohdetta 6/7.9.2003. Tonin
kuvaus kohteesta on lyhyt mutta ytimekäs: ”Keskellä
iso diffuusi läikkä joka oli selvästi muita
osia kirkkaampi”. Kaukoputkena oli käytössä
20-senttinen Newton varustettuna 50-kertaisella suurennoksella
ja Celestronin LPR-suodattimella. Havaintopaikkana on toiminut
Pornainen rajamagnitudilla 6.13. Paljain silmin M33 on haastava
kohde havaittavaksi, mutta jo kiikareilla huomaa kuinka kuinka
kirkas ja suuri tämä galaksi on. 4” ja pienemmilläkin
kaukoputkilla on jo mahdollisuus nähdä galaksin
komeat spiraalihaarat suurena S-kirjaimen muotoisena kiemurana.
Suuremmilla kaukoputkilla pystyy näkemään jo
useita galaksin HII-alueista, vaikka kirkkain – NGC 604 –
voi näkyä jo kiikareillakin. Useita galaksin 16.
ja 17. magnitudin pallomaisia pystyy myös havaitsemaan
40-50-senttisillä kaukoputkilla. Kirkkain näistä
pallomaisista, C39, on kirkkaudeltaan 15.9 magnitudia ja se
on tähtitaivaan neljänneksi kirkkain oman linnunratamme
ulkopuolinen pallomainen (extragalactic globular) joukko.
Mukaan ei kuitenkaan lasketa mm. kohteita M54, Arp2, Terzan
7 ja Terzan 8, jotka kuuluvat Sagittarius Dwarf Elliptical
Galaxy. Messier 33 piirros löytyy numerolla 5.
Mikko Olkkonen on lähettänyt jaostolle valokuvia
useista syvän taivaan kohteista. Onneksi myös visuaali
havaintoja on saapunut, joista tässä on näkyvissä
Messier 103 kuvassa 6. Kohteena M103 jää helposti
lähettyvillä olevien muiden joukkoen varjoon, varsinkin
NGC 663. Joissain tilanteissa NGC 663 pidetään itse
M103, mutta jälkimmäinen on kuitenkin kirkkaampi
ja jokseenkin huomiotaherättävämpi. Joukon
laidalta löytyvä kirkas 7 magnitudin tähti
ei kuulu itse joukkoon ja on mahdollista, että sama kohtalo
on myös muutamalla muulla kirkkaalla 8 magnitudin tähdellä
joukon alueella. Luetteloissa kirkkain tähti on magnitudia
10.4. Joukon muoto on myös selvästi kolmiomainen.
Tähtiä joukosta löytyy 60 kappaletta, joka
vastaa hyvin Mikon omia laskuja. Trumperin luokitus on III
2 p. Mikko itse kuvaa kohdetta näin: ”Kohtalaisen mukava
joukko. 62 tähteä näkyvissä, joista suurin
osa näkyi helposti. Lisää tähtiä
olisi näkynyt kentän ulkopuolella.” Suurennosta
piirroksessa on kiitettävät 326x ja kaukoputkena
järeä 45-senttinen Newton. Parhaiten kohde näkyy
pienellä putkella, jolloin taustalla voi olla pehmeä
glow. Muuten kohde on melko löyhä, köyhä
ja väritön. Tosin ainakin yksi punainen 10. magnitudin
tähti löytyy kohteen keskeltä. Kohde on myös
kova haaste haukansilmille havaittaviksi paljain silmin.
Jaakko Saloranta
English Summary
The new season has started with a bang: nothing warms my
heart more than a bunch of new sketches at the very beginning
of August. The annual deep sky meeting is also closing in
and it will probably be held before this hits your mailbox.
I hope to see and fiddle with as many of you as possible.
And be well prepared for the quiz on Saturday afternoon. At
first we have two sketches of Messier 17 from Antti Kuosmanen
made in the Canary Islands. The first one is drawn with a
24” scope and another with a 4”. The second sketch is made
by Iiro Sairanen from Jones 1 in Pegasus. The other sketches
are NGC 457 from Sami Rask, Messier 27 from Allar Saviauk,
Messier 33 from Toni Veikkolainen and Messier 103 from Mikko
Olkkonen.
|