Jaakko Saloranta, 9.7.2006 ds(ät)ursa.fi
Edited from the original
3/2006
Havaintokausi on saatu taas päätökseen, ja nyt
on jo hyvä aika ruveta miettimään tulevaa DS-tapaamista
ja vuoden 2006 Cygnusta. Molemmista on varmasti selvillä
tarkempaa tietoa jo ensi numerossa, mutta jo nyt voidaan sanoa
että Cygnuksella on tarkoitus järjestää
jaostokokous ja ennen kaikkea esitellä havaintoja ja mukana
on myös jonkinlainen esitelmä á la jaoston
vetäjä(t). Ei sitten muuta kuin nautinnollista kesän
alkua ja kiitokset taas kaikille jaoston toimintaan osallistuneille.
Linkkivinkki
RNGC koordinaatit osoittavat tyhjään kohtaan taivasta
ja kohdetta ei löydy. Miltä kuulostaisi korjattu NGC
ja IC-luettelo? Monille varmaan hyvältä, koska molemmissa
luetteloissa virheitä vielä riittää. NGC/IC
projektin sivustolta löytyvät korjatut koordinaatit,
vanhoja kohdekuvauksia, valokuvat kohteista ja tietysti vielä
jäljellä olevia virheitä/ongelmia pähkäiltäväksi.
Sivuston luettelo on päivittynyt moneen kertaan ja on harrastajien
ja ammattitähtitieteilijöiden monen vuoden tulos.
Uusin luettelo, HCNGC (The Historically Corrected New General
Catalogue) on päivitetty 2006 ja edennyt jo versioon 1.01.
IC-luetteloa ei vielä kokonaan löydy ja korjaukset
ovat tietysti yksi vaihtoehto muiden joukossa, joten jos oma
ratkaisusi NGC 771 tuntuu paremmalta kuin muiden, siitä
voi hyvin laittaa sähköpostia vaikkapa itse Harold
G. Corwinille.
http://www.ngcic.org/
Kuukauden havainto
Kevätkauden kruunaa Marko Tuhkusen havainto Messier
84 ja 86, jota voidaan myös kutsua nimellä The Great
Galactic Face. Alueeltahan pystyy näkemään
melko helposti jo 12 galaksia keskikokoisilla kaukoputkilla,
erittäin kiinnostava kohde siis. Seuraavaksi Marko kertoilee
havaintotunnelmistaan: "Töistä myöhään
kotiin ja silmä luppaa. Keliennuste oli hyvä joten
litra kahvia naamaan ja lapset nukkumaan. Näitä
kelejä ei sovi jättää väliin, koska
illat vaalentuvat päivä päivältä.
Pakkasin Dobsonin Toyotan takapaksiin ja suuntasin Kankareen
Veskulle. Pakkasimme Veskun kuvauskaluston kyytiin ja teimme
laser/barlow pikakollimoinnin Dobsonille. Päätimme
suunnata Hurukselan suuntaan, missä aikaisemmin olimme
todenneet kohtuullisen havaintopaikan. Sohaisin putken suurinpiirtein
paikkaa, jossa tiesin olevan Virgon galaksijoukko ja kohde
olikin jo suoraan okulaarissa. Yksittäiset galaksit tässä
"the great galactic face" ryhmässä tällä
suurennoksella eivät ole kovin hämmästyttäviä,
mutta yleensä se, että niin monta kirkasta galaksia
näkyy samassa kentässä, tekee vaikutuksen.
Koska tiesin tämän olevan illan ainoa piirros, käytin
tähän reilusti aikaa ja tutustuin kohteeseen kunnolla.
Loppuaika menikin sitten vain muita galakseja hämmästellessä."
ja sitten vielä lisää tekstiä havaintokortista:
"26/27.3.2006, huh mikä keli. Siitä tuntuu
olevan ikuisuus, kun pääsin havaitsemaan kunnollisella
kelillä. Havaitsemieni kohteiden määrässä
näyttää tapahtuvan eksponentiaalinen kasvu,
kun siirryn takapihaltani oikeasti pimeään paikkaan.
Oikeastaan aluksi vain surffailin Virgon galaksiryhmässä.
Ei ollut väliä minne putken Virgossa suuntasi, aina
löytyi pari galaksia näkökentässä.
Sitten, kun päätin alkaa todellisen piirtomaratonin,
huomasin kauhukseni, että olin ottanut mukaan ainoastaan
yhden havaintokortin. Melkein revin hiukset päästäni.
No, yksi kohde siis piti valita. Suuntasin putken suoraan
kohti Virgon galaksijoukkoa, ja löysin heti etsimäni.
Kohde oli "The Great Galactic Face". Kohde oli todella
näyttävä näky okulaarissa. "Silmät",
M84 (alhaalla idässä) ja M86 (lännessä)
ovat tämän ryhmän kirkkaimmat jäsenet.
Keskellä kuvaa on "nenä", NGC4387, joka
on ryhmän himmein. Myös jäljellä jäävä
"suu", NGC 4388, on myös melko himmeä,
mutta kaikki galaksit pystyi näkemään helposti
suoraan katsomalla". Kaukoputkena toimi 30-senttinen
Newton ja suurennosta 115x. Lisää Tuhkusen havaintoja
löytyy osoitteesta http://www.ds-sketches.com/
Messier
84 & 86 group - Marko Tuhkunen
Jaakko Saloranta
Pohjoisen taivaan pallomaisten helmi
Tämä havaintokausi on jo käytännössä
ohi. Tähtiä toki näkyy vielä, mutta taivas
on jo liian vaalea tosissaan havaitsemista varten. Kevättaivaalta
löytyy runsaasti toinen toistaan hienompia kohteita,
joiden joukossa on myös useita sellaisia, jotka näkyvät
hyvin sekä syksyllä että keväällä.
Yksi tällainen kohde on Herkuleen tähdistön
ja varmasti myös koko pohjoisen taivaan tunnetuin pallomainen
tähtijoukko, M 13. M 13, "Herkuleen suuri pallomainen",
on suosittu havaintokohde, ja se on vakiokauraa jaostolle
lähetettyjen havaintojen joukossa. Tästä kohteesta
tehdyn havainnon esittelin viimeksi syksyllä, mutta palaan
tähän upeaan kohteeseen taas, kahdestakin syystä.
1. tälläkertaa havainnon on tehnyt uusi havaitsija
2. tämä joukko on saamansa huomion arvoinen. M 13
siis sijaitsee Herkuleen tähdistössä, joka
on ehkä parhaiten havaittavissa syksyllä, mutta
toisaalta myös keväällä, jolloin se nousee
itätaivaalle loppukevään viimeisinä pimeinä
öinä, jolloin havainto-olosuhteet voivat olla pitkän
talven jälkeen jopa erinomaiset. Herkuleen suuri joukko
on lasten leikkiä jo pienellä putkella, mutta isolla
värkillä siitä saa esiin hienoja yksityiskohtia,
mm. erilaisia pimeitä juovia ja niiden muodostamia kuvioita.
Ei ole aivan varmaa, ovatko nämä juovat joukon todellisia
piirteitä, vai johtuvatko ne ihmissilmän (aivojen)
taipumuksesta hahmottaa erilaisia kuvioita näkemässään.
Joukko on melko helppo erottaa tähdiksi keskustaan asti
keskikokoisella ja sitä isommalla putkella. Joukko on
niin kirkas, että sen voi havaita jo paljain silmin pimeänä
ja hyvänä yönä. Tämän havainnon
on tehnyt siis uusi havaitsija, Anne Maria Visuri. Hän
on tehnyt havaintonsa Siuntiossa 21/22.4. klo 2.31. Havaintovälineenä
on toiminut N 80/600mm, ja suurennusta on ollut 100x. Olosuhteet
ovat olleet kohtalaiset, RJM 6,0, seeing 3 ja TT 2. Sää
on ollut selkeä, mutta hieman tuulinen ja viileä.
Anne-Maria kertoo havainnostaan näin: "Melko
kirkas, mutta epämääräinen. Yksittäisiä
tähtiä ei juurikaan erottanut. Muutama uloke näytti
työntyvän joukosta."
Messier 13
- Anne Maria Visuri
Jännä galaksipari ajokoirissa
Tämä seuraava galaksipari on melko vähän
tunnettu, mutta kuitenkin havaitsemisen arvoinen. Tämä
pari koostuu galakseista NGC 4490 ja 4485. Pari on hyvin vaikuttavan
näköinen, ja koska galaksit ovat melko kirkkaita,
myös helppo havaita vähintään keskikokoisella
putkella. Galakseista isompi ja kirkkaampi on spiraaligalaksi
NGC 4490. Sillä on kirkkautta 9,8 mag, eikä pintakirkkauskaan
ole kovin huono, 12,7. NGC 4490:lla on kokoa 6.2' x 3.1' NGC
4490 tunnetaan myös lempinimellä 'Cocoon galaxy',
eli Kotelogalaksi. Kotelogalaksin eteläpuolella, samassa
näkökentässä sen kanssa näkyy galaksi
NGC 4485, joka on tyypiltään epäsäännöllinen.
Se on naapuriaan pienempi (koko 2.7 ' x 1.84') ja himmeämpi
(kirkkaus 12,0 mag; pintakirkkaus 13,0 mag). Tästä
galaksiparista on tehnyt havainnon on tehnyt Allar Saviauk
Kirkkonummen Porkkalassa 23/24.4 klo 02.35. Allarilla on ollut
havaintovälineenä N 300/1800mm ja suurennusta on
ollut 100x. olosuhteet ovat olleet kohtalaiset, RJM 5,8, seeing
3 ja TT 4. Sää oli selkeä ja tyyni, mutta taivas
ei enää tummentunut kunnolla. Allarin havaintokertomus
menee näin: "Pompsahti vahingossa okulaariin.
NGC 4490 on suuri ja selkeästi S:n muotoinen. Spiraalihaaroista
läntinen selkeämpi. Ydin melko kirkas ja pitkulainen
WE-suunnasta. NGC 4490 ytimen vieressä pieni kolo pohjoispuolella.
NGC 4485 on pienempi ja muistuttaa hieman pisaraa venyen WN-suuntaan.
Galaksien glowt eivät kuitenkaan sulaudu yhteen, vaan
väliin jää hieman hengistysrakoa. Melko kaunis
pari! (piirroksessa etelä ja pohjoinen ovat
vaihtaneet paikkaa)".
NGC 4490
& 4485 - Allar Saviauk
Galaksi otavan kauhan tuntumassa
Seuraava kohde löytyy kaikkien tunteman otavan kauhan
kulmasta. Tämä galaksi sijaitsee kauhan vasemmassa
alakulmassa, Phekda-tähden vieressä. Galaksi on
tähän aikaan vuodesta korkealla, joten se on näkyvissä
hyvin. Tämä galaksi on tietysti M 109. Galaksi on
sauvaspiraali, ja melko himmeä sellainen. Sen kirkkaus
on 9,8 mag. Galaksi on kuitenkin aika iso (7.6' x 4.9'), joten
sen pintakirkkaus on vain 13,5, joten tämän havaitsemiseen
tarvitaan ainakin keskikokoinen putki. Galaksin ydin näkyy
helposti, mutta sauva-rakenteen näkeminen on jo haasteellisempaa.
Havainnon tästä galaksista on tehnyt Iiro Sairanen
vaikuttavan kokoisella newtonillaan (N 457/2280mm). Iiro on
tehnyt havainnon Ruokolahden Härskiänsaaressa samana
yönä kuin Allar oman havaintonsa Ajokoirien galaksiparista
eli 23/24.4 klo 01.50. Iirolla on ollut suurennusta käytössä
183x, ja olosuhteet olivat suotuisat. RJM on ollut 6,4, TT
ja seeing molemmat 2. Iiro kertoo havainnostaan näin:
"Yksityiskohtia on vaikea nähdä, vaikka
katsoisi syrjäsilmällä. Sauva kulkee läpi
ytimen, ja se on melko kirkas ja pyöreä. Jotain
spiraalirakennetta heikosti näkyvissä luoteis- ja
kaakkoispuolella."
Messier
109 - Iiro Sairanen
Vielä toinen pallomainen
Tämän havaintokoosteen päättävä
kohde on tietyllä tavalla erikoinen. Tämä kohde
on pallomainen joukko, mutta se sijaitsee Bereniken hiusten
tähdistössä. Sen sijainti on sikäli erikoinen,
että suurin osa pallomaisista joukoista sijaitsee Linnunradan
keskustan suunnalla Jousimiehen tähdistössä,
ja muualla Linnunradan alueella. Bereniken hiusten tähdistö
taas sijaitsee lähestulkoon vastakkaisella puolella taivasta
suhteessa Linnunradan keskustaan. Mutta siellä se kuitenkin
on! Se on melko kirkas pallomainen (7,8 mag; pintakirkkaus
12,5), ja sillä on kokoa 12,6'. Tämä kohde
on helppo havaita pienelläkin putkella. Kohteen erottamiseksi
tähdiksi tarvitaan kuitenkin isohko putki. Sen reunalla
olevat tähdet voivat erottua kuitenkin jo n. 15 senttisellä
putkella. Tätä keväistä pallomaista on
havainnut Mika Mäenpää Turun Haritussa 26/27.3
klo 20.10. Mikalla on ollut havaintovälineenä N
200/1000mm, ja suurennusta 100x. Apuna valosaastetta vastaan
Mika on käyttänyt LPR- suodinta. Olosuhteet ovat
olleet kohtalaiset, sää selkeä, seeing ja TT
2. Mika kertoo havainnostaan näin: "Melko keskittyneen
oloinen joukko. 200x hajoitti joukon pohjois osan sokeriseksi.
Ajoittain vaikutelma tähtijonosta SW-NE suunnassa joukon
poikki."
Messier
53 - Mika Mäenpää
Juha Ojanperä
English Summary
This observing season is over for now in Finland. Nights
are getting so light, that serious observing is impossible.
Pretty much stars are still visible, though. Observers of
the DS-section have sent many observations again to DS-archive
in the www.deepsky-archive.com. We have got an observation
from a new observer, Anne Maria Visuri, who has sketched the
famous M 13. Observations presented here are from Marko Tuhkunen
(M 84, 86), Anne-Maria Visuri (M 13), Allar Saviauk (NGC 4490,
4485) and Mika Mäenpää (M 53)..
|