Jaakko Saloranta, 13.3.2006 ds(ät)ursa.fi
Edited from the original by Saloranta
2/2006
Talvi lähenee loppuaan ja kevät vyöryy päälle.
Toivottavasti luvassa on vielä muutamat huippukelit. Havaintoarkistossa
3200-piirroksen raja on jo mennyt rikki tätä luettaessa,
kiitos siitä teille havaitsijoille ja jatkakaahan samaa
rataa.
Linkkivinkki
Wolfgang Steinicken yli 450 kvasaarin ja BL Lac kohteen luettelo
tarjoaa mukavaa lisäpotkua havainnointiin ja ennen kaikkea
omaan mahdolliseen etäisyysennätykseen. Vaikka suurin
osa kohteista on tavoitettavissa vain suuremmilla kaukoputkilla,
luettelosta löytyy kirkkaampia helmiä pienemmillekin
putkille. Koska luettelo on koottu nimenomaan pohjoisista kohteista,
suurin osa näistä kvasaareista on nähtävissä
ihan kotoisesta Suomestakin. Koordinaattien avulla etsintäkartat
voi tehdä vaikka itse käyttämällä Digitized
Sky Surveyn valokuvalevyjä, joten ei muuta kun yrittämään.
http://www.klima-luft.de/steinicke/KHQ/khq_e.htm
Kuukauden havainto
Tällä kertaa kuukauden havaintona komeilee Iiro
Sairasen piirros Eskimosumusta, NGC 2392. Iiro kertoilee havaintosessiostaan
seuraavasti: "Keli oli normaali talvikeli, ehkäpä
hiukan positiivisesti yllättävä. Kohteista
tuntui erottuvan melko hyvin yksityiskohtia ja piirroksiakin
tuli tehtyä useampia. Lämpötila huiteli noin
kymmenessä pakkasasteessa, mutta kohtalaiset tuulen puuskat
tekivät siitä vieläkin kylmemmän tuntuisen.
Jouduin viemään putken normaalilta havaintopaikalta
hieman kauemmas mökkitielle, jottei järveltä
puhaltava tuuli häiritsisi niin paljon. Rajamagnitudi
oli noin 6.3 määritettynä vielä nousevasta
Isosta Karhusta. Seeing tuntui olevan hieman normaalia parempi.
NGC 2392 näkyi lähes samanlaisena 12 tuumaisella
putkella ja 1000+ suurennuksella. Ulommassa kehässä
olevia kirkastumia en mielestäni nähnyt sillä
ja 18 tuumaisellakin ne olivat vain vaivalloisesti näkyvissä
syrjäsilmällä." Kohdekuvaus menee
näin: "Astronetissä käydyn keskustelun
jälkeen, päätin katsoa mitä näkisin
Eskimosumusta. Katsoin kohdetta useilla eri suurennoksilla
väliltä 183x ja 1206x ja yllätykseksi juuri
suurin suurennos oli paras. Pääyksityiskohdat näkyivät
jo 309-suurennoksella, mutta huonosti. Käytin 3.8mm Baader
okulaaria 2x-barlowin kanssa, joka antaa suurennokseksi 1206x.
Näkymä on upea! 10.5 magnitudin keskustähti
on renkaan keskellä, joka on hieman elliptinen N-S suunnassa
ja hieman leveämpi etelässä. Sumun keskus on
kuin pienoisversio M57:stä. Tätä monimutkaista
rakennetta ympäröi himmeämpi ulompi rengas.
Se on melkein tasakirkkauksinen, paitsi etelässä
ja pohjoisessa, jossa on kaarimaiset kirkastumat. Näistä
eteläisempi on huomattavasti selkeämpi, isompi ja
kirkkaampi. Itse sumu on selvästi sininen. UHC ja O-III
suotimet parantavat sumun rakenteita vain hieman."
Kaukoputkena on ollut 45-senttinen dobson ja suurennosta komeat
1203x. Komea piirros kaiken kaikkiaan ja kiitettävä
määrä yksityiskohtia näkyvissä!
NGC 2392 -
Iiro Sairanen
Jaakko Saloranta
Näin kevään koittaessa edellytykset havaintojen
tekemiseen vain paranevat, tai ainakin olosuhteet muuttuvat
otollisemmiksi, ja pimeääkin riittää vielä
yllin kyllin. Mutta ennen kevättä, palataan vielä
hetkeksi talven havaintoihin, joita jakson loppupuolella tulikin
jo jonkinverran enemmän, kuin jakson alussa. Kevät
on galaksien aikaa, sillä niitä on nyt näkyvissä
jo keskikokoisella putkella enemmän kuin jaksaa havaita!
Ja sen takia esittelenkin tässä numerossa pelkästään
galakseja.
Klassisen kaunis galaksipari kevättaivaalla
Tämän kevättalven havaintokatsaukseni aloitan
Allar Saviaukin havainnosta kuuluisasta galaksikaksikosta
M 65 ja 66. Galaksiparihan sijaitsee tunnetusti selväpiirteisessä
Leijonan tähdistössä, joka nousee itäiseltä
taivaalta inhimilliseen aikaan jo lopputalvesta. Galaksipari
mitä todennäköisimmin muodostaa oman itsenäisen
galaksijoukkonsa, Leijonan galaksijoukon. Galaksiparin etsiminenkään
ei tuota vaikeuksia, sillä se sijaitsee leijonan "alaruumiin"
muodostavien tähtien puolivälissä, hieman tähtiä
yhdistävän kuvitteellisen janan eteläpuolella.
Niiden keskinäinen etäisyys on vain 21', joten ne
näkyvät helposti yhtäaikaa näkökentässä.
Galaksit näkyvät pieninä utuisina läiskinä
jo pienellä kaukoputkella. Isommilla putkilla ja kärsivällisellä
havaitsemisella on mahdollista saada galakseista esiin mielenkiintoisia
yksityiskohtia. Molemmat galaksit ovat spiraalityyppisiä,
mutta niissä on havaittavissa sekä sauva- että
tavallisen spiraalin piirteitä, joten ne luokitellaan
ns. sekatyypin spiraaleiksi, Sab. M 65 näkyy pitkulaisena
sumuna, jolla on kirkas ydin. Galaksin kirkkaus on 9,3 magnitudia,
ja koko 8,7' x 2,2'. Siitä on mahdollista havaita tumma
pölyjuova sen itäisellä reunalla. M 66 kirkkaus
on 8,9 magnitudia ja koko 8,2' x 3,9'. Sillä on kaksi
isoa spiraalihaaraa, joista toisen sanotaan muistuttavan ravun
hankajalkaa. Jaostomme aktiivi Allar Saviauk on havainnut
tätä Leijonan galaksiparia Kirkkonummen Porkkalassa
25/26.2 klo 01.45. Havaintovälineenä Allarilla oli
N 300/1800mm ja suurennus 69x. Olosuhteet ovat olleet kohtalaiset,
seeing 3, TT 2 ja RJM 5,6. Taivas on ollut pilvetön,
ja pakkanen on nipistellyt 10 asteen voimin. Allar kertoo
havainnostaan näin: "Molemmat galaksit mahtuivat
mukavasti samaan näkökenttään. Molemmat
ovat pitkulaisia samaan suuntaan. M65 on huomattavasti pitkulaisempi
kuin M66. M65 läntinen reuna terävä (EDL?).
M66 oli melko kirkas tähtimäinen ydin."
Messier 65
& 66 - Allar Saviauk
Eräs Messier galaksi Bereniken hiuksissa
Seuraava kohde sijaitsee Bereniken tähdistössä,
joka näkyy myös hyvin keväisellä yötaivaalla.
Tähdistö itsessään on melko himmeätähtinen,
ja sen huomattavin kohde paljain silmin on tähtijoukko,
joka tunnetaan nimellä Melotte 111. Se näkyy paljain
silmin utuisena kohtana tähdistön keskivaiheilla,
ja siitä voi hyvissä olosuhteissa erottaa muutamia
tähtiäkin. Mutta tämän lisäksi tästä
muuten huomaamattomasta tähdistöstä löytyy
lukuisia galakseja, joista yksi on Messierin luettelon 98.
kohde. Messier 98 on spiraali galaksi, tyypiltään
Sab, eli se on samanlainen sekamuodon edustaja, kuin edellä
esitellyt galaksit leijonassa. M 98 näkyy meille lähes
edge-on asennossa, ja sillä on pieni, tiivis ydin, jonka
ympärillä on tiheässä pölyjuovia.
Sen kirkkaus on 10,1 mag ja koko 9,1' x 2,1'. Messier 98:asta
meille on lähettänyt havainnon uusi nimi, Marko
Tuhkunen, hieno avaus uudelta havaitsijalta! Marko on havainnut
ko. galaksia Kotkan Aittakorvessa 4/5.2 klo 05.30. Markolla
on ollut kohtalaisen isokokoinen putki käytössään,
nimittäin havaintovälineen virkaa on tehnyt N 300/1500mm,
ja suurennustakin on ollut 115x. Olosuhteet ovat olleet kohtalaiset,
seeing 2 ja TT 3. Kotkan kaupungin läheisyys on haitannut
havaintoja valosaasteisen taivaan muodossa, joten taustataivas
on ollut melko vaalea, vaikkei kuukaan ollut sitä pilaamassa.
Marko kerttoo havainnostaan näin: "M 98 oli
vähän kirkkaampi kuin M 100, jonka havaitsin samana
yönä, ehkä tämä johtui siitä,
että M 98 oli kauempana valosaasteiselta alueelta kuin
M 100. Kuitenkin pystyin näkemään galaksin
muodon, mutta siinä kaikki."
Messier 98
- Marko Tuhkunen
Polarissima borealis
Tämän katsauksen päätän yhdenlaiseen
erikoisuuteen. Tämä viimeinen esiteltävä
kohde on myös galaksi, ja siinä erikoista on se,
että se on kaikkein lähin kohde pohjoista taivaannapaa,
kohde sijaitsee vain 40':n päässä taivaannavasta.
Galaksi (NGC 3172) tunnetaan nimellä Polarissima borealis,
joka viittaa sen pohjoiseen sijaintiin. Kohde löytyy
vastakkaiselta puolelta taivaannapaa, kuin Pohjantähti.
Kohde näkyy hyvin meikäläisillä pohjoisilla
leveysasteilla, ja yhtenä syynä on varmasti juuri
kohteen korkea sijainti, sillä se on niin korkealla taivaalla,
että ilma on siellä aina puhtaampaa, kuin alemmilla
deklinaation arvoilla. Galaksi on kuitenkin pieni, 1,1' x
0,8', ja sen kirkkaus on 13,8 magnitudia. Sen voi havaita
ehkä jo 15-senttisillä putkilla, mutta ainakin 20-senttisillä
sen pystyy helposti bongaamaan. Isommilla putkilla siitä
voi erottaa jo kierteishaaroja. Tästä pohjoisesta
kohteesta jaostolle havainnon on lähettänyt Toni
Veikkolainen Järvenpäästä. Toni on havainnut
galaksia Järvenpään Kinnarissa 25/26.2 klo
00.24. Havaintovälineenä on toiminut tuttuun tapaan
N 200/1000mm, ja suurennusta on ollut 100x. Olosuhteet ovat
olleet kohtalaiset, seeing 3, TT peräti 1 ja RJM 6,0.
Taivas on ollut selkeä, eikä kuukaan häirinnyt.
Pakkasasteidenkin puolesta havaitseminen on ollut melko inhimillistä
puuhaa, lämpötila vain 6 astetta alle nollan. Tonin
havaintokertomus kuuluu näin: "Yllättävän
helppo, pystyin näkemään kohteen jo suoraan
katsoen. Kohde on huomattavan pitkulainen itä-länsi
suunnassa."
NGC 3172 -
Toni Veikkolainen
Juha Ojanperä
English Summary
Winter is soon history again, and possibilities for observing
are getting even better, and there are still plenty of dark
hours during night time. Spring is the time of galaxies and
that's why people have done so many observations of galaxies.
There are so many galaxies in the spring sky even for middle-sized
telescopes that you can't even think about observing 'em all!
Lots of challenges, and peace of cake-targets! There are four
observations presented in this issue, first one, NGC 2392
(The Eskimo nebula) by Iiro Sairanen, second M 65 and 66 from
Allar Saviauk, third M 98 from new observer Marko Tuhkunen
and the last but not the least NGC 3172 (Polarissima Borealis)
by Toni Veikkolainen.
|