xx.x.03 ds@ursa.fi
2/2003
Kevään alkua
Tätä kirjoittaessa ulkona on ollut useamman yön
jo selkeää, joskin kuu on haitannut havaintoja pahan
kerran. Selkeä sää on heijastunut hienosti
myös jaoston verkossa sijaitsevaan havaintoarkistoon
ja sinne onkin ropissut piirroksia melkoista tahtia. Tällä
menolla päästään yli 1500 havainnon jo
ennen kesän hiljaisempaa kautta!
Havaintoarkisto
Kuten edellä jo mainitsinkin, jaostolla on nykyään
havaintoarkisto verkossa. Jokainen voi lähettää
sivujen kautta skannatut havaintonsa jaostolle ja säästää
näin jaoston toimihenkilöiltä havaintojen sinne
siirtämisen vaivan. Arkistossa onkin jo nelisenkymmentä
rekisteröitynyttä käyttäjää
ja yli 1300 havaintoa. Sivut löytyvät osoitteesta
http://archive.ermiksson.net.
Deep Sky tapaaminen
Näillä näkymin ds-tapaaminen järjestetään
jälleen Hollolassa Manskiven toimintakeskuksessa syyskuun
aikana. Tämän UMin dealineen mennessä päivämäärää
ei vielä ole vahvistettu, mutta toivottavasti aivan kohta
ilmestyvään EDL:n numeroon se jo kerkeää.
Tarkkailkaahan kaikkia mahdollisia tiedonsiirtokanavia ja
merkitkää heti aika kalenteriinne!
EDL
Jaoston oma lehti EDL on jälleen ilmestymässä.
Taitto on aivan viime silausta varten valmis ja sitten lehti
meneekin jo painoon. Pienen viivästymisen aiheuttaa vielä
se, että menen viettämään seuraavan viikon
Levitunturin maisemiin, mutta aivan pian kuuluu perästä.
Tällä kertaa luvassa onkin sitten 36 sivuinen lukupaketti.
Jaoston jäsenmäärä
Havaintotietokannalla on ollut useita positiivisia vaikutuksia
ja yksi niistä on myös se, että jaoston jäsenmäärä
on lähteny kovaan kasvuun kun uusia tuttavuuksia on liittynyt
havaintojen lähettäjien joukkoon. Tällä
hetkellä jaoston listalla onkin jo 35 nimeä, joten
taas ollaan lähestymässä 90-luvun huippuhetkien
lukuja. Tervetuloa jaostoon kaikille uusille jäsenille!
Eipä tässä sen enempää tällä
kertaa. Toivotan kaikille oikein hyvää kevättä,
toivottavasti pääsette havaitsemaan oikein olan
takaa. Muistakaa edelleen lähettää jaostolle
havaintojanne!
Riku Henriksson
Kevättä
Tämän kertaisesta palstasta tulikin sitten oikein
ennätys pitkä. Toivon että jaksatte lukea loppuun
asti. Esittelen tässä numerossa muutaman uuden havaitsijan
ja lisää on tiedossa heti ensi numerossa. Aivan
kuten Riku jo omassa osiossaan mainitsi, jaoston havaintojen
määrässä on huomattavissa selvä piikki
heti vuoden alkuun. Suurimmaksi osaksi tämä on uuden
havaintoarkiston aikaan saannosta ja kun parannuksia tulee
lisää kokoajan ei mikään ole enää
maailman valloituksen tiellä :) Uudella systeemillä
havaintoarkistoon lähetetyt havainnot tulevat itselleni
suoraan sähköpostiin, joten riittää kun
ne vain lataa ne arkistoon. Mukava ja pitkään odotettu
yllätys tuli myös uusille Webb Societyn ja NDSOS
jäsenille – muutaman kovanluokan havaintolehden merkeissä.
Toivottavasti yhteistilaus jatkuu myös tulevaisuudessa
ja uusia jäseniä saadaan lisää. Jäljellä
on enää pieni pinnistys ennen pakollista kesälomaa,
joten nauttikaa vielä tulevista pimeistä öistä
täysin siemauksin. Ja EDL odotellessa lähdetään
havaintojen pariin…
Valosaastetta ja apertuuria
Ensimmäinen uusi havaitsija on jo pidemmän ajan
harrastajan Marko Myllyniemen piirros Messier 1 eli Rapusumusta.
Mies varmasti tunnetaan parhaiten astronetti-sivustostaan
ja on mukava nähdä samaisen miehen havaintoja myös
jaoston arkistossa. Toivottavasti sama meno jatkuu myös
tulevaisuudessa. Markon havainto on tehty 22.2.2003 kello
23.11 ja kohteen kuvaus on seuraavanlainen: “Ilman kylmetessä
taivas oli ajoittain utuinen, minkä vuoksi kohteen havaitseminen
oli vaikeaa, etenkin kun utu voimisti läheisen luistinradan
aiheuttamaa valosaastetta entisestäänkin. Huom!
Kaukoputkessa 90° kulmapeili”. Kaukoputkena on käytetty
Helios Startravel 120 -linssikaukoputkella, ja suurennos on
ollut 60-kertainen. Rajamagnitudi ei ole ollut kovinkaan hyvä:
5.0, TT 3 ja Seeing 2. Rapusumu, nimi jonka Lordi Rosse antoi
kohteelle aikanaan, on supernova jäännös vuonna
1054 räjähtäneestä tähdestä
joka ainakin toivottavasti sai kiinalaiset innostumaan tähtitieteestä
entistä enemmän.
Kuten moni havaitsija jo varmasti tietääkin Messier
1 ei ole kovinkaan silmiä hivelevä näky valosaasteisessa
ympäristössä. Pimeässä havaintopaikassa
meno on kuitenkin toisenlainen ja kohde näkyy jopa kaukoputkien
etsimissä. Kymmensenttisillä putkella kohde on enemmän
tai vähemmän tasakirkkauksinen, pyöreähkö
sumu, joskus kuitenkin kohde voi olla selvästi elliptinen.
20-senttisellä putkella voi nähdä kohteesta
selvää epäsäännöllisyyttä
muodossa ja jopa kirkkauden vaihteluita keskustassa. Moni
havaitsija näkee myös kohteen selvästi S-kirjaimen
muotoisena suurilla suurennoksilla. Kaukoputkesta riippumatta,
hyvällä säällä kohteesta pystyy näkemään
niin paljon yksityiskohtia että havaitsemista riittää
useiksi tunneiksi kerralla. Mikäli kohteesta haluaa repiä
vielä enemmän irti, paras tapa on tietysti käyttää
suodattimia, joista O-III ehkä hieman parempi kuin UHC,
mutta molempia kannattaa käyttää ja verrata
näkymiä. Rapusumun keskustähti (pulsari) on
kirkkaudeltaan 16 magnitudia ja on pahasti keskellä kaikenlaista
sumumassaa. Tavallisesti tähden näkemiseen riittää
ehkä 40-45 senttinen kaukoputki, Stephen O’Meara tosin
väittää että erinomaisissa olosuhteissa
ja loistavakuntoisella peilillä keskustähtiä
näkyy jo 25-senttisellä putkella. Siitä vaan
kokeilemaan!
Toinen havainto onkin sitten tehty varsin massiivisella instrumentilla.
Mikko Olkkosen uusi 18”/f5 (45-senttinen) Dobson on päässyt
koetukseen Kirkkonummella vuodenvaihteessa ja miehen ihka
ensimmäinen havainto on nähtävissä kuvassa
2. Planetaarinen sumu NGC 2438 on varsin helppo nähdä
ja näkyykin melkein putkella kuin putkella. Suurennosta
täytyy olla kohtalaisesti ja O-III suodatin tietysti
helpottaa kohteen löytymistä. Sumun ulkomuoto muistuttaa
helposti Lyyran Rengassumua, Messier 57, mutta on vain hieman
himmeämpi. Rengasmaisuus on myös helppo havaita
parikymmen senttisellä putkella. Keskustähti on
hyvin himmeä: 17.7 magnitudia, mutta kohteen keskustassa
on myös muutama “valekeskustähti” magnitudiltaan
molemmat noin 15. Nämä tähdet kuuluvat todennäköisesti
avonaiseen tähtijoukkoon Messier 46 ja näkyvät
ainakin 30-senttisellä putkella, ehkä myös
pienemmilläkin. Mikko kuvailee kohdetta seuraavasti:
“M46:ssa kimalteli kivasti parikymmentä kirkasta
tähteä. Yhteensä näkyvissä ehkä
satakunta tähteä. NGC 2438 näkyi selväreunaisena
kiekkona ilman yksityiskohtia”. Suurennosta piirroksessa
on ollut noin 71x. Valitettavasti sää on ollut ilmeisesti
erittäin huono kun yksityiskohdista ei ole ollut tietoakaan,
edes O-III suodattimesta ei ole ollut apua. Sää
on ollut varmasti tuskainen, pakkasta kiitettävät
28,2?C, TT4 ja seeing 3. Rajamagnitudi on ollut vaivaiset
5.0. Onnettomasta säästä huolimatta on kaukoputken
näkymä ollut varmasti erittäin kaunis. Vaikka
tähtijoukko Messier 46 onkin varsin väritön
joukko, on se hyvin rikas ja tähdet ovat jakautuneet
mukavasti koko joukon alueelle. Kirkkaimmat tähdet ovat
magnitudia 8 ja himmeimmät aina 15. magnitudiin asti.
Kaiken kukkuraksi tähtijoukko sisältää
myös erittäin himmeän 18 magnitudin galaksin
MAC 0741-1442. Galaksi näkyy Palomarin valokuvaus levyillä,
mutta siihen se sitten taitaa jäädäkin.
Talvisen taivaan helmet
Avonainen tähtijoukko Messier 44 on yksi pohjoisen taivaan
kirkkaimmista ja miksei myös helpommista syvän taivaan
kohteista. Samaa on saattanut tuumia myös uusi aktiivi,
Sami Rask joka on havainnut M44 19./20.2 tämän vuoden
puolella. Udusta, kuusta ja pakkasesta huolimatta on Sami
havainnut kohdetta 11-sentin Tal-1 kaukoputkellaan, 32x suurennosta
käyttäen ja varsin onnistuneesti. Piirros löytyy
kuvasta 3. Tämä avonainen joukko on myös helppo
nähdä paljain silmin utuisena läiskänä
Kravun tähtikuvion sydämmessä. Yksittäisten
tähtien näkyminen onkin jo hieman haastavampi tehtävä
ja vaatii hyvin pimeää taivasta, mielummin vielä
korkeutta merenpinnasta.
Parhaan näkymän kohteesta tarjoaa pieni kaukoputki
laajalla näkökentällä aivan kuten Raskilla
on ollut käytössä. Joukossa on peräti
11 tähteä magnitudia 7 kirkkaampaa, joista neljä
niistä vielä hieman oransseja väriltään.
Suuremmilla putkilla joukosta näkyy tietysti enemmän
tähtiä ja enemmän tähtijonoja. Tähtiä
voi olla näkyvissä kirjaimellisesti satoja! Samin
kuvaus kohteesta on seuraava: “Kohteessa useita kirkkaita
tähtiä joukon keskellä (kirkkaudet väliltä
6 -17 mag). Himmeimmät tähdet eivät näkyneet.
keskustan tähdet kaikista kirkkaimpia; reunoilla tähdet
himmenivät. Kirkkauksissa todella suuret erot. Joukko
ei juurikaan näyttänyt keskittyvän, vaan oli
melko hajallaan. Joukon keskellä oli neljän kirkkaan
tähden muodostama asterismi, joka muistuttaa aivan Herkuleen
tähtikuviota”. Tähtijoukon kirkkaus on 3.1
magnitudia ja koko valtava: 95,0 eli yli puolitoista astetta.
Jos ei pelkkä avonainen riitä niin on galaksi-havaitsijoille
tiedossa ylimääräistä tavaraa. Tähtijoukon
sisältä löytyy useita MAC, UGC, GCCG ja ennenkaikkea
NGC galakseja. Juuri kirkkaimmat NGC galaksit saattavat näkyä
jo 20-senttisellä kaukoputkella, mutta muihin tarvitaankin
sitten jo lisää kiiltävää peiliä.
Kooltaan galaksit ovat myös todella pieniä, joten
suurennosta tulee olla runsaasti.
Eipä taida maailmassa montaa havaitsijaa olla joka ei
olisi nähnyt Orionin Kaasusumua, Messier 42. Useiden
muiden jaostolaisten tapaan, myös Petteri Kankaro on
päässyt ihailemaan M42 monimutkaisuutta ja kauneutta
tällä kertaa Turun Ruissalossa 3.3.2003, ihan hyvällä
rajamagnitudilla 5.5, seeingin ollessa 1 ja TT 1. Välineenä
mies on käyttänyt suurikokoisia kiikareita, 20x80
sellaisia, hyvää säätä ja hieman
yli 3 asteen näkökentää. Piirros löytyy
kuvasta 4 ja on kokonaan piirretty tietokoneella ja varsin
taidokkaasti täytyy myöntää.
Kuten Petterin piirroksesta näkyy, jo pienikokoisella
kaukoputkella/kiikarilla näkymä on häkellyttävä:
Sumun monimutkaisuus ja kauneus on yksinkertaisesti uskomaton.
Sumua on varsin mahdoton piirtää tarkasti johtuen
suurimmaksi osaksi kohteen kaaottisesta olemuksesta, joka
on näkyvissä varsinkin suuremmilla suurennoksilla.
Myös sumun sisällä näkyvien tähtien
lukumäärää on mahdotonta laskea oikean
sään sattuessa. Suuremmilla kaukoputkilla yksityiskohdat
näkyvät helpommin ja arvatusti niiden määrä
kasvaa. Sumun kirkkaus ja koko kasvaa tietysti häkellyttävästi
putken koon mukaan kuten arvata saattaa. Myös kaikki
mahdolliset suodattimet parantavat M42 näkymistä,
joten kaikkea mahdollista kannattaa kokeilla. Pimeät
sumut sumun seassa ovat myös yllättävänkin
helposti näkyvissä. Helpoin ja huomattavin kaikista
on Sinus Magnus Theta 1 ja 2 tähtien välissä.
Myös Trapetsista etelään oleva Sinus Gentilii
on helposti nähtävissä. Erinomainen etsintäkartta
näihin pimeisiin sumuihin löytyy Risto Heikkilän
Syvä Taivas-kirjasta jossa on John Herschelin piirros
kohteesta.
Vaikka kohde on tunnetusti valokuvissa hyvinkin eloisan punainen,
tämä on kuitekin ikävän vaikeaa nähdä
visuaalisesti. Yleisesti kohde näyttää tasaisen
harmaalta, joskus vihreältä lähinnä sumun
kirkkaimmissa osissa, aivan Trapetsin ympärillä.
Petteri on itse saanut kohteesta kiitettävästi näkyviin
ja kuvailee kohdetta seuraavasti “Huomasin havaitessani M42:ta
ja M43:a tähtiparin jonka keskellä oli yksi himmäempi
tähti selvän sumumaisen kirkastuman. Samaa efektiä
en nähnyt testimielessä muille tähtipareille
tekemälleni syrjäsilmäkatsomisella. Kokeilen
paremmalla kelillä jospa tästä erottaisi rakennetta”.
Petterin piirroksessa näkyvä kolmen tähden
rykelmä Messier 42 vasemmassa laidassa on todennäköisesti
Trapetsi vahingossa piirretty vain väärälle
puolelle kohdetta.
Trapetsi itse on moninkertainen tähti enemmän tai
vähemmän Orionin kaasusumun sydämmessä
joka saa koko sumun loistamaan. Se on myös samalla yksi
nuorimmista tunnetuista tähtijoukoista taivaalla. Hyvällä
optiikalla ja sopivalla säällä Trapetsi tarjoaa
mukavasti lisää tavaraa havaitsijoille. Tähdet
joukossa ovat aakkosten mukaisesti A-H, joista ensimmäiset
6 tähteä on näkyvissä jo keskikokoisilla
putkilla kunhan suurennosta on vain tarpeeksi. G ja H komponentit
ovat vain 16 magnitudia ja ovatkin hyvin vaikeita havaita
ilman häkellyttävää säätä
ja todella suuria kaukoputkia.
Aivan Messier 42 vierestä löytyy selvästi huomaamattomampi
Messier 43 eikä turhaan: Kohde on pieni, jokseenkin himmeä
ja eikä kovinkaan silmiä hivelevä. Hyvällä
säällä sumu on selvästi kyyneleen tai
vesipisaran näköinen, tavallisesti kuitenkin vain
tasakirkkauksinen, pyöreä hehku 8 magnitudin tähden
ympärillä. Kankaro on saanut myös alueelta
lisää kohteita irti taustataivaasta.
Piirroksen ylälaidasta löytyy kolmen heijastus/emissiosumun
rykelmä, NGC 1977-75-73. Kohteet ovat lyhyesti sanottuna
kohtalaisen vaikeita havaittavia ilman suodattimia, mutta
niiden kanssa hieman helpompia vaikka osittain heijastussumuja
ovatkin. Hieman piirroksen ulkopuolelta löytyisi vielä
harva avonainen tähtijoukko NGC 1981 ja NGC 1980 joka
itse asiassa näkyykin piirroksessa Iota-Orionin maastossa.
Kanarian lämpöä ja Kirkkonummen kylmyyttä
Iiro Sairanen kävi uutena vuotena kokeilemassa Kanarian
saarten lämpöä, tarkemmin sanottuna Las Palmaksella.
Mukana oli vain 15x50 kiikarit, mutta varmasti parempi sekin
kuin ei mitään. Iiro havaitsi muutamia kohteita
jotka ovat joko ikävän alhaalla Suomesta havaittavaksi
tai sitten vain näkymättömissä. Joka tapauksessa,
Iiron piirros avonaisesta joukosta Messier 93 kimmeltää
kuvassa 5 ja piirros on tehty 2/3.1 hieman keskiyön jälkeen.
Kohteena M93 on melkoisen vaatimaton, onhan se kohtalaisen
kirkas ja kookas, mutta juuri jotain sellaista siitä
puuttuu. Tosin avonaisen visuaalinen koko on jotain 10’ luokkaa
joten jokseenkin pieni. Kohde on tyyppiä I 3 r ja tähtiä
löytyy kiitettävät 80 kappaletta joista kirkkain
on 8 magnitudia ja löytyy joukon keskustasta. Lisää
glamouria kohteeseen tuo kuitenkin häkellyttävän
rikas tähtitaivas – löytyyhän kohde linnunradan
polulta ja Peräkeulan tähtikuviosta ja tietysti
runsaat lisäkohteet kohteen lähimaastossa. Hotellin
7-kerroksen parvekkeelta ja sirkkojen sirinässä
Iiro kuvailee kohdetta “ Kolmion muotoinen avonainen, joka
näkyy pääasiassa glowna. Itä- sekä
länsipäissä yksittäiset tähdet. Joukon
itä- ja etelälaidat ovat hieman muita osia kirkkaampia.
Vaikea havaita ilman jalustaa, myös valosaaste peitti
kohdetta huomattavan paljon”. Taivaan olosuhteet ovat olleet
normaalia välimeren maiden luokkaa: Rajamagnitudi 5 hujakoilla
ja TT 4.
Jaoston vetäjä Riku Henriksson on myös päässyt
kollimoimaan putkensa ja kokeilemaan mitä löytyy,
tosin hieman karummisa olosuhteissa kuin Iiro. Rikun silmät
ovat iskeneet kiinni yhteen talven suosikeista, vaikka vaikeaan
sellaiseen IC 443, joka tunnetaan myös nimellä Talven
Harsosumu. Itse kohde on hyvin himmeä supernova jäännös
aikojen takaa ja vaatii lähes poikkeuksetta suodattimia
näkyäkseen. Vaikka kohde kuulostaakin monille liian
vaikealta, ei kannata luovuttaa aivan heti. O-III suodattimella
ja pimeällä taivaalla varustettu keskikokoinen kaukoputki
voi yllättää havaitsijan tyysti. Hyvällä
säällä voi näkyä kokonainen kaari
pienellä suurennoksella jopa tuntien havaitsemisen tuloksena.
Myös useita kirkastumia voi olla näkyvissä.
Riku käytti havainnointiin Kirkkonummen pimeää
taivasta, 30-senttistä Dobsonia ja tietysti O-III suodatinta.
Taustataivas on ollut 3, seeing 2 ja ennenkaikkea rajamagnitudi
6.2. Rikun englanninkielinen kuvaus kohteesta menee löyhästi
suomennettuna seuraavasti: “Hyvin pitkulainen sumu rikkaassa
tähtikentässä. Näkyi muutaman minuutin
tutkinnan jälkeen O-III suodattimella, mutta ei ilman.
Kuitumainen rakenne näkyi silloin tällöin mutta
tarkkaa sijaintia hyvin vaikea määrittää.
Erittäin himmeä, näkyi vain noin 10-15% ajasta.
Lähistöllä olevaa IC 444 ei näkynyt nopean
vilaisun jälkeen”. IC 443 hieman sivuun löytyy myös
toinen mielenkiintoinen kohde – heijastussumu IC 444. Tämä
sumu näkyy erittäin himmeänä, pyöreänä
sumuna tähden 12. Gem ympärillä. Kokoa löytyy
8’x 4’.
Jaakko Saloranta
English Summary
The amount of new observers and new observations has been
enormous, thanks to the new sketch archive made by Riku Henriksson.
As far as I know it is the largest drawing database in the
entire internet and has over 1300 observations and 39 registred
users for the time being. The url to the site is http://archive.ermiksson.net,
please have a look at it and register if already have not
;)
This time the post is quite long, me getting carried away
and new observers senting new observations with such a speed.
There is two totally new observers in this number, Sami Rask
(Messier 44 in picture 3) and Marko Myllyniemi (Messier 1
in picture 1) and more will come forth in the next UMI-magazine.
In picture 5 we have a Messier 93 sketch from Iiro Sairanen
made in the warmth of Canary Islands! Also the president of
Finnish Deep sky Section, Riku Henriksson has delighted us
with a sketch from The Winter Veil, IC 443.
|