Olin vaihteeksi yöpilvijahdissa ulkona. Vesiperä tuli tällä kertaa ainakin siinä puolen tunnin havaintoikkunassa, jonka ulkona vietin. Tämä kesä ei ole oikein suosinut minua. Olen nähnyt vasta yhdet vaatimattomat yöpilvet, vaikka ilmakehälistalla on jo useammastikin raportoitu.
Tämä yö oli taas melkoinen haaste yöpilvihavaitsijalle. Taivaalla oli paljon cirruksia, niiden seasta himmeämpien yöpilvien erottaminen on melko vaikeaa. Polarisaatiosuodin, tässä tapauksessa aurinkolasit apuna yritin ottaa tolkkua, mikä on cirrusta ja mikä ei. Niillä alueilla, joissa polasaatiokeino toimii hyvin (noin 90 astetta Auringosta ja joitain kymmeniä asteita kumpaankin suuntaan), pilvet vaikuttivat tavallisilta cirruksilta. Himmeät pilvet kyllä erottuvat tumman aurinkolasin läpi vähän kehnosti.
Muuten yö oli kyllä leppoisa. Jupiter näkyi komeasti etelässä ja huomasinpa nätin melko hitaan -1 tähdenlennonkin korkealla etelätaivaalla.
Olen varmaan kirjoittanut joskus näitä kivikaupungissa havaitsevan ongelmista. Kun en ole niin onnekas, että asuisin korkean kerrostalon ylimmässä kerrokseksessa niin, että ikkunat olisi pohjoiseen, joudun yöpilvien vuoksi kävelemään vähintään parinsadan metrin päähän jalkapallokentälle ja mitä myöhemmäksi kesä menee, sitä kauempaa joudun hakemaan avointa havaintohorisonttia.
Havaintopaikan etsimisessä on toinen aspekti, sitä kaipaa jonkunlaista rauhaa havaitsemiselle. Kaupungissa noita liikkujia riittää ihan älyttömiinkin vuorokaudenaikoihin. Enkä enä nykyään kaipaa turhan paljon ylimääräisiä kyselijöitä. Ei niin, ettäkö häpeäisin jotenkin erikoista harrastusta, mutta koskaan ei tiedä, ymmärtääkö kyselijä oikeastaan harrastuksen hienouksista mitään.
Bongasin tuossa pari vuotta sitten lähikenttää paremman paikan ns. Kätilöopiston tonin kalliolta. Kallion on kyllä suurelta osin aidattu Venäjän lähestön alueeksi, johon eivät kuitenkaan ole rakentaneet mitään. No, vapaaksi jäänyt puoli on sopivasti kymmenkunta metriä katujen yläpuolella, ja siellä voi melko rauhassa tarkkailla taivasta kenenkään häiritsemättä. Paitsi, että viime kesänä ja nyt edellisellä kerralla olen saanut todeta, että lokit ovat valloittaneet kallion ja nostavat huomattavan metelin, kun kalliolle kiipeää. Se kyllä herättää suurtakin huomiota.
Nyt äsken, ihme kyllä, lokit olivat muualla ja sain olla suht rauhassa, paitsi että yksi ohikulkija kiipesi ihmettelemään, kuka kalliolla seisoskelee. No olin onneksi juuri tulossa jo alaspäin. Kävelin vielä toiseen havaintopaikkaani Johanneksen kirkon taakse, josta avautuu taas parempi näkymä matalammalle pohjoiseen. Siellä oli joku römyporukalla vauhdissa ja palasin vähin äänin toista tietä takaisin himaan.
Huono-onninen kesän alku
Minulla on ollut vähän huonoa tuuri yöpilvien suhteen tänä kesänä verrattuna parin viime kesän havainnointiin. Kesäkuussa en oikein jaksanut lähteä tarkastamaan tilannetta, kun ei ollut lomaa. Vaikka se on kyllä huono selitys, kun monasti tuli valvottua koneen ääressä yöpilvien näkymisaikaan. Toisaalta tarkastuskierrokselle lähtemiseen menee aikaa, eikä nykyään jaksa enää valvoa niin paljon kuin aikaisemmin. Kesäkuulla oli myös reilun viikon jakso, kun olin Punkaharjulla. Siellä ei ollut oikein mahdollisuuksia liikaa valvomiseen. No, säätkin olivat epävakaisempia.
Nyt heinäkuussa olen saanut havaintorutiinin paremmin kulkemaan, mutta vain yhden yöpilvet olen sattunut näkemään. Pari kertaa on sattunut niin, että tarkastusaikaan noin klo 0.45-1.00 ei yöpilviä vielä näkynyt, vaan ne ovat ilmestyneet vajaata tuntia myöhemmin taivaalle. Kesän tämän mennessä parhaimmat näytelmän aikaa pääkaupunkiseudulla oli lähes totaalisen pilvistä. Pari yötä sitten oli myös täysin pilvistä ja satoi.