Viime päivien vapaat ajat ovat menneet aika tiiviisti Tähdet-vuosikirjan parissa. Oman tarkastuskierroksen loppuun saattaminen ja sitten toimitusporukan löytämien virheiden korjauksien vieminen taittoon on teettänyt töitä.
On hämmästyttävää, miten paljon tuota korjattavaa aina löytyykin. Se ei toisaalta pitäisi olla mikään ihme:
Olen varmaan päivitellyt aiemminkin, kuinka valtava määrä pikkutietoa yksi kirja sisältää. Yksistään kalenteriosa, kun lasketaan jokainen nousu- ja laskuaika, etelässäolo, Kuun vaihe ym. mukaan, sisältää jo yli 10 000 numerotietoa. Siihen päälle koordinaattitaulukot, kuukausikatsauksien maininnat, kohtaamiskuvat, Kuun vaiheet -graafit ja paljon muuta, voi hyvällä syyllä todeta että tiedonmurusia muutama kymmenen tuhatta. Toki jotkut tiedot ovat useampaan kertaan.
Millään noita kaikkia ei pysty tarkastamaan ja numerotaulukoissa täytyy luottaa, että ohjelmat laskevat oikein. Sekään ei kyllä aina ole ihan varmaa, piileviä bugeja voi aina olla. Pikasilmäys siihen, ettei luetteloissa ole mitään epäjatkuvuuksia, pitää riittää. Toki tiedot, jotka ovat useammassa kohdassa, ristiintarkastetaan ja se pelastaa usein aika paljon.
Ja aina jotain hassua kirjaan jää, viime vuosina ei kyllä mitään vakavampia. Mutta tavoitteena on aina toki virheetön kirja.
Kuvapyyntö tuotti satoa
Pyytelin joku aika sitten Tähtiviisarissa kuvia vuosikirjaan. Toistin saman kyselyn myös Astronetin foorumilla. Jo Viisarin kysely tuotti ensimmäiset yhteydenotot, kiitos vain aktiivisille lukijoilleni. Molempien kanavien kautta löytyi lähes kymmenen tähtikuvaajaa, jotka pääsivät mukaan. Kiitokset heillekin.
Tällä kertaa ei ihan pärjätty digikuva-aineistolla niin kuin viime vuonna, vaan muutama kuva piti penkoa diakuva-arkistostakin. Eli ei vanhanmallisetkaan kuvat vielä käyttökelvottomia ole. Toki niissä on enempi vaivaa, kun kuvat pitää skannauttaa erikseen.
Värillisissä digikuvissakin on vähän työtä, kun ne pitää muuntaa harmaasävykuviksi mustavalkopainatukseen. Se ei toki ole niin suuri vaiva. Joidenkin kuvaajien olen antanut säätää kuvansa itse, jolloin niistä tulee ehkä sellaisia, kun kuvaajat ovat itse tarkoittaneet. Väristä mustavalkoiseksi säätö ei ole ihan niin triviaali kuin miltä se alkuun kuulostaisi. Jotta kuvan tietyt piirteet saisi mv-kuvana paremmin näkyviin, täytyy sävyjä jonkun verran säätää.
Olisihan se toki hienoa, jos vuosikirjassakin voisi käyttää värikuvitusta, muutenkin kuin kansissa, mutta tällä hetkellä se on taloudellinen kysymys. Lienee olennaisempaa, että lukijoilla on käytettävissä huokea opas vuoden taivaan tapahtumiin kuin värikuvateos.