Viime viikonloppuna oli Järvenpään Tähtipäivät. Niistä jäi varovaisen myönteinen fiilis, vaikka Tähtipäivä-traditio ja toteusideat sekä -periaatteet vaativatkin varmaan vielä viilaamista. Uskoisin, että ollaa oikealla tiellä.
Taustaa
Tähtipäivillä on tosi pitkä perinne, jo peräti 38 vuotta! Itse olen ollut noista mukana jo 30 vuotta. Ensimmäiset Tähtipäiväni olivat Helsingissä 1979. Silloin olin vielä nuori harrastaja ja osanottaja.
Alkuaikoina oli päivänselvää, että Tähtipäivät olivat se vuoden iso juttu harrastajille. Se oli se ainoa vuosittainen tapaaminen eri puolilla harrastaville. Tuohon aikaan ei varmaankaan vielä liikuttu niin paljoa, eikä ollut internetiä.
Noin 1980-luvun puolivälissä alkoi näkyä selvästi se, että kaikkea harrastusta ei järkevästi saatu mahtumaan viikonloppuun ja syntyi Cygnus-kesätapaaminen, jollaisesta oli kyllä puhuttu jo kauan ennen vuotta 1987.
Tuolloin 1980-luvun lopulla Tähtipäivät olivat enismmäisen kerran oudossa tilanteessa. Kriisistä ei ehkä voi puhua. Rovanniemen Tähtipäivilla 1988 kokeiltiin uutta lähestymistapaa, joka tuntui toimivan. Kuitenkin seuraavana vuonna 1989 Joensuussa sama konsepti ei enää oikein iskenyt.
Tästä eteenpäin alkoi tulla uusia pikkutapahtumia ja harrastajat tapasivat yhä useammin, eikä Tähtipäivillä ollut suurta merkitystä varsinkaan nuoremman polven harrastajille. Välillä oli hyvin toimivia tapahtumia, välillä aika väljähtäneitä. Muutamia viimeisimpiä olen puntaroinut tällä Tähtiviisarissakin
Tähtipäivien ajankohdan suhteenkin käytiin keskustelua. Syksyllä alkoi olla täyttä ja päivät siirrettiin keväälle, ikäänkuin kauden päättäjäisiksi. Tässäkin ajatuksena oli edelleen, että Tähtipäivät ovat aktiviharrastajien tapahtuma. Vuodesta 1996 keväällä järjestettyihin päiviin on tehty kolme poikkeusta: Lahti 1998, Helsinki 2001 ja jälleen Helsinki 2007.
Oireellista alkoi olla myös, että päivien järjestäjiä alkoi olla vaikea löytää. Helsingin Tähtipäivät olivatkin avaruusnäyttelyiden kylkijäisiä, eikä siinä mielesää perinteisiä tapahtumia. Jotenkin Ursan hallituksen ja toimihenkilöiden kiinnostus tapahtumaa kohti on ollut hyvin nihkeää, vaikka kyseessä piti olla nimenomaan Ursan valtavkunnallinen tilaisuus. Päivien tradition ylläpito oli pitkälle aktiiviharrastajien varassa.
Uusia ajatuksia?
Oli jo korkea aika alkaa keskustella, mikä Tähtipäivien paikka oli tähtiharrastuskentässä. Jälleen kerran keskustelu kumpusi aktiivien, erityisesti kerho- ja yhdistystoimijoiden, parista. Ei silti, keskustelua Tähtipäivien merkityksestä ja tarkoituksesta on käyty koko ajan sitten 1980-luvun lopun murroksen, kun tapahtuman ehdoton asema harrastajien ykköstilaisuutena alkoi horjua. Välillä keskustelu on ollut laimeampaa, välillä kovempaa.
On selvä, ettei Tähtipäivät voi enää olla kiistaton harrastajien ykköstapaaminen. Pitää miettiä, mihin Tähtipäiviä tarvitaan, mitä muuta tapahtumat eivät voi antaa.
Kummastelen joitain lausuntoja, joiden mukaan koko tapahtuman voisi kuopata. Toisaalta, jos asiaa ei katso riittävän laajasti, tuollainen näkökulma voi olla ymmärrettävääkin. Itse kuitenkin lähtisin ensin arvioimaan missä on vikoja ja voidaan niitä korjata.
Suomesta puuttuu selvästikin säännöllinen tapahtuma, jossa voitaisiin esitellä suomalaista tähtiharrastusta ja tutkimusta, avaruustekniikkaa unohtamatta laajemmin ja monipuolisesti. Cygnus ja jaostotapaamiset suuntautuvat enemmän tai vähemmän aktiiviharrastuksen teemoihin ja niissä käyvät vain jo vahvasti tähtiharrastuksesta kiinnostuneet.
Tähtiharrastusviikot ja -päivät antavat toki laajan valtakunnallisen kattavuuden, mutta esittelevät aina enemmän tai vähemmän paikallisen näkökulman harrastukseen. Valtakunnallinen kokoontuminen toki vuosittain kohdistuu enemmän yhteen maakuntaan, mutta sinne voidaan koota yhteen useampi toimija.
Ajatus enemmän yleisöön ja riviharrastajiin suuntautumisesta ei ole vieras Tähtipäivä-traditiolle. Jo melko varhaisetkin päivät tarvjosivat esitelmiä ja näyttelyäkin kaikille tähtitieteestä kiinnostuneille. Nyt tätä ajatusta ollaan nostettu selkeämmin esiin.
Vaikka Tähtipäivät olisivatkin yleisölle ja riviharrastajille suunnatut, se voi toimia aktiiveille edelleen tapaamistilaisuutena. Sinen tuodaan näytteille omaa tekemistään ja saavutuksia. Samalla tavataan muita. Ja illanvietto on edelleen ollut harrastajien ohjelmanumero, vaikka sitäkään ei toki ole suljettu muilta tilaisuudesta kiinnostuneilta.
Järvenpäässä kokeiltiin uutta
Järvenpään Tähtipäiviä alettiin rakentaa ajatuksella, että ne suunnattaisiin enemmän yleisöön ja perusharrastajille. Siitä ajatuksessa onnistuttiin jo kohtalaisesti ja suunta näyttää periaatteen tasolla aika hyvältä.
Esitelmiä on muutamana viime vuonna ollut ehkä vähän liikaakin. Laadukkaat esitelmät kuuluvat Tähtipäiviin. Niitä ei tarvitse olla
hengästymiseen asti. Kolma on aika hyvä määrä.
Perinteisien esitelmien rinnalla voisi olla jotain vähän toisenlaistakin. Sellainen oli ”talkshow-tyyppinen” Kosmisen kahvihetki, jossa Markus Hotakainen ja Markku Poutanen keskustelijat Jari Mäkisen johdatuksella kosmisista kuvista. Vaikka ohjelmaa luonnehdittiin vapaaksi jutusteluksi, sillä on selvä juoni ja se toi mielenkiintoisia näkökulmia nykytähtitieteen kysymyksiin. Itse olisin kaivannut yleisön mukaan ottoa jollain tavalla, ja tietenkin vähän skarpimpaa aikataulua.
Aivan samanlaisia ideoita ei ehkä joka vuosi kannata apinoida. Perinteisetkin esitelmät voivat tuoda tavallisuudesta poikkeavia näkökulmia. Yleisöä kiinnostavia aiheita ja tunnettuja luennoitsijoita kannattaa yrittää saada mukaan. Esitelmät nimittäin voisivat olla Tähtipäivien ”sisäänheittotuotteita”, jolla yleisöä saataisiin päiville ja myös tutustumaan näyttelyyn ja muuhun tarjontaan.
Jos esitelmien määrässä päästiin jo balanssiin, niin näyteelyn yhteyteen tarkoitetussa elävässä toiminnassa ehkä vähän ahnehdittiin. Puhujalavalla järjestettiin pienesityksiä. Vaikka ne olivatkin sopivan kompakteja 10-15-minuuttisia, niitä oli vähän liikaa tai ehkä liian paljon peräkkäin. Jatkossakin näitä on hyvä olla, mutta kuuntelijoille kannattaa järjestää hengähdystaukoja. Planetaario oli myös mukana pienesityksissä.
Näyttelyn idea oli kerätä useat toimijat yhteen. Ei pelkästään harrastajat, jaostot ja yhdistyksen, vaan myös kaupalliset toimijat sekä tutkimusorganisaatiot. Tarkoitus oli luoda vähän elävämpi näyttely miehitettyine osastoineen sekä edellä mainittuine pienesitelmineen. Tässä onnistuttiinkin puolittain, monipuolisuutta näyttelyn sisällössä oli jo, mutta toimijoita täytyisi ehdottomasti saada lisää. Määrällisesti näyttely oli vielä aika suppea.
Ehkä suurin ongelma Tähtipäivillä on, kuten jo edellisillä, miten saada yleisö ja riviharrastajat liikkeelle. Vähän yleisöä ja ilmeisesti järvenpääläisiä harrastajia kyllä oli vierailemassa, mutta ei lainkaan tungokseen asti. Yleisön saaminen mukaan on kyllä seuraavien Tähtipäivien suuri haaste.
Yleisökatoon löytynee useita pieniä syitä. Ajankohta lienee yksi selkeimmistä. Toukokuussa ihmisillä eivät ehkä tähtitaivaan asiat ole niin päällimmäisinä. Loppukevät ajankohtana on perua vieläkin tuosta kevätkauden päättäjäisajatuksesta. Yleisölle se vain ehkä ei ole niin toimiva. Varhaisempi kevä lienee parempi tai syksy. Ajankohdan täytyy kuitenkin kokonaisvaltaisesti istua vuoden tähtiharrastuskalenteriin, jota kansoittaa monet muutkin tapahtumat.
Tapahtumapaikkaa kannattaa harkita tarkkaan. Koivusaaren koulu oli valittu ymmärrettävästi kustannusten ja käytännön järjestelyjen helppuden vuoksi. Uusia Tähtipäiviä mietittäessä kannattaa paikaksi valita sellainen, johon yleisö helposti pääsee ja löytää. Ursankin kannattaa, miten paljon se voi maksaa hyvä paikan vuokrana. Ei toki mihinkään huippukalliisiin paikkoihin kannata mennä, mutta keskeinen sijainti lienee kuitenkin merkityksellistä.
Markkinointia tehtiin jonkun verran nytkin, mutta sitä tuskin kovin helposti tehdään liikaa. Lehdissä läpi pääseminen on toki aina vähän arvoitus, mutta eri kanavia kannattaa käyttää ahkerasti. Ursan osuus on tärkeä, mutta paikallisella järjestäjällä on usein myös hyvä käsitys maakunnallista viestintäkanavista.
Aktiviisuutta toivoisi myös aktiiviharrastajilta. Olisi hyvä, jos tähtipäivät olisi harrastajille sellainen juttu, johon on tärkeää tulla esittäytymään. Tällä kertaa vain osa harrastajista katsoi tärkeäksi panostaa tapahtumaan. Missään muussa valtakunnallisessa tapahtumassa ei samanlaisia mahdollisuuksia laittaa omia saavutuksia esille ja saada niille isompaa yleisöä.
Iso toive olisi myös, ettei Ursan päättäjien ja toimihenkilöiden taholta leimattaisi Tähtipäivien vain ”niiksi aktiiviharrastajien jutuksi”, vaan myönnettäisi se potentiaali, joka tapahtumalla voisi olla, jos siihen panostettaisi enemmän. Toki tällä kertaa Ursan jäsentiedottaja olikin aktiivisesti järjestelyissä ja planetaario oli mukavasti mukana. Ymmärrettävää toki on, että tänä vuonna IYA syö paljon energiaa moninaisine tapahtumineen, mutta tulevina vuosina Tähtipäivät voisivat olla ykköstapahtuma yleisön suuntaan, jossa Ursa olisi kokonaisvaltaisemmin mukana.