En malta olla kirjoittamatta Ursa Minorista vielä. Se kun on ollut tässä melko päällimmäisenä viime päivinä. Seuraavasta numerosta voi tulla varsin kiinnostava, ja pientä esimakua siitä, miten lehteä voisi kehittää on luvassa.
Kehitysasioihin liittyy myös laajempi ohjelma, jossa jakeluasioiden piti olla vain yksi vähemmän tärkeä osa kokonaisuutta, mutta josta tuntuu tulevan isompikin asia harrastajien mielissä.
Kuuren Kari laittoi jo muutamia osia tulevasta lehdestä alustavasti tarkastettavaksi. Luonnollisesti siinä oli omat ilmakehäpalstalle ja Kiertolaisiin kirjoittamani osuudet, mutta mukana oli myös auringonpimennysosio. Viimemainittu on teema-alue, jossa on neljä jaostorajat ylittävää artikkelia ja paljon kuvia, jotka antavat pimennyksestä tapahtumana hiukan laajemman näkökulman.
Jos T+a esitteli pimennystä maantieteellisesti laajasti, niin siinä keskittyttiin pitkälle perinteiseen pimennyskuvailuun ja -matkailuun, joka kiinnostaa suuria lukijajoukkoja. UMI:n liite sisältää paitsi edellämainitun, niin se myös tarjoaa asiaa paikallisyhdistysten pimennysnäytöksistä, maiseman valoisuuden mittaamisesta että Suomessa vallinneesta säätilasta pimennyksen aikaan. Uskoisin, että tässä on yksi tapa kehittää lehden sisältöä ja rakennetta. Juttujen yhteyteen saatiin myös T+a:n omissa jutuissaan käyttämä pimennyslogo. Kiitos vaan Markolle ja Heikille T+a-lehden suuntaan.
Ihan kivutta tuokaan osio ei syntynyt. Se vaati kohtuullisen aktiivisen aloitteen kaikkien niiden jaostojen, joissa oli jotain tekemistä pimennyksen kanssa, sekä päätoimittajan suuntaan, jotta kerättäisiin pimennysjutut jotenkin kasaan. Itselläni oli mielessä lähinnä yksi runkokirjoitus, josta olisi viitteet jaostojen palstoille. Kari kuitenkin keksi koota jutut lehdessä ihan yhteen. Tämä on uutta näkökulmaa, jota ehkä jaostoissa on vielä vähän hankala ajatella. Ehkä liikaa eletään omien jaostopalstojen aikaa.
Ei niin, etteikö jaostojen aihepiiriä käsittelevien juttujen pitäminen edelleenkin lehdessä yhdessä ja tutuilla paikoillaan, olisi ihan hyvä säilytettävä käytäntö, mutta pimennysliitteen kaltaisissa teemakokonaisuuksissa yhdistäminen toimii.
Vielä näkee, että aktiivista koordinointia tällainen yhteiseen liitteeseen kirjoitaminen vaatii, ja vieläkin olisi voinut olla enempi kirjoittajilla tietoa toistensa tekemisistä. Päätoimittajan tehtäviinhän tällainen koordinointi kuuluisi, mutta tällä kertaa Kari valitti kiireitään, ja ehkä oma osuuteni asiassa nousi suuremmaksi kuin sen tarvitsisikaan olla. Varsinkin, kun en nyt sattunut kirjoittamaan mitään itse tuohon osioon.
Kehitys- ja jakeluasioita
Tässä ollaan kevään aikana hahmoteltu Ursa Minorille kehitysohjelmaa, joka enemmän huomioisi tekijöiden näkökulmaa kuin mitä Ursa hallitus vähän yksisilmäisesti pari vuotta linjasi. Enää ei puhuta, että lehden olisi pakko olla kannattava tai tehdä nollatulosta. Kuitenkin kustannuksista ollaan edes jotenkin kannettu huolta. Mikä tietenkin tarkoittaa kompromissejä aikaisempiin vaatimuksiimme, samoin kuin tiukemman linja kannattajien suunnalta.
Kehityslinjaukset ovat olleet keväästä lähtien esillä Tähtipäivillä ja Cygnuksella ja jaostojen vetäjien keskuudessa. Liekö väsymys tai uskonpuute iskenyt, koska isoa ääntä ei näistä ole noussut puoleen tai toiseen. Pelottaa, että osa toimittajista ei edes ole lukenut ajatuksia, ja päätökset lopulta tulevat yllätyksinä. Toisaalta harvoja asioita tehdään ihan kerta rysäyksellä, jakelun uudistusta nyt lukuunottamatta. Koska homma on vapaaehtoispohjalla, niin on edettävä vähitellen niin kuin resurssit antavat myöten.
Kehitysohjelma meni hallituksessa läpi tässä kuun alussa ihan ilman mitään soraääniä. Itse odotin kyllä vanhojen kokemusten perusteella edes jotain mutinaa, mutta ehkä minulla on turhia ennakkokäsityksiä.
Lehden ilmaisjakelun muutos on noussut tärkeämmäksi kysymykseksi kuin mitä se ehkä kokonaisuuden varjossa ansaitsisi. Toki aina, kun aletaan tehdä rajoituksia vanhaan käytäntöön, se voi herättää närää. Vaikkakin aika vähäisiä kommentit tähän mennessä ovat olleet. Lähinnä arvostelua on herättänyt perusteet, joilla jaostot kiintiöitä ilmaisvuosikertoihin saavat.
Uusi malli on, että jaostot saavat yhteensä 100 kpl ilmaisvuosikertoja jaettavaksi aktiiveilleen. Tämä on hyvä kompromissi nykyisen aika villin käytännön ja totaalisen ilmaisjakelun loppumisen välillä. Itse asiassa varsin edullinenkin sellainen.
Mihin sitten tarvitsemme ilmaisvuosikertoja? Yhteiseksi hyväksi tehdyn työn määrä on nykyaikana vähentynyt ja minusta Ursa kaipaa hyviä kannustinvälineitä niiden palkitsemiseen, jotka haluavat antaa oman panoksensa yhteisen harrastuksen onnistumiselle. Ursa Minor on yksi aika vahva väline siihen. Toki pitäisi edelleen keskustella myös muista välineistä ja tavoista, millä yhteistä yrittämistä voitaisiin kannustaa.
Ilmaisjakelun rajoittamisella mielestäni annetaan jaostojen suunnasta Ursan päätöksentekoijöille signaalia, että myös me kannamme vastuuta yhteisistä kustannuksista. Pienissä rahoissahan tässä Ursan koko toiminnan suhteen toki pyöritään, mutta tämä on yksi tapa hoitaa asiaa tasapainoillen talouden ja toiminnan tukemisen välillä.
Nuo 100 vuosikertaa jaetaan jaostojen kesken siitä suhteessa kuin ne ovat tuottaneet lehteen materiaalia. Tietyllä tavalla tätä voidaan pitää oikeudenmukaisena mittarina kertomaan Ursa Minorin merkityksestä ja tärkeydestä jaostolle.
Ymmärrän kyllä, että tämä voi herättää närää sellaisissa jaostoissa, jotka kokevat oman toimintansa aktiivisena, mutta Ursa Minorin hyödyntäminen on jäänyt lapsipuolen asemaan. Vaara on, että pieneen kiintiön jääminen ei motivoi jatkossakaan kirjoittamaan lehteen mitään, vaikka tarkoitus kyllä olisi päin vastainen. Toisaalta pitää muistaa, että aktiivikirjoittajat saavat kyllä lehden vapaakappaleita kirjoittaessa tai toimittaessaan materiaalia lehdelle, vaikka ilmaisvuosikertaa ei nyt tulisikaan.
Myös UMI-passiivisten jaostojen kohdalla kannatta miettiä, millä muulla tavoin Ursan tukee tai voisi tulevaisuudessa tukea yhteisöllistä toimintaa. Täytyy muistaa toki, että toimintaan saa nytkin rahoitusta, käytettävissä on yhteiset kokoontumistilat Artjärvellä, verkkopalvelut on käytettävissä ja sen sellaista. Toki vahvempaa kannustusta ja kiitosta yhteisölliselle toiminnalle kaipaisin virallisen Ursan edustajilta riippumatta tästä Ursa Minor -asiasta.
Vaikka päätösvalta ilmaisjakelusta on jaostonvetäjien vastuulla, itse lämpimästi näkisin, etteivät vetäjät tuijottaisi vain havaintomääriin, vaan painottaisivat nimenomaan tuota yhteiseen pussiin tehtävää työtä.
Toivottavasti jakeluasian selvittyä ja vähitellen tasapainottuessa katseet suuntautuvat sisällön kehittämiseen. Se ei tapahdu hetkessä, vaan tulee ottamaan aikaa. Tärkeintä, että harrastajat löytäisivät yhteisen päämäärän. Nettimaailman keskelläkin omalla lehdellä on edelleen paljon painoarvoa, vaikka lehdellä onkin omat rajoutuksensa.