Ursa Minorin vuoden ensimmäinen numero ilmestyi hiukan uudistuneessa asussaan maanantaina. Uusi lehti herätti aika runsaasti keskustelua jaostot-l@ursa.fi -sähköpostilistalla. Näemmä ei vältytty taaskaan siltä, ettei joku olisi vähän ottanut nokkiinsa allekirjoittaneen kommenteista.
Ulkoasu vai sisältö?
On mielenkiintoista, että ensimmäisenä esiin nousi vain ulkoasuasiat, joita arvioitiin kukin oman makunsa mukaan, vaikka ulkoasu ainakin minusta on vasta toissijainen seikka sisällön jälkeen. Martti Muinonen ja muutamat muutkin palauttivat keskustelijat reaalimaailmaan; sisältö on tärkein seikka. Kirjoittajia ja mielenkiintoisia juttuja pitäisi löytyä lisää ja niistä on suurin pula.
Ulkonäköasioista voidaan taittaa peistä vaikka kuinka paljon ja toki kelvollinen ulkonäkö on tärkeä, mutta vain toinen asia mielenkiinnon kannalta. Tinapaperiin voi kääriä ihan mitä tahansa höttöä, mutta yhtä huono tulos tulee, jos vessapaperiin käärii herkkua. Kummassakin tapauksessa tuotos voi jäädä lukematta.
Taitossa Kuuren Kari on positiivisesti ottanut vastaan rakentavia ehdotuksia. Eiköhän tuota ulkoasupuoltakin saada kehitettyä tässä vähitellen niin pitkälle kuin näillä niukoilla resursseilla on mahdollisuus. Paljon toki vielä tehtävää.
Markkinointia
Muutamat keskustelijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, etteivät tekniset uudistukset eikä sisältöäkään tuo lehteä sen suositummaksi, ellei sitä hiukan enemmän markkinoida. Kyllä Ursa Minoria pitäisi mainostaa niin T+a:ssa, Ursan esitteissä kuin verkossakin. Nyt T+a on julkaissut yhden tai kaksi mainosta, Ursan kirjaesitteestä jaostot ja UMI puuttuvat kokonaan eikä lehteä mainita Tähdet-vuosikirjankaan mainososassa.
Kun Ursan markkinointi tekee osansa, voivat myös harrastajat itse viedä sanomaa lehdestä eteenpäin yhdistyksissä, jaostoissa, verkkopalstoilla. Luulisi, että näillä eri tahojen ponnituksilla lehti tulisi tunnetummaksi.
Lisää motivointia
Totesin omassa kirjoituksessani, että jos vanhojen kirjoittajien halutaan pysvän mukana jaostoista ja uusiakin halutaan kirjoittamaan, täytyy kiinnittää huomiota kannustukseen ja motivointiin. Itse en viime aikoina ole kokenut harrastusympäristöä Ursassa ihan täysin motivoivaksi, ainakin joidenkin epädemokraattisena pitämieni päätösten sekä huonon tiedonkulun vuoksi. Tästä moitin Ursan päättäjiä julkisesti.
Asiat olisi voinut ehdottomasti sanoa kauniimminkin, mutta seison kuitenkin sen takana, että motivointiin ja kannustukseen olisi syytä kiinnittää huomiota. Jos itse en ole motivoitunut, on vaikea osata kannustaa ja motivoida muitakaan. Ehkä tässä kuitenkin täytyy vain yrittää omilla vajavaisillakin taidolla luoda uskoa harrastajakollegoihin, että voimme yhdessä saada jotain aikaan.
Sinänsä sääli, että pitkän kirjoitukseni yhteen ainokaiseen lauseeseen on tartuttu niin paljon, että olen joutunut tekemään taustalla privaattiviestintää tullakseni ymmärretyksi oikein ja hälventääkseen epäluulon ilmapiiriä.
Eteenpäin mennään
On hyvä huomata, että keskustelussa on tullut järkeviä ja hyviä ajatuksia Ursa Minorin ja vähän muidenkin asioiden kehittämiseksi. Ja monet ovat tuoneet selkeästi hyviä näkökantoja asiaan. Kovin helposti nähdään asioita hiukan liian yksioikoisesti.
Ursa Minorin jakeluun liittyy kuitenkin epäselviä juttua, joita yritän selvittää. Kuka vastaa, kenen on tehtävä mitä ja mikä olisi järkevää.