Tässä viime päivinä eteläinen tähtitaivas on ollut mielessä. IRC-kanavalla #sirius puhuttiin viikko pari sitten Kanarian matkoista, nyt kirjaprojektin myötä tarvitsin valokuvia eteläisestä taivaasta. Kuosmasen Antilla oli joitain sopivia Australian matkoiltaan. Kateellisena olen seuraillut myös Ahlamon Eeva-Kaisan Hail to the Masters! (and West468) -blogia Uuden-Seelannin maisemista.

Itse, joka hädin tuskin on päässyt Kravun kääntöpiirin tasolle (Kanarialla ja Taiwanissa), haaveilee kovasti päiväntasaajan eteläpuolelle pääsystä. Lähietelä alkaa olla jo melko tuttu, vaikka kyllä Jousimiehen seudullakin riittäisi vielä katsottavaa. Alfa ja Beta Centaurin olen nähnyt ja Etelän ristin ylimmät tähdet.

Linnunrata Jousimiehestä Köliin ja Purjeeseen asti sisältäisi paljon kiinnostavaa. Esimerkiksi pitkän repeämän Linnunradan vyössä, joka muodostaa niin sanotun ’Emun’ (Hiilisäkki päänä ja Jousimiehen-Skorpionin seudun pimeät sumun ruumiina ja kaula näiden välissä). Toki erityisesti etelä kiinnostaa paljain silmin DS-kohteiden projektini vuoksi. Tuolla olisi paljon uutta havaittavaa, kun pohjoinen taivas on jo kohtuullisesti koluttu.

Eka kertoo blogissa farmikeikastaan Uuden-Seelannin Eteläsaarelle. Välillä hän on päässyt ihailemaan etelän taivasta kunnolla, kuten tuossa muutama päivä sitten Lake Tekapo -nimisen paikan observatoriossa vuorilla.