Hyvää Uutta Vuotta 2007 Tähtiviisarin lukijoille!
Vuosi vaihtui äänekkäästi rakettien välkkeessä ja ruudinsavun sumentamassa säässä. Alkuperäinen suunnitelma vastaanottaa vuotta 2007 Artjärven Tähtikalliolla kariutettiin jo hyvissä ajoin ennen joulua havaintokeskuksen vieläkin keskeneräisten fasiliteettien vuoksi. Ja vastaanotto muuttui hyvien tähtiharrastusystävien seurassa vietetyksi tapaamiseksi.
Mennyt vuosi 2006 ei saa kyllä henkilökohtaisesti ihan hirveän hyvää arvosanaa tähtiharrastusmielessä, vaikka valonpilkahdyksiakin tuli oli.
Vastaanotettiin uutta vuotta Järvenpäässä Kukan sekä Salon perheen kanssa. Pari muuta harrastustuttavaa olivat vielä flunssan kourissa, eivätkä päässeet mukaan juhlintaan. Oikeastaan näin jälkikäteen saattoi olla hyväkin, ettei edes yritetty Tähtikalliolle, koska kyytien kanssa olisi tullut ongelmia. No, vuoden päästä siellä ehkä sitten paremmalla onnella ja paremmilla fasiliteeteillä.
Uudenvuodenaattoa piiskannut sade ja matalalla roikkunut pilvi väistyivät juuri ennen h-hetkeä. Vuoden vaihtuessa ja rakettien räiskähdellessä, myös Kuu ilmestyi näkyviin paksuhkon yläpilviudun läpi. Kiertolaista koristi komeasti sen ympärillä täysi 22 asteen rengas ja olihan päällä vähän ylläsivuavaakin. Halo oli pantu merkille muuallakin.
Ristiriitainen vuosi 2006
Viime vuosista 2006 jää minulle varsin ristiriitaisena mieleen. Erityisen korkeita arvosanoja se ei saa. Toki tilanteeseen vaikuttaa alkuvuoden loukkaantumiseni (sormet, kirjoitustyöläisen arvokkaimmat työkalut) sekä arkityössä tapahtuneiden muutosten aiheuttamat paineet, mutta kyllä henkistä kuormitusta tuli liikaa myös harrastupiireissäkin.
Joku voi toki heti ajatella, että otan harrastamisen liian vakavasti. Saattaa ollakin, sillä ovathan tähdet ja ilmakehä tärkeitä osia vapaa-aikaani. Toisaalta, kun on luvannut ottaa hoitoonsa jonkun vastuullisen tehtävän, se mielestäni on kannettava. Tehtävästä omien tuntemuksien vuoksi eroaminen kesken kaiken on mielestäni pään pistämistä pensaaseen. Kun esimerkiksi jaostotoimikunnassa on luvannut hoitaa jaostojen asioita, se tarkoittaa, että pitää yrittää löytää eri ihmisten kanssa yhteinen näkökulma, eikä huomioida vain muutaman yksittäisen ihmisen mielipiteitä.
Sähköinen viestintä näytti taas muutaman kerran kyseenalaiset ansionsa auttaa ihmisten keskinäistä väärinymmärrystä. Muutamien ihmisten kärkevä asioiden kapea-alainen esille tuominen edesautti riitaista ilmapiiriä.
Selkeästikin harrastuskentässä puuttuu ainakin jonkun verran ymmärtämystä, että yhteinen harrastuksemme on laaja ja ei ole mitään selvää ainoaa oikeaa tapaa tähtiharrastaa. Itse ainakin arvostan niitä, jotka ovat aidosti kiinnostuneita toisten tekemisistä, vaikkeivat itse juuri sitä aihetta jaksaisikaan harrastaa. Tai edes niin, että jos joku tähtiharrastuksen osa-alue ei kiinnosta, niin ei väheksy sitä.
Myöskin puuttuu ymmärtämystä sille, ettei joku uudistusidea välttämättä mene sellaisenaan läpi. Ja että kompromissi on yhteisössä parempi kuin lihava riita.
Arvostuksen puutetta?
Voi olla, että itsekin auoin päätäni väärällä tavalla väärässä paikassa. Olen aika kärkäs ensin sanomaan vahvat mielipiteeni ja sitten kuitenkin pohtimaan ja puntaroimaan asiaa ja etsimään kompromisseja. Se minua kuitenkin masentaa, että jos on ainakin yrittänyt tehdä työtä yhteisen hyvän eteen, sen arvostustaminen unohdetaan muutaman pienen virhearvioinnin vuoksi.
Myöskään en voi oikein ymmärtää, että keskustellessa jostain asiasta ihmiset puhuvat yhdessä tilanteessa yhtä, tai eivät siinä tilanteessa uskalla esittää vastaväitteitä, joista voitaisiin asiallisesti keskustella. Toisessa tilanteessa jonkun toisen kanssa he puhuvat ihan toista. Tai ainakin kautta rantain kuulee heidän puhuneen ihan jotain muuta. En enää tiedä tiedä keneen luottaa, ihmiseen jonka kanssa olen keskustellut vai siihen, joka kertoo tämän puhuneen jotain toista, vai kumpaakaan. Valitettavasti olen menettänyt luottamustani muutaman aiemmin kunnioittamaani harrastajaystävään.
Valitettavasti olen myös muuttunut kyynisemmäksi ja välinpitämättömämmäksi yhteisten asioiden suhteen, enkä välttämättä pidä tästä tilanteesta yhtään.
Valonpilkahduksiakin
Ei vuosi 2006 sentään lainkaan niin synkkä ollut kuin mitä edellä kirjoittamastani luulisi. Tähtiharrastuksessa oli monta valonpilkahdusta. Esimerkiksi Syötteen tähtipäivät, vaikka jäivät lopulta aika pienen joukon tapahtumaksi, olivat monella tavalla poikkeavan piristävät. Kesällä kansainvälinen halotapaaminen osoitti yhteisön ja talkoohengen voimaa parhaimmillaan. Myös Töysän Cygnus 2006 oli monen mielestä tunnelmaltaan paras aikoihin ja voin itsekin tuon allekirjoittaa.
Myös yksittäisissä jaostoissa tapahtui. Kerhojaoston vetäjyys ratkesi lopulta parin vuoden ja monien käänteiden jälkeen. Syksyn jaostotapaamiseten putki onnistui myös.
Henkilökohtaisella tasolla jokaisen tähtitaivaskurssin onnistuminen sekä kirjaprojektin edistyminen ilahdutti suuresti.
Haluankin kiittää erityisesti niitä tärkeimpiä harrastusystäviäni, joilta sain tukea ja ymmärtämystä hankalissa hetkissä ja joiden kanssa tähtiharrastaminen oli todella iloista.
Katse tulevaan
Tulevaan vuoteen suhtaudun sentään luottavaisin mielin. Vaikka, valittavasti heti alussa näen miinakenttiä, johon joku voi kompastua. Avoimia kysymyksiä on edessä, mutta mahdollisuuksia myös. Koettelemukset kasvattavat, tästä on tultava paremin vuosi!