Turun tähtipäivistä 2011 on nyt pari päivää. Olen tavannut tapahtumien jälkeen vähän pohdiskella, miten homma meni ja mihin suuntaa harrastustapahtumat ovat yleensä menossa. Tähtipäivät ovat kyllä enempi yleisötapahtuma nykyään.
Mitään erityisiä moitteita minulla ei ole sanottavana, päinvastoin. Turun päivät olivat ihan onnistunut tapahtuma. Mukava viikonloppu tuli vietettyä ja tavattua tuttuja. Mitään erityisiä velvollisuuksia en itselleni ottanut, mutta autoin toki Ursan ständin päivystämisessä, jotta Kukkakin pääsi välillä kuuntelemaan ohjelmatarjontaa.
Tähtipäivien konsepti on kehittynyt myönteiseen suuntaan ja sellaiseksi, miksi sillä on hyvä paikka tähtiharrastuksen tapahtumakentässä. Eli enemmän yleisöön suunnattu sekä tähtiharrastusta ja -tiedettä laajemmalla näkökulmalla. Tätä uutta konseptia on kehitelty johdonmukaisesti Järvenpään päivistä 2009 alkaen.
Tällä kertaa näkökulma laajeni myös taiteen ja visuaalisen ilmaisun suuntaan. Neil Hopkinsin tuottama näyttely avaruusajan historiasta ja ilmiöistä edusti uutta tarjontaa. Erityisesti olin ihastunut videoihin, jotka pyörivät seinällä koko ajan. Varsinkin mieleen jäi Apollo-astronautti, joka kompuroi Kuun pinnalla.
Osanottokatoako?
Jos vertaa Mikkelin tähtipäiviin viime vuonna, niin yleisöä oli ehkä noin puolet siitä. Veikkaisin reilut parisataa molempina päivinä yhteensä. Tarkempia tilasto lienee tulossa lähiaikoina.
Joku voisi miettiä, että tuo on huono tulos, kun Turun kokoisella paikkakunnalla ei päästä samaan kuin pienemmässä kaupungissa. Taitaa kuitenkin olla niin, ettei yleisön määrä korreloi paikkakunnan kokoon. Melkeinpä suhde on käänteinen. Isolla paikkakunnalla on aina enemmän samanaikaista tarjontaa, joka vie osan yleisöstä.
Aina puhutaan, että saadakseen yleisöä tapahtumaan, pitää markkinoida ja tiedottaa. Sen puutteesta ei voi päivien järjestäjiä moittia. On kuitenkin niin, että markkinoit miten paljon tahansa (järkevällä tasolla), niin yleisön liikkeelle saaminen on aina vähän arvaamaton tekijä. Toisaalta markkinoida kannattaa, sillä ilman sitä väkeä ei ainakaan saada paikalle.
Turussa voisin kuvitella yhtenä tekijänä saattoi olla myös sää. Lauantaina satoi moneen otteeseen lunta. Silti Kari Enqvistiä oli kuulemassa noin 90 henkeä. Sunnuntai oli kyllä hieno aurinkoinen päivä.
En sitten tiedä, veivätkö rinnakkaisena järjestetyt Tuorlan observatorion avoimet ovet väkeä Piikkiöön. No Tuorlan tilaisuutta voitaneen lähes pitää osana Tähtipäiviä.
Eli uskoisin, että saavutettu yleisömäärä on varsin mainio tulos. Toki, uskon järjestäjienkin jakavan tämän, että enempi olisi toki aina mukavampi.
Yleisön ohella harrastajiakin oli aika mukavasti lähtenyt liikkeelle. Ehkä juuri riviharrastajalle tähtipäivät tarjoaa enemmän kuin Cygnus tai joku muu tapaaminen. Toki aktiivitkin olivat lähteneet liikkeelle ja heille päivät varmastikin toimivat yhtenä tapaamistilaisuutena.
Runsaasti ohjelmatarjontaa
Esitelmätarjontaa oli runsaanpuoleisesti. Kun huomoi Tuorlan observatoriosta tulleet videoidut esitykset mukaan, niin olikohan jopa vähän liikaakin? Jos halusi koko ajan seurata esitlemiä, niin ei varmaan kauheasti olisi jäänyt muuhun aikaa.
Itse olen sitä mieltä, että Tähtipäivien järjestäjien olisi syytä fokusoida pariin ehkä kolmeen pääesitelmään, sitten väliin tarjota pienempimuotoista ohjelmaa, esim. pienesitelmiä, planetaariota, demoja ja tietenkin ihan näyttelyssä kiertämistä. Väkeä ei kerta kaikkiaan riitä kovin moneen isoon esitykseen.
Aiheet olivat kyllä hyviä ja monipuolisia valintoja: arkeoastronomiaa, kosmologiaa, avaruuslentoja, havaintotekniikoita. Joku ihmetteli, että miksi Valtaojaa ei oltu kutsuttu, kun oltiin Turussa. Lienee niin, Esko on aika käytetty kasvo näissä kuvioissa. Hänen sijastaan oli saatu toinen ”julkkis”, Enqvist, joka varmasti lunasti odotukset, vaikka hänen aiheensa olikin aika vaikea (pimeä energia ja inflaatioteoria).
Pienesitelmät olisivat olleet mukava lisä. Näin jaostoja ja harrastajiakin ehkä olisi saatu mukaan paremmin. Omalta kohdaltani ainakin vetämäni jaoston puolesta osallistuminen jäi tämän vuoksi. Kun ei ole oikein kunnon näyttelymateriaalia, niin pienesityksen pitäminen olisi ollut helpompi tapa olla esillä.
Pienesitysten sijaan oli kyllä tarjolla muutama kurssintapainen esitys. En tiedä, kuinka paljon näissä oli kuuntelijoita. Ne varmaan tarjosivat lisämaustetta.
Monien rinnakkaisten ja peräkkäisten ohjelmien vuoksi itse jäin vähän kaipaamaan kuulutuksia. Porukka saattaa unohtaa ohjelman jo alkavan jo keskustelee tai tutustuu intensiivisesti näyttelyyn.
Myös kronologinen ohjelmakartta olisi ehkä voinut olla hyödyllinen. En tullut kyllä tarkastaneeksi, oliko sellainen maksullisessa käsiohjelmassa.
Näyttelyä
Tuossa tulikin jo mainittua, että uutta näkökulmaa oli saatu näyttelyyn. Osastot olivat kyllä vähän hajallaan kahdessa kerroksessa. Ehkä kompaktius olisi parantanut näkyvyyttä. Ainakaan kakkoskerros ei saanut todennäköisesti niin paljon vieraita. Joku valitti toisaalta, että alakerrassa joihin kohtiin syntyi sumppuja.
Joka tapauksessa on hienoa, että paikalla on yhdistyksiä, jaostoja, harrastajia ja kaupallisia toimijoita. Useampikin olisi ollut tervetullut.
Illanvietto ”sinitaivaan” alla
Järjestäjät olivat kyllä bonganneet varsin mielenkiintoisen illanviettopaikan. Kyseessä oli Sinitaivassali, joka on ollut aikoinaan Vapaamuurarien temppelinä, nyttemmin Suomen Liikemiesten Lähetysliiton juhlatilana. Kiinnostavinta paikassa, ja tähtipäviiin sopivana elementtinä, oli juhlatilan katto, johon oli kasattu lampuista tähtitaivas (ks. oheinen valokuva).
Illanvietto meni rattoisissa merkeissa. Ruokailua, seurustelua sekä Stellojen jako. Musiikkiakin oli, tosin kovaäänistä rokkia. Minun musiikkimakuuni ihan OK. Valittettavasti vain korvatulpat jäivät hankkimatta (olisikohan järjestäjän kannattanut harkita sellaisten tarjoamista/myymistä) enkä tuosta pystynyt täysin nauttimaan. Pelkään, ettei ehkä myöskään istunut vanhemman polven makuun. Mutta piristävän poikkeava valinta.
Loppukaneetti
Jännä anekdootti oli, että järjestelyistä päävastuun kantanut kaksikko Senni (Rytkönen) ja Eeva-Kaisa (Ahlamo) olivat jo nuorina harrastajina päättäneet, että joskus he järjestävät tähtipäivät. Ja nyt tässä oltiin. Ekalle homma liittyi myös opintoihin, Sennille homma oli tuttua kulttuurituottajaopintojen myötä. Hyvin kaksikko hommassa onnistuivat. Osakiitos varmaan kuuluu myös muille paikallisille järjestäjille.
Muutama linkki
Omia kuviani Tähtipäiviltä
Tähtipäivien sivut
Stella Arcti 2011