Kävin tuossa viikonloppuna Ursassa allekirjoittamassa Ursan syyskokouksen pöytäkirjan, kun olin tullut valituksi pöytäkirjan tarkastajaksi (lähinnä kai siitä syytä, että asun lähellä Ursaa 🙂 ).
Jäin vähän mietiskelemään tuota hallituksen jäsenten valintaa. Ei voi kehua yhdistysdemokratian parantuneen uusilla säännöillä, ainakaan tällä kertaa.
Uusia sääntöjä väännettiin kovalla tohinalla alkuvuodesta ja niistä väiteltiinkin aika kiivaasti. Yhtenä argumenttina oli, että nämä lisäävät yhdistysdemokratiaa, kun sellaisetkin jäsenet, jotka eivät pääse kokoukseen, voivat saada ehdokkaita kokoukseen. Tämä on totta, teoriassa.
Ensimmäinen käytännön koetus oli nyt syyskokouksessa. Ja kävi niin, että periaatteessa yksi jäsen taustajoukkoineen sai haluamansa ehdokkaat 13 000 jäsenen yhdistyksen hallitukseen. Varsinkin, kun hallitus oli vielä päättänyt olla valitsematta nimitysvaliokuntaa tälle vuodelle.
Äänestämään toki päästiin varajäsenistä, koska puheenjohtaja Koski taustajoukkoineen oli ehdottanut neljää varajäsentä, joista vain kolme
voitiin valita. Hyvä näinkin :).
Jotta kukaan ei nyt ymmärtäisi väärin minua (joku kuitenkin haluaa
ymmärtää asian väärin), niin totean heti, etten moiti millään muotoa Kosken Jormaa, joka sentään oli aktiivinen ehdokasasettelun suhteen. Syy ei ollut myöskään puutteellisessa tiedotuksessa. Ehdokasasettelun tiedotus oli kyllä ainakin sähköisillä kanavilla näkyvää ja oikea-aikaista.
Ilmeisesti yksi mahdollinen syy oli Tähdet ja avaruus -lehden harmillinen myöhästyminen. Lehti, jossa muistutus ehdokkaiden ehdottamisesta oli, ilmestyi samana päivänä kuin määräaika umpeutui. Tosin täytyy muistaa, että asiasta oli maininta jo numerossa 5/2006.
Näyttää vain siltä, että jäsenistö ei oikein ole vielä oppinut uusiin sääntöihin tai ei ole ylipäätään kiinnostunut. Jos jälkimmäinen on totta, se on aika huolestuttavaa. Toivottavasti näin ei ole.
En olisi itse valmis vielä tuomitsemaan uusia sääntöjä. Tokkopa yksi kerta vielä kertoo niiden toimimattomuudesta. Hiukan koominen tilanne kuitenkin pääsi sattumaan. Katsotaan, miten ensi vuonna käy.
Joku toki voi mutista, että mitä minä olen tästä asiasta mitään sanomaan, kun en itse tehnyt asian eteen mitään. Joo, kyllä yritin saada paria ehdokasta asettumaan ehdolle varsinaisiksi jäseniksi, mutta nuo turkaset kieltäytyivät vedoten elämäntilanteeseensa. Yritetty kuitenkin on!
Olisin mielelläni selvittänyt myös, voiko vaalikelpoiseksi päästä kolmella erillisellä ehdokaslomakkeella. Säännöthän eivät mielestäni sano, että ehdotus pitää olla samalla paperilla, vaan että kolmen jäsenen ehdotus ylipäätään riittää. Paperin kierrätys maakunnissa olisi ollut muutenkin vähän vaivalloista. Tämä jäi nyt selvittämättä, mutta täytynee ottaa se puheeksi ensi vuonna.
Uutta verta?
Samaisessa sääntökeskustelussa taisi keväällä vilahtaa, että Ursan hallitukseen pitäisi saada uutta verta ja uusia ajatuksia. Nooh, seitsemästä jäsen- ja varajäsenehdokkaasta oli vain kaksi ihan uusia hallitukseen. No, nämä kaksi tulivat kyllä valittua.
Minun pitäisi varmaan olla tyytyväinen, koska olen kannattanut kokemuksen tärkeää merkitystä Ursan päätöksenteossa. Ja, että varovaisesti niitä uusiakin tulee valita. Valinta meni kutakuinkin tällä tavalla.
Ei sen puoleen, kyllä sinne tuli kutakuinkin OK tyyppejä valituksi, jotkut jopa erinomaisen hyviä.