Kovin pilvistä on ollut Punkaharju-jaksollani. Mutta mitä muuta marraskuulta voisi odottaakaan. Toki muutama selkeä päivä on ollut, kuten eilinen lauantai.

Perjantai-iltana tuli taivaalta hiljakseen lunta, mutta joskus yöllä oli seljennyt, sillä joskus aamuyöstä täysikuu paistoi majoitushuoneen ikkunasta sisään. Aamuhämärän aikaan herätessäni en oikein saanut aluksi selvää, oliko taivas pilvessä vai selkeä. Tietty hämärän aste on sellainen, että sinisyyttä on vaikea erottaa harmaudesta. Sitten katse tavoitti matalalla puiden takana paistavan täysikuun.

Aamuinen laskeva täysikuu Maan varjon rajalla oli jännä näky. Yleensä vastaavaan on tottunut vain iltahämärän taivaalta. Kävin räpsimässä muutaman kuvan järven rannassa. Kuu oli upea vastarannan metsänrajassa. Muutenkin aamuhämärän värin peilautuivat kauniisti tuoreesta jääpinnasta, jonka pikkupakkanen oli synnyttänyt järvenselälle.

Koko lauantaipäivä oli kaunis ja aurinkoinen. Välillä jotain matalaa sumupilveä ajelehti riekaleina. Odotin, että illalla pääsisi katselemaan komeettaa, mutta kävi niin kuin muutamia päiviä aiemmin, taivas pilvistyi ennen pimeän tuloa. Nouseva Kuu oli kuitenkin iltahämärässä osunut joillekin kurssilaisille silmiin, mutta itse en tuota ollut näkemässä, sillä näkyvyys on kurssikeskuksensa lähipiirissä aika rajattu horisonttiin.

Pilvinen sää ei ole harvinaisuus marraskuussa, vaikkakin esimerkiksi Helsingissä on viime vuosina ollut muutaman kerran jopa kymmenkunta selkeää yötä kriteerillä ”vähintään tunti selkeää”.